vihaan toista lastani X(( MITEN tästä ikinä selviää?? Kaikkien mielestä

meillä menee nyt ylihyvin, vihdoin mulla on ihana mies ja toivottu yhteinen lapsi (olin pitkään päihdeongelmainen ja aiemmat 2 lastani aiemmista suhteista kiikun kaakun ettei otettu huostaan) Nkyään nuo vanhemmat 6 ja 5v, ei mitään ongelmaa niiden kans. Nykynen parisuhde hyvä, mies ihana, täydellinen, tuke mua jne mutta tää vauva.. en koe mitään yhteyttä siihen, ihan hirveetä kidutusta olla sen kans 2staan ;( Haluisin anta sen pois, mut ei tietty realisesti oo mahdollista. Ahdistaa!!!!

tarkotin toisen mieheni lasta X( siis kolmas lapsi, kahella ekalla sama isä. ap

miksi halusit sit esim kolmannen lapsen?

Kuulostaa aika oudolta. Miksi sait paremman yhteyden ensimmäisiin lapsiin - olitko kamoissa? Ehkä psykoterapia tms. olisi poikaa...kuulostaa aika irrationaaliselta tuo viha vauvaa kohtaan.

Ehkä halusin vaan tän miehen, en lapsia enempää,tuntuu ettei musta riitä sille ;(( Ei kiinnosta koko lapsi, mutta isäänsä rakastan.ap

Voisin kuvitella, ettei kovin ruusuinen ja nyt tämä lapsesi muistuttaa sinua jotenkin siitä. Tarvitset terapiaa!

Kyllä niiden äidillisten rakkaudentunteiden syntyminen voi joskus viedä aikaa. Ja jos siihen osuu vaikkapa raskausmasennus, tarvitset ulkopuolista apua oppiaksesi rakastamaan lastasi.



Kehottaisin todella, todella vakavasti hakemaan apua. Juttele neuvolassa tuosta! Ei siitä mitään huostaanottoa seuraa, vaan saat lähetteen psykiatrin pakeille ja sitä sinä oikeasti tarvitset.



Pienikin vauva alkaa pian vaistota, että et kohtaa häntä henkisesti. Ja se on oikeasti TUHOISAA lapsen tulevaisuudelle!!



Joten PLIIS, hae apua.



Pieni vauva ei tietenkään ole tehnyt mitään ansaitakseen vihaa, joten lapsesta et löydä syitä vihallesi. Vihaat jostain ihan muusta syystä, ja tarvitset apua sen todellisen syyn selvittämiseksi. On se sitten masennusta, oman syyllisyydentunteen projisointia vauvaan, lapsuuden traumojen heräämistä henkiin tms.

Hae apua, kyllä sitä on saatavilla. Tosiasiahan on, että sulla on nyt lapsi, josta sun vaan täytyy pitää huoli, et sä sitä voi kirkonportaillekkaan jättää. Aina ei voi kokea suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta vauvaan, varsinkin jos on joku koliikki-tapaus. Mutta hoidettava se on siitä huolimatta. "Viha" on melko voimakas sana. Sinuna hakisin tosiaan apua.

voisko johtua siitä että aiemmat lapset on kasvatettu aineissa ja tän lapsen joudut kohtaamaan sitten ihan selvinpäin ja se on sulle liikaa? veikö vai veikö vauva sulta sen päihde-elämän ja oot siitä vihanen?



näitä arvelisin syiksi, joka tapauksessa olis fikuinta sun hakeutua neuvolan kautta neuvolapsykologille ja antaa isän hoitaa vauvaa paljon että sillä pienellä olisi yksi lämmin kiintymyssuhde sen aikaa kun selvität oman pääsi.

Puhu myös neuvolassa.

Tarvitset todellakin apua.

kovasti siltä kuulostaa. Mene terapiaan. Ja voithan sanoa neuvolassa että epäilet babybluesia.

oma lapsuuteni ja äitisuhde oli ihan paska äipän mt-ongelmien takia, mut en mä tätä sillä selitä. vauva on ihan ok vauva, ei mikään eerityisen vaativa, haluisin tuntea siotä kohtaan kaikkea ihanaa tai edes normaalia, oikeesti!! :( ap

oma lapsuuteni ja äitisuhde oli ihan paska äipän mt-ongelmien takia, mut en mä tätä sillä selitä. vauva on ihan ok vauva, ei mikään eerityisen vaativa, haluisin tuntea siotä kohtaan kaikkea ihanaa tai edes normaalia, oikeesti!! :( ap

eli projisoit omaa lapsuusaikaista ahdistustasi lapseesi nyt, kun et ole päihteissä.

TAI sitten synnytyksen jälkeinen masennus.

Hae kiltti pliis oikeasti tukea ja apua! Ei tuo ole tavatonta, tuota tapahtuu - mutta saat tilanteen oikenemaan paljon NOPEAMMIN, kun et jää kotiin potemaan. Vauvasi ansaitsee saada sinulta henkistä tukea ja kontaktia, eikä pelkkää vaipanvaihtoa. Lapsilla on tutkittu aikuisiässäkin olevan erilaisia psyykkisiä ongelmia, jos heidän henkistä kontaktia äitiinsä on laiminlyöty lapsena.

-7-

Olisiko kannattanut käyttää ehkäisyä?