Lue keskustelun säännöt.
Menee hermot miehen "kasvatusmetodeihin"
19.12.2012 |
kun ei voi uskoa mitään mitä sanon. Korottaa ääntään tosi vihaisesti meidän 2,5v lapselle ihan joka jutusta. Esim. lelut väärässä paikassa ja hirvee meteli siitä, leikkii väärin leluilla, käyttää ruokaleikkeihin esim talouspaperia ja jostain löytyy sellaisen silppu. Mies on opettanut lapsen syömään sohvalla (mun kanssa syö aina ruokapöydässä) ja nyt kun meillä on uusi sohva niin kauhee huuto siitä, ettei siinä saa syödä ja mitä sä nyt teet ja sohva menee pilalle yms. Aiemmin antanut siinä hyppiä ja leikkiä ja nyt hirmu huuto jos siinä on joku lelu yms. Ja listaa voi jatkaa loputtomiin.
Teki samaa vajaa puoli vuotta sitten ja silloin huusin siitä ihan kunnolla pari viikkoa, että me muutetaan pois. Olen itse elänyt perheessä jossa isä teki samaa, ikinä ei tiennyt mistä tulee huutoa ja kotona sai olla aina varpaillaan. Toivoin koko lapsuuden vanhempien eroa. Samaa en halua omille lapsilleni. Ymmärsi sen ja se loppui, mutta vain vajaaksi puoleksi vuodeksi.
Lapsella on myös uhmaa ja lyö miestäni. Mua löi vain muutamia kertoja, loppui kun käski rauhallisesti ja kertoi että sattuu. Miehen kanssa jatkunut jo toista kuukautta, koska tämä läpsii takaisin. Ei voimalla, mutta kuitenkin. Välillä lapsi pitää sitä hauskana leikkinä ja vaan naureskelee ja välillä alkaa itkemään, jos mies menee tosi vihaiseksi (ei kuitenkaan käytä voimaa enempää, muuten olisin jo lähtenyt). Olen yrittänyt selittää miljoona kertaa, että tolla se vaan oppii lyömään ja että on paljon enemmän merkitystä sillä miten käyttäytyy kuin sillä mitä sanoo. Miehen mielestä taas kostolla oppii. Olen laittanut linkkejä kasvatusoppaisiin jos uskoisi asiantuntijoita paremmin kuin minua, mutta ei mitään vaikutusta. Ei varmaan ole edes lukenut niitä.
Muutenkin tilanne on se, ettei lapsi tottele isäänsä missään asiassa, ellei tämä huuda tai korota ääntään. Eikä välttämättä sittenkään, sit se menee itkuksi. Eikä voi uskoa, että mua tottelee koska käsken enkä raivoo. Miehen mielestä ei voi käskeä ellei korota ääntään. Niin siitäkin olen jankannut, että raivoamalla lapsi kuulee vain raivoamisen, mutta käskemällä myös sen mitä sanotaan.
Millä sen päähän saisi taottua järkeä!?!?!?! En mä voi samasta asiasta käydä tappelua ikuisesti. Enkä todellakaan halua lasten kärsivän samasta mistä itse lapsena kärsin. Enkä taas halua miehestäkään luopua, kun sitä rakastan. Argh! Miten ihmisistä voi löytyä tollasia piirteitä, mitä ei uskonut löytyvän.
Olipas pitkä vuodatus.
Kommentit (5)
jos saisin miehen mukaan. Ei tullut mieleen, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman yhtenäistä kasvatuslinjaa ette tule saamaan tuloksiakaan aikaiseksi.
Onko jäähypenkki käytössä? Esim lyömistilanteissa tuon ikäistä on rangaistava, ja jäähypenkki on siihen oiva ratkaisu.
Huutaminen ei ole kasvatusta, vaan lapsen pelottelua. Huutavan vanhemman taaperosta tulee huutava lapsi/teini/aikuinen.
...
Huutavan vanhemman taaperosta tulee huutava lapsi/teini/aikuinen.
Voi myös käydä päin vastoin. Äitini aina halusi tehdä itsensä kuulluksi HUUTAMALLA ETTÄ KAIKKI TAJUAA. Minusta taas on tullut hyvinkin rauhallinen, ja ratkon konfliktit rauhallisesti keskustelemalla ja loogisen objektiivisesti tutkimalla. Äitiänihän tämä ärsyttää kun ei voi raivota.
Kun kotona vielä asuin, niin oli aika turhauttavaa yrittää ratkoa ongelmaa kun toinen suu vaahdossa huutaa ja itse yritän rauhallisesti keskustella, että kuuntelisi hänkin hetken ja ajattelisi mitä huutaa ja karjuu. Kai se raivostutti häntä vielä enemmän että minulla oli järkevää sanottavaa ja todellinen pointti asioissa. Hän onkin aina ollut tunneihminen. Ehkä olen selväjärkinen risteytys super-tunteellisesta äidistäni ja loogis-matemaattisesta, hiljaisemmasta isästäni. :)
...Mutta myös itse asiaan - voimia sinulle. Uskon että ottaa voimille kun miehesi ei vain ymmärrä, eikä edes usko vaikka näkee seuraukset (karjuminen versus rauhallinen puhuminen).
joskus menen itse väliin ja käsken lopettamaan ja loppuu ihan sillä, eli ei ole tuossa asiassa tarvinnut jäähypenkkiä. Ongelma ei ole siinä, ettei lasta saisi tottelemaan, vaan siinä, ettei mies saa lasta tottelemaan, koska käyttäytyy typerästi ja antaa mallin siitä kuinka voi lyödä jos ottaa päähän. Onneksi mies on ainut ketä lyö enää.
Siitä olen samaa mieltä, että tulee huutava lapsi/teini/aikuinen. Itsekin olin sellainen siihen asti, kunnes sain oman lapsen. Sen jälkeen jäi huutaminen (ja toivottavasti en siihen uudestaan ikinä sorru). Jotenkin oman lapsen saaminen rauhoitti ja laittoi myös miettimään omia kotioloja lapsena. Veljeni taas kerran kommentoivat, kun en alkanut huutamaan lapselle, että "miksi et huuda" ja sanoin, etten lähde sille linjalle ja vastaukseksi sain "onhan sulleki aina huudettu, niin mikset niin tekisi". Joo just, toivottavasti fiksuuntuvat, kunhan saavat lapsia.
Perheneuvola johtuen vanhempien erilaisista kasvatusnäkemyksistä. Et siis sano että miehen takia vaan se että teillä on erilaiset näkemykset.