lainakatto

Musta lainakatto on oikeastaan aika hyvä koska osa ihmisistä nykyään ottaa liian isoja lainoja.



Lisäksi nämä ajatukset siitä, miten kunnon perheen pitää pääkaupunkiseudulla asua, joita tässäkin ketjussa esiintyy ovat aika vääristyneitä ja itsessään epätasa-arvoa tuottavia.



Täällä pilkataan esimerkiksi Kontulaa, joka on kuitenkin monelle ihan hyvä kotipaikka, omistusasujillekin.



On totta, että pääkaupunkiseudulla asunnot ovat kalliita mutta pääkaupunkiseudulla on myös paljon ihmisiä. Mielestäni ei voi olettaa, että kaikki hankkkisivat omakotitalon, jonka pihalla voi kasvattaa yrttejä (yrttejä voi sitä paitsi kasvattaa parvekkeellakin).



Itse asun perheeni kanssa edullisessa melko pienessä asunnossa lähiössä, jolla myös melko huono maine. Ihan hyvin on viihdytty ja luontoakin on lähellä. Paljon mukavia kunnon ihmisiä tunnetaan täällä.



Toki ikävää jos moni ei pysty asuntoja ostamaan ja asunnot oikeasti päätyisivät sijoittajien käsiin. Mutta toisaalta asunnothan ovat aika huonoja sijoituksia tällä hetkellä ja varsinkin pääkaupunkiseudulla vuokratuotto niissä on aika olematon kun hinnat on niin kovat, että tuskin tämä ihan oikeasti on niin suuri huolenaihe. Pahin mitä mielestäni voisi tuosta seurata olisi se, että ihmiset rahoittaisivat kulutusluottolla omamaksuosuuden.

pitää säästää osa asunnon hinnasta ensin, ja ottaa sitten vasta laina. Hillitsee vähän näitä minä ja Tero tarvitaan ehdottomasti ainakin 300 neliön kämppä ensiasunnoksemme-sekoilijoita. Lainanotto ja asuntojen ostelu on mennyt ihan älyttömäksi ja suuruudenhulluksi, eikä tässä maailmassa ole ikinä ollut hyvä lopputulos mullekaikkinytheti-ajattelulla.

Vähän kärsivällisyyttä, työntekoa ja säästämistä ensin, ennen kuin aletaan valita jättitaloja yli tarpeiden, voi pysyä kohtuus mielessä paljon paremmin kun muutaman vuoden odottaa ja kerää pesämunaa.



Mä olen muuten onnistunut kasvattamaan 3 lasta yksinhuoltaja vuokra-asunnossa, kivalla alueella, ilman mitään hometta tai rötöstelijöitä naapurustossa. Kun lapsiin ei enää kulu niin paljon rahaa, vaan tienaavat jo itsekin kesätöissä, ostin meille kesämökin johon olin säästänyt jo jonkin aikaa.



Jos ajattelee noin mustavalkoisesti elämästä ja ihmisistä ja asuinympäristöistä kuin ap, saakin säästää rahaa ja kehittyä ihmisenä muutaman vuoden ennen mitään ostoksia. Vaikka vähän pidempäänkin, sitä voi vaikka oppia jotain muutakin kuin sen, että joku omistusasunto heti on se onni ja autuus. Eikö sun elämässä muuta ole?

koska rakastaisin omistaa oman pihan, jossa voisin viljellä yrttejä ym.



Mutta mietipä oikeasti. 30 tuhatta tarvitaan pääkaupunkiseudulla ihan normaalinkokoisen rivitalo/paritaloasunnon omarahoiteosuudeksi. Ei mihinkään överiin, vaan 90 neliötä, sauna, 3-4 huonetta, viihtyisä alue, missä vähän luontoakin lähellä, pikkuruinen piha. Ei se ole överiä, vaan kohtuullista. Nökökulmaan voi toki vaikuttaa oma kasvuympäristö. Jos on kasvanut kontulan ostarin kulmilla kerrostalossa, niin sitä varmaankin kaipaa, jos taas maaseudulla, niin mikään mitä pääkaupunkiseutu tarjoaa ei ole riittävän hyvää ja kaunista.



30 000 lainaa säästettynä ylikalliin vuokran rinnalla vie elämästä monen monta vuotta. Ei vuokra-asuntokaan voi olla ihan onneton, jos lapset eivät halua sitten elää onnettomien vanhempien kanssa, kurjassa ympäristössä. Joten se maksaa ja hidastaa säästämistä. Siinä joutuu maksamaan tuplahintaa asumisesta kohtuuttoman ajan. Sinä aikana ei muuta tehdä kuin syödään pettuleipää.



Moni on varmasti valmis säästämään oman kotinsa eteen, mutta onko tämä kärvistely tarpeellista. Mieluummin lainojen suuruudet pitäisi harkita tarkkaan ja lainan maksun yhteyteen vaikka perustetaan säästötili hätävaraksi, jolla katetaan asuminen, jos tulee työttömyyttä tai muuta. Olisi myös huomioitava lainaa ottaessa, että pääkaupunkiseudulla asunto on helpompi myydä, jos rahkeet asumiseen ei riitä, kun taas maaseudulla asunnon myyminen hätätilanteessa ei onnistu noin vain.

No eikun silloin ei ostettaisi ensiasuntona mitään 300 000 euron rivitaloa, vaan ensin lähdetään liikkeelle yksiöstä-kaksiosta ja sitten kun on sitä tarpeeksi makseltu, niin vaihdettaisiin isompaan. Toisin sanoen palattaisiin vanhaan, järkevämpään toimintatapaan. Ja bonuksena asuntojen hintataso järkevöityisi.



Itse olen ostanut ensiasuntoni asp-lainalla. Sitä voin suositella kaikille ensiasunnon ostoa suunnitteleville. Ensi 10 % säästöön, ja valtiolta saa ilmaisen korkokaton ja lainatakauksen.

ei enää ensiasunnot monellakaan ole niitä vaatimattomia kerrostalo yksiöitä tai kaksioita, vaan täytyy saada tilava rivi- tai paritalo tietenkin omalla pihalla ja lainaa otetaan niin paljon kuin vaan suinkin saadaan pankista.

kuulostaa hyvältä. Johan siitä tulee lastensuojeluilmoitus.

kuulostaa hyvältä. Johan siitä tulee lastensuojeluilmoitus.

No hommataan se ensiasunto ennen kuin lapsia on suunnitteilla. Tai jos tarvitaan isompi asunto, niin vähän syrjemmästä ja halvemmalla. Ja sellainen asunto, jonka säästämiseen tulot antavat myöten, eli ei oteta ökympää kuin mihin omat tulot riittävät.

No eikun silloin ei ostettaisi ensiasuntona mitään 300 000 euron rivitaloa, vaan ensin lähdetään liikkeelle yksiöstä-kaksiosta ja sitten kun on sitä tarpeeksi makseltu, niin vaihdettaisiin isompaan.

Jo nyt on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty ostamaan edes miniyksiötä ensiasunnokseen. Lainakatto pudottaisi tähän asemaan vielä huomattavan suuren määrän ihmisiä lisää.

Helsinkiä on keskustan ulkopuolellakin, ei tarvitse maksaa yksiöstä satoja tuhansia euroja eikä tarvitse mihinkään Kontulaan silti muuttaa.

No eikun silloin ei ostettaisi ensiasuntona mitään 300 000 euron rivitaloa, vaan ensin lähdetään liikkeelle yksiöstä-kaksiosta ja sitten kun on sitä tarpeeksi makseltu, niin vaihdettaisiin isompaan.

Jo nyt on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty ostamaan edes miniyksiötä ensiasunnokseen. Lainakatto pudottaisi tähän asemaan vielä huomattavan suuren määrän ihmisiä lisää.

No eivät ne enää sitten maksaisi niin paljon, kun olisi vähemmän ostajia, jotka tuolla rahalla pystyvät ostamaan!

Mä en tajuu, miksi ihmiset asuu paikoissa, joissa kalliit asunnot (esim. Helsinki). Me asuttiin valmistumisen jälkeen vuokralla yksi vuosi ja saatiin molemmat säästöön 10 000 euroa (yhdessä vuodessa, eka työvuosi koko elämässämme). Sitten ostettiin asunto, kun oli siis 20 000 valmiina säästössä. Asunto maksoi silloin 150 000 pikkukaupungissa.

Helsinkiä on keskustan ulkopuolellakin, ei tarvitse maksaa yksiöstä satoja tuhansia euroja eikä tarvitse mihinkään Kontulaan silti muuttaa.

Itse valmistuttuani olin jo sen verran vanha, että en halunnut aikailla lasten hankintaa. Opiskelujen jälkeen minulla oli lähinnä vain opintolainaa ja työpaikka, millä maksaa sitä lainaa pois. Opiskellessa ei säästetä mihinkään asuntoon.

Asumisen lisäksi on muuten muitakin isoja kuluja, jotka vievät säästöiltä rahaa. Ja nyt puhun asuntosäästöistä. Kaikilla lienee jonkinlainen hätävararahasto tai säästötili muita yllättäviä kuluja varten. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla pärjää joskus ilman autoa, mutta monet kaupungissa asuvat joutuvat muuttamaan juuri sinne kauas, missä ei ole niin hyvät julkiset liikenneyhteydet ja osalla ihmisistä on lähisukulaisia siellä, minne vr:n juna ei kulje. Tai lasten kanssa on vaan vaikeaa kulkea kotipaikoille junalla, jos tarvitaan mukaan paljon tavaraa ja turvaistuimia. Kaikella on kääntöpuolensa, ei se siis takaa pieniä kuluja, jos muuttaa pääkaupunkiseudulla ympäryskuntien perukoille.

Tämän lisäksi muuttaminen on lapsille aina raskasta, kaverit vaihtuu, koulu/päiväkoti vaihtuu, koti vaihtuu! Minusta on vain viisasta ostaa sellainen kohtuullinen koti heti kun mahdollista, missä lapset viihtyvät aina päiväkodista yläasteelle. Ei tarvitse muuttaa isompaan, mutta ei tarvitse heti vaihtaa pienempäänkään, kun lapset lähtevät kotoa. Tarvittaessa voivat asua opiskeluaikana kotonakin. Mikä ihme siinä on, että pitää ajatella asioista niin yhdeltä kantilta. Kaikkien elämä ei mene siten, että ostetaan 23 vuotiaana se oma ensiasunto ja sitten mennään naimisiin ja sitten myydään omat asunnot ja vaihdetaan yhteiseen isompaan kotiin.

ja silloin oli ihan normaalikäytäntö, että lainaa sai vain 80% asunnon arvosta. Loput piti taata valtiontakauksella plus äiti antoi sitten rahaa.



Vuosien varrella on linja löystyneet vaikka suositukset ovat olleet samat, ja ihan hyvä sitten että pankit pistetään ruotuun lailla.



Eikä nytkään ole missään sanottu, että oman rahan osuus pitää olla 20%, vaan että se vaatimus voisi jatkossa olla 0-20%, miten sitten tarpeelliseksi katsotaan.

Mä en tajuu, miksi ihmiset asuu paikoissa, joissa kalliit asunnot (esim. Helsinki). Me asuttiin valmistumisen jälkeen vuokralla yksi vuosi ja saatiin molemmat säästöön 10 000 euroa (yhdessä vuodessa, eka työvuosi koko elämässämme). Sitten ostettiin asunto, kun oli siis 20 000 valmiina säästössä. Asunto maksoi silloin 150 000 pikkukaupungissa.

Että valmistutaan aloille, joiden työpaikat ovat ruuhkasuomessa. Onhan se koti halpa jossain maaseudulla, mutta miksi kouluttautua ja hommata itselleen opintolainaa, jos lähdetään siwan kassalle maaseudulle. Yhteiskunta maksaa opinnoista. Näkisin sen jopa velvollisuutena hyödyntää koulutus mieluiten sillä alalla mihin koulutuksen on saanut. Palkintona kouluttautumisesta on se, että saa asua korkeastikin koulutettuna kurjissa oloissa siitäkin huolimatta, että on suhteellisen hyvä palkka. Ihmettelen, miten työläisväestöllä on enää varaa asua pääkaupunkiseudulla. Miten sairaanhoitajat ja lähihoitajat pystyvät maksamaan vuokransa ja syömään kaurapuuronsa.