Lue keskustelun säännöt.
SUURI surkeusketju - tähän kaikkien elämän suuret surkeudet
11.12.2012 |
Tässä siis surkeusketju jonka pointtina on osoittaa se että vaikka miten elämä hakkaa, potkii ja satuttaa, niin elossa sitä ollaan yhä ja hengitetään. Aloitan itse siis:
- minulla ei ole yhtään ystävää
- olen pitkäaikaissairas
- olen vanhempieni hylkäämä, ei välejä ollenkaan
- lapsuuteni oli järkyttävä väkivaltahelvetti
- lapsuustraumat aiheuttavat ajoittain ahdistuskohtauksia
- anoppini on "siviilikiusaaja"
- työpaikka on menossa alta
Mutta jee jee, elossa ollaan, henki kulkee, ja parempia aikoja odotellessa.
No niin, pistäkää paremmaksi :)
Kommentit (2)
-minulla on pitkäaikaissairaus, joka saattaa invalidisoida nuorenakin, tai sitten ei. Oireet hankaloittavat työssäkäyntiä.
-ammattitaitoni on aivan surkea enkä tunne pärjääväni nykyisessä työssäni
-vauvani kuoli toissa vuonna
-mies on masentuneisuuteen taipuvainen ja joudun aina kannattelemaan koko perhettä ja piristämään miestä
-leikki-ikäisellä lapsella on neurologisia ja psykiatrisia ongelmia ja paljon unihäiriöitä
-meillä ei ole mitään sukulaisapua
Silti kokonaisuutena olen kyllä tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on juuri oikea paikka toistaa turkulainen perusvalitus: voiku joku joskus jottai, mukku ei kukka koska mittä, ku kaik vaa ain.