Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan normaalia, ettei perhe kiinnosta mua enää?
19.12.2012 |
Mulla on 2 lasta ja aviomies. Viime aikoina olen kokenut kyllästymistä perhe-elämässä. Ei mulla muuten ole mitään, mutta mies ei oikein kiinnosta samalla tavalla kuin ennen, ja tuntuu, että lapsetkin tuli tehtyä väärään aikaan ja aivan väärälle miehelle. Mies on niin eri planeetalta.
Olen tavannut ihanan miehen, johon haluaisin tutustua paremmin, mutta mieltä vain kaivelee tämä koko perhekuvio. Onko teidän mielestänne normaalia, ettei mua äitinä kiinnosta mies tai perhe juuri ollenkaan? En nyt koskaan lähtis ilman lapsia tietenkään, mutta en vain jaksa tätä epätyydyttävää paskaa yhtään enempää. Mitään riitoja meillä ei ole tai kummempaa, mutta puuttuu vain se jokin.
Kommentit (10)
ihanaa, etten ole yksin näiden tunteiden kanssa. Olen 34-vuotias. Mieheni on minua vuoden nuorempi. Tuntuu tosiaan siltä, että on parisuhteessa, jotta perhe pysyisi kasassa, vaikken sisäisesti ole kiinnostunut nykyisestä elämäntilanteesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mukava lukea ja tietää tätä kautta sinusta ja siitä että teitä naisia on olemassa, jotka tänäkin päivänä tahdotte yhdessä elämiseltä arkeen mukaan tunnetta, kunnioitusta ja vetovoimaa toista kohtaan.
Itse kokeisiin tällaisessa yhteisessä päivittäisessä elämässä tahtoa ja voimaa jota toisessa näkee, tuntee ja arvostaa.
Harmi vain että emme ole kohdanneet tuolloin kun lasten mukaan tulon aika oli.
Itse ajattelen, että itseni eteen tätä elämisen matkaa kuljetaan ja tämän takia haluan katsoa eteenpäin myös kumppani asiassa etusijalla oma arvostukseni parisuhteen osalle.
Toivon sulle voimia tämän viestiketjuun kautta. Meitä näyttää olevan siis kohtalotovereita tässä maassa useampia.
T. Mies 41
Parisuhteeseen, perheeseen ja elämään kuuluu, että on välillä tylsää.
Haluaisin kysyä sinulta tuon kommenttisi osalta tarkemmin, että tarkoitatko sinä että minun tulee jatkaa tässä suhteessa toista osaa edustan, vaikka omasta tulevaisuudestakin en saa mitään varmuutta siihen tulenko saamaan kenties koskaan itselleni kunnioitusta, seksuaalista vastapuoleista vetoa ja arvostusta. KIitos EI!
Omalla suunnittelulla aion kulkea eteenpäin omaa tietä pitkin, jossa näillä arvokkuuksilla on merkitystä molemmin puolin yhteisessä suhteessa.
Tähän haluan sanoa vielä sen, että lasteni aikuistumiseen saakka, kannan vastuuni ja pysyn tässä nykyisessä perhekuviossa mukana.
T. Mies 41
Parisuhde on siitä hassu juttu, että asiat näyttävät kovin erilaisilta riippuen siitä mistä suunnasta niitä katsoo. Todennäköisesti se nykyinenkin kumppani tahollaan haluaisi sitä kunnioitusta, seksuaalista vastapuoleista vetoa ja arvostusta. Koko homman juju on kommunikointi. Ei aina helppoa, eikä välttämättä kivutontakaan, mutta pidemmän päälle palkitsevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kunnolla jutellut vaimosi kanssa? Oikeasti jutellut omista tarpeista ja hänen motiiveistaan yms. Niin, että lapset ovat olleet poissa keskustelun sattuessa.
Koska kovasti kuulostat mieheltäni viisi vuotta sitten. Hän kertoi tuon saman ja olin kovin järkyttynyt, että hän tuntee parisuhteemme niin. vaikka mulla oli ihan toiset fiilikset.
Puhuttiin paljon ja pitkään. Mä en ollut sitä itsekkyyttä itsessäni nähnyt ja kun mies ei puhunut, niin oletin parisuhteen olevan upealla kannalla.
Seksiä ei meillä myöskään ollut juuri ollenkaan, mutta mä vaan oletin, että mies ei mua halua.
Ja samalla mä halusin häntä, hän oli upeinta mitä mulle oli sattunut, mutta en vaan uskaltanut tehdä aloitetta. Pelkäsin torjuntaa.
Musta tuntuu, että sä Mies 41 olet täällä ennenkin asiastasi puhunut ja omasta mielestäsi vaimosi kanssa jutellut. Istuta se akkas alas (mieluummin, että lapset on hoidossa) ja kerro tilantees. Älä ivaa, älä syytä vaan sano. Ja löydä toisestakin hyviä puolia. Nauti omasta parisuhteestasi NYT! Tsemppiä teille. Sydämestäni.
oliko sinulla näitä tuntemuksia jo ennen kuin ihastuit toiseen? Ihastuminen takuulla voimistaa niitä...
Sulle AP vastainen että kirjoitat ihan normaalista tilanteesta.
Itse olen mies ja mullakin 2 lasta.
Tuntuu että tämä parisuhde jonka kanssa aloitin perheen, on kuivahtanut vain viikottaiseksi majapaikaksi ilman mitään elämään kuuluvia tunne ja mielihyvän energioita.
Lapsistani pidän kovasti, mutta en näe että parisuhteen tulisi ola vain vesileima verokortissa.
Itse haluan suhteen antavan enemmän. Tähän haluan sanoa vielä sen, että enkö olisi yrittänyt itseni puolelta antaa toiselle niitä tunteen osoituksia ja yllätyksiä.
Tähänkin tahto on loppunut, kun et itse saa siitä mitään. On kun kantaisi vettä vuotavaan astiaan ilman edes kiitossuukkoa.
T. Uusia tuulia tähyilevä mies 41
Sinulle AP haluaisin kysyä minkä ikäinen olet?