Apua! lähiomainen kuoli mutta jäi "elämään" uniini.

Tuo on ihan normaalia menetyksen jälkeen. Aivot käsittelevät unessa vaikeaa asiaa ja luovat lohduttavia unia kuolleesta. Muistaisit menetyksen joka tapauksessa joka aamu, vaikka et hänestä olisi unta nähnytkään. Älä taistele unia vastaan, anna surulle ja asioiden käsittelylle tilaa.



Menetin pari perheenjäsentä muutama vuosi sitten. He tulivat uniini toistuvasti. Unet olivat kauniita ja lohduttavia. Unessa läheiseni olikin elossa, oli selvinnyt sairaskohtauksesta. Vähitellen henkilöt jäivät pois unesta. Ihan konkreettisesti unessa saatoin ihmetellä hänelle, että olet kuollut, miten edelleen tulet uniin. Kerran läheinen ajoi unessa pois, oli tullut kerran vain taas käymään. Saattaa olla, että näin hänet silloin viimeisen kerran unessani.

olen tivannut unessa kuolleelta läheiseltäni että miksi et tule mukaani ja halunnut kuulla hänen vastaavan että hän ei voi koska on kuollut. Unessa hän ei näin kuitenkaan vastaa vaikka minulla olisi kova tarve kuulla se silloin häneltä. Unet tuntuvat aina niin todellisille, että aamulla on vaikea uskoa, että ne ovat vain unia. Tuntuu, että pää sekoaa pian! Kuinka kauan näit noita unia? Osannottoni myös sinulle!

AP

sitten ja sen jälkeen olen nähnyt hänestä toistuvasti unia. Alukis lähes joka yö, mutta ajan kuluessa harvemmin.

Isäni kuoli vuosi sitten syöpään ja myös hänestä näin toistuvasti unia. Unessa oli joka kerta mummoni (äitinsä) kanssa, kokkailivat ruokaa ym.

Tätä jatkui isän kuoleman jälkeen yli puolen vuoden ajan. Eräänä yönä näin unta, jossa kertoivat lähtevänsä johonkin reissuun ja hyvästelivät. Tää uni jäi parhaiten mieleeni, koska sen jälkeen meni muutaman kuukausi enkä nähnyt heistä unta kertaakaan. Nyt taas ovat palanneet uniini. Niin ja en muista heidän elossa ollessaan heistä sen kummemmin uneksineeni.

Näin noita unia ainakin noin vuoden ajan säännöllisesti, nyt useita vuosia kuolemantapausten jälkeen en enää muista milloin olisin viimeksi nähnyt unta heistä. Ekan vuoden menetykset olivat muutenkin aina ensimmäisenä mielessä. Kummasti siitä surusta sitten vain pääsee yli, vaikka kellekään ei voi mennä sanomaan, että aika parantaa haavat. Se on vähän kuin vähättelisi juuri sitä hetkeä ja omaisen sen hetkistä surua.

Tuntuu vaan niin rankalta. Toisaalta illalla aika kiva tunne mennä nukkumaan kun tiedän, että kohta saan olla taas hänen seurassaan. Aamut vaan ovat olleet vaikeita. AP

Läheiseni kuoli keväällä. Näen hänestä hyvin paljon unia vaikka aiemmin en nähnytkään. Olen ajatellut että on alitajunnan tapa työstää asiaa. Joskus herään siihen, että olen itkenyt unissani.

enkä ole nähnyt kuin yhden ainoa unen isästäni. Unessa oli lapsi ja touhusin kaikkea isäni kanssa.

Toivoisin että näkisin :(

Vanilla Sky - Tom Cruisen elokuva.

läheisen ystävän kuoltua. Lopulta kirjoitin "ääneen", että meidän unitapaamiset ovat liian raskaita minulle ja haluaisin jo etäisyyttä. Jokin juttu siinä varmaankin kävi alitajunnalle, koska ne unessa tapaamiset loppuivat melkein kokonaan sen jälkeen. Pakko tunnustaa, että välillä jopa kaipaan niitä unia (nyt kun olen jo selvinnyt pahimmasta surusta), mutta silloin tuntui että unimaailma näännytti ja vei energiat vaikka kohtaamiset olivat ihania.



Voimia sinulle AP suruun!

heidän menetystään ei tahdo hyväksyä, vaikka olivat iäkkäitä, jotain jäi kesken meidän yhteisessä elämässä, mokasin asioita mitä he eivät oikein antaneet anteeksi, siksi juuri toivon heihin jatkuvaa yhteyttä unien välityksellä.



Ovat olleet unissa, olen siitä niin onnellinen, isä tuli aika pian kuolemansa jälkeen unissa ihan lähelleni, olin isän tyttö, hän silitti hiuksiani, tunsin sen ihan oikeesti, olin nukukkunut, mutta sieluni valvoi.



Näitä positiivisiakin mielipiteitä on, rakastin läheisiäni kovasti!

kehoiteta unohtamaan menehtynyttä, vaan kiintymysyhde jatkuu elämäsi loppuun saakka esim. unien muodossa. Ahdistus johtuu minusta vain kesken olevasta surutyöstä tai sitten suhteesi menehtyneeseen oli jo hänne eläessään ristiriitainen (?).

unitapaamisia, kun menin nukkumaan. Kuolleet eivät ole vastanneet kysymyksiini muuten kuin hymyilemällä ja ehkä toteamalla, että kaikki on hyvin. Olen ymmärtänyt, että he eivät vastaa suoriin kysymyksiin, koska ovat kuolleita. Sen sijaan ovat voineet puhua omasta halustaan tai tyytyä lohduttamaan juurikin tuolla, että kaikki on hyvin.

Isäni kuolema 10v sitten oli äkillinen ja dramaattinen, sanotaanko näin. Hän tuli muutaman vuoden, mutta varsinkin alussa uniini. Hän ei koskaan sanonut mitään, oli vain. Saattoi tulla huoneeseen seisomaan ja katsomaan minua ja aistin, että muut huoneessa eivät tiedä että isä on siinä, koska on kuollut ja vain minä näen. Tai sitten oli mukana normaalimenossa, mutta koskaan ei sanonut mitään.



Varsinkin nuo huoneessa tuijottamiset olivat ahdistavia, heräsin yöllä paniikkiin, kuvittelin että isän haamu on oikeasti meidän huoneessa ja tuijottaa jne. Olin aika rikki.



Toiset unet olivat lohduttavampia, jotenkin kai edesauttoivat surutyötä. Niissä unissa tajusin että isä on kuollut ja hänellä on hyvä olla.



Aikaa myöten ovat vähentyneet, ehkä loppuneet. Nyt en muista milloin olisin viimekis nähnyt unta. Ensi yönä varmaankin kun näin sanon.

Itseäni vastaavat unet on aina lohduttaneet paljon. Varsinkin nyt kun on kulunut jo useita vuosia läheiseni kuolemasta eikä valvetilan muistot hänestä ole enää kovin realistisen tuntuisia, tekee hyvää nähdä hänet ikään kuin elävänä unissani. Tuntuu etten ole kokonaan menettänyt häntä. Jos hän lakkaisi kokonaan käymästä unissani, se olisi tavallaan toinen menetys minulle.