Te joiden vanhemmat eivät ole koskaan asuneet yhdessä?
Oletteko itse olleet tilanteessa, tai tunnetteko läheisesti jonkun joka on, jossa vanhempanne ovat eronneet ennen syntymäänne tai kun olette olleet niin pieniä, että ette muista mitään ajoista jolloin koko perhe asui yhdessä? Miten se on vaikuttanut teihin? Toivoitteko koskaan, että teillä olisi ollut "normaali" perhe?
Lähinnä siis kyselen sellaisista tapauksista joissa etävanhempi on silti mukana kuvioissa, sillä se on tilanne oman tyttäreni kohdalla. Muutkin saa toki vastata jos tiedätte mitään aiheesta tai tunnette ketään vastaavan kokenutta.
Kommentit (2)
että perhe olisi suurempi kuin äiti, siis perheyhteisöä. Isääni en ole osannut kaivata, koska ei sellaista kaipaa, josta ei mitään tiedä. Isäni ei ole koskaan hoivannut minua joten en ole osannut kaivata sellaista hahmoa, joka olisi huolta pitävä isä. Olen tutustunut isääni myöhemmällä iällä ja se ei tietenkään ole sama asia kuin isä, joka osallistuu lapsen elämään isänä.
Äitini kyllä meni uusiin naimisiin mutta sitä avioliittoa ei kestänyt kuin pari vuotta (mies kuoli).
Myös se, kun ei ollut isää, veljiä tai miespuolisia sukulaisia jätti minulle pitkäksi aikaa miessukupuolen vähän mystisemmäksi.
Minusta tärkeintä on, että turvallisia aikuisia on jossain muodossa, esim. muita välittäviä sukulaisia ja aikuisia. En ajattele, että "normaali" perhe on sellainen, jossa on äiti, isä ja lapsi vaan normaali perhe on sellainen, jossa on rajoja ja rakkautta ja perhe on yhteisö. Minusta heteronormatiivinen malli ei siis ole mikään itseisarvo, jos perhe ei ole onnellinen.
en osannut kaivata mitä ei ollut.Oma isä kävi aina silloin tällöin,aika harvoin kuitenkin.