Mikä on sulle arvokasta ja tärkeää, jota muut ei arvosta?
Mä ilahdun paljon kierrätyksestä! Ihanaa käyttää käytettyä.
Kommentit (18)
Yritän torjua tavaraa!
En halua roinaa nurkkiin.
On maailman paras asia nukkua niin paljon kuin haluaa, ja herätä aamulla ilman kelloa.
Nautin paljon siitä, että koti on aina rauhallinen ja hiljainen lepopaikka ja hyvän olon keidas. Ikinä ei tarvitse lähteä kotoa rentoutuakseen. Koti ei ole työmaa.
Pelkään että minulle käy niin kuin Chisun biisissä Vapaa ja yksinäinen, eli että teen kaikkeni saavuttaakseni mahdollisimman paljon vapautta ja yksinoloa, ja lopulta kadun kun huomaan olevani liian yksinäinen. En tosin tiedä miltä se tuntuisi, koskaan en muista saaneeni olla yksin riittävän paljon. Mutta ehkä en osaisi arvostaa sitä jos sitä olisi riittävästi?
Itse arvostan todella paljon enkä todellakaan pidä itsestään selvyytenä.
T: 20v mamma.
sekä sitä, mitä olen elämässä saavuttanut. Monien mielestä minulla ei varmaan mene kovin kadehdittavasti (kolmen lapsen yh kaupungin vuokramurjussa), mutta minulle tämä on enemmän kuin olisin koskaan voinut kuvitella ja olen todella onnellinen :)
Taustaksi sen verran, että sekakäyttäjäperheen lapsi olen, ja hirvittävän, raa'an, väkivaltaisen, lapsuuden jälkeen kärsin todella vakavista mielenterveysongelmista monia vuosia. Ja nyt olen vihdoin TAVALLINEN IHMINEN!!!
Muistakaa kaikki iloita siitäkin :)
Etenkin tietyntyyppisistä kirjoista; kirjoista jotka on kirjoitettu lähes satavuotta sitten tai myöhemmin (ajattelu- ja lähestymistapa ja kieli aivan eri kuin nykyään, usein laadullisesti parempaa tai sitten on vaan tahtomattaan huvittava).
Vapaus ulkonäköpaineista! Olen lihava ja ruma, mutta ehkä siksi vapaa ulkonäköpaineista; minulla ei ole edes mahdollisuutta yrittää mukautua muodissaolevan kauneusihanteen mukaiseksi. Olen niin kaukana kauniista, että on vapauttavaa elää irrallaan ulkonäköpaineista. Valitettavasti kuitenkin kärsin siitä, että osa ihmisistä käsittelee aluksi minua joko vähän halveksivasti, alentuvasti tai ennakkoluuloisesti ulkonäköni takia (vaikka olen aina siististi puettu, ja tukka siististi). Minun tulee tehdä kaksikäsin töitä voittaakseni ihmiset puolelleni.
tai siis nimenomaan se, että minulla oli mahdollisuus opiskella alaa, jolle minulla on sekä taipumuksia että mielenkiintoa, vaikka alalla ei olekaan hirveä työvoimapulaa. (Vaikkei toisaalta suurtyöttömyyskään.)
Ja toinen on turvallinen asuinalue. Muiden on niin helppo sanoa että jos asumiskulut ovat liian isot, niin pitäisi vain muuttaa halvempaan, mutta mitä jos halvempi on hirveää slummia, jossa ei edes turvalukon kanssa uskalla silmiänsä ummistaa tai pimeän tultua ei uskalla poistua kotiovesta...
Kotiäitiys, hetken oma rauha, nukkuminen...
jossa olemme 5. sukupolvi. Nykyihmisen on hankala ymmärtää, miten talo ja koti voivat siirtyä sellaisenaan sukupolvelta toiselle.
Pelkään että minulle käy niin kuin Chisun biisissä Vapaa ja yksinäinen, eli että teen kaikkeni saavuttaakseni mahdollisimman paljon vapautta ja yksinoloa, ja lopulta kadun kun huomaan olevani liian yksinäinen. En tosin tiedä miltä se tuntuisi, koskaan en muista saaneeni olla yksin riittävän paljon. Mutta ehkä en osaisi arvostaa sitä jos sitä olisi riittävästi?
Nyt olen aika yksin ja töissäkin suoritan työni melko lailla omissa oloissani. Joskus kaipaan opiskeluaikoja, kun oli paljon porukkaa, tehtiin ja koettiin juttuja yhdessä.
Koti ja oma rauha kotona, se että joskus voi viettää kokonaisen päivän kotihousuissa katsellen lempiohjelmia ja napostellen keksejä ja muita herkkuja.
Olen onnellinen myös siitä että olen jo 10 vuotta onnistunut pitämään ehkäisystäni niin hyvää huolta, etten ole tullut raskaaksi. Lapsia en halua, mutta aborttia en pystyisi tekemään!
Autottomuus.Olen tosin vasta 27-vuotias, joten voihan mieli tässä muuttua, mutta ainakin tämänhetkinen tunne on ettei autoa tarvita vielä vuosiin. Eikä kyllä ajokorttiakaan ole. Onneksi mieskin on sitä mieltä, että ilman autoa on hyvä :)