Lue keskustelun säännöt.
Meilä: Anoppi tekee synttärikakun ja muutakin tarjottavaa. Muilla samanlailla????
26.09.2012 |
Toi toinen ketju kirvotti kirjottaan. Mulla on ihana anoppi, joka tekee melkein aina lasten synttäreille niin tätytekakun kuin muutakin tarjottavaa. Sattuu oleen vieläpä himpskatin hyvä leipuri.
Jos toinen viitsii, miksi en ottaisi apua vastaan? Oon iältäni jo vähän vanhempia ja osaan nauttia avusta sillon kun sitä tarjotaan. Mikä sen ihanampaa jos joku tarjotuuu auttaan.
aikaisempi "avoanoppi" olikin välillä melkein tungettelava. hän tulla tupsahti ja vaihtoi verhot, toi huonekaluja ja vastaavaa. mutta ei sekään mitään, annoin hänen huseerata. Elämässä on paljon muutakin kuin nipottaa turhista.
Kommentit (27)
minkäänlaista apua kakkujen ym. tarjoiltavien kanssa. Olen aina tehnyt kaiken itse!
Enää en viitsi edes viettää lasteni synttäreitä, muuta kuin oman perheen kesken ja isommilla tietty kaverisynttärit, mutta isovanhempia/tätejä/setiä ja serkkuja en enää kutsu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että joku muu valtaa lasteni syntymäpäivät.
en ymmärrä miksi tekee aina jotain kuivakakkuja, joita kukaan ei syö.
Soittaa ennen synttäreitä ja kysyy mitä tekisi. Ehdotan että leipoisi jotain suolaista (ne tekee aina paremmin kauppansa) mutta aina tuo kuitenkin niitä iänikuisia kuivakakkujaan jotka jää koskematta.
joten ap tuo sinun tilanteesi on ETUOIKEUTETTU eikä suinkaan mikään normi.
Olen itse ollut anopille aina tosi ystävällinen koska mulla ei ole äitiä, mutta ei auta ei, anoppi on jotenkin vähän tunnevammainen. Anopilla on oman äitinsä kanssa välit ollut poikki vuosikymmeniä ja jotenkin "kostaa" sitä että ei ole oma äiti häntä auttanut.
Eli ei ole koskaan tehnyt mitään tarjoilua, ei ole koskaan hoitanut hetkeäkään lapsia, ei ole kertaakaan tarjonnut apuaan missään, ja ne pari kertaa jossa (todellisessa hädässä) apua pyydettiin niin avunpyyntö torjuttiin.
Olen asian kanssa sinällään sinut, tottakai se harmittaa, mutta ajattelen niin että hän on jotenkin oman henkilöhistoriansa uhri eikä pysty parempaan. Jos jotakuta auttaa (vähän) niin omaa tytärtään, hoitaa siis tyttären lasta ja auttaa tarjoiluissa tyttären juhlissa mutta senkin tekee jotenkin nihkeästi ja nuivasti. Ei ehkä osaa suhtautua tyttäreensäkään oikein normaalisti (ja tietenkin "vieraaseen" miniään suhtautuu vielä paljon tätäkin nihkeämmin).
Soittelee pojalleen ehkä kerran vuodessa. Siinäpä se välittäminen ja yhteydenpito anopin osalta.
haluan leipoa itse, koska tykkää leipomisesta. Mutta anoppi on tehnyt ristiäisiin ja joihinkin muihin juhliin voileipäkakkuja, koska tekee todella hyviä ja itse en osaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä anoppi ei edes vastaa tuleeko lasten synttäreille vai ei. yleensä kyllä tulee sitten kuitenkin , mutta myöhässä..
Ole iloinen ihanasta anopistasi meillä anoppi ei edes vastaa tuleeko lasten synttäreille vai ei. yleensä kyllä tulee sitten kuitenkin , mutta myöhässä..
Pistää vaan ihmetyttään naiset jotka on niin nuivia ja luulevat että ainoastaan he osaavt ja pystyvät.
Ne on kai sitten sen verran naiiveja tai diivoja, että mikään ei kelpaa ja kaikki koetaan tungetteluksi ja reviirin rajojen rikkomiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkö ap ymmärrä että ottaisin ilosta itkien avun vastaan, jos anoppini tai oma äitini sitä tarjoaisivat.
Kumpikaan ei ole tarjonnut apuaan koskaan. Ovat tienneet että on ollut pahoja tilanteita (esim. joutunut kotiäitinä sairaalaan) tai menty joissan kohdin jaksamisen äärirajoilla. Ei silti pienintäkään tahtotilaa auttaa.
En väitä että auttaminen olisi pakko tai velvollisuus, mutta luulisi edes omaa äitiä kiinnostavan aikuinen tytär joka makaa keuhkotautien osastolla kuoleman kielissä. Ei edes yhtä puhelua tullut että miten voin, selviänkö, pärjäänkö, ja kukahan niitä kotihoidossa olevia lapsia mahtaa hoitaa kun olen sairaalassa.
Ja kohta joku sanoo että apua pitää pyytää. No sitäkin on kokeiltu muutaman kerran mutta kun aina sanotaan että EI, niin ei sitä jaksa turhaan mieltään enää pahoittaa.
Ei todellakaan kyse ole siitä että olisn jotenkin niin "ylimielinen ja nuiva" ettei apu kelpaisi!!!
AP:n teksti tuntui tosi loukkaavalta, luuletko ettei minusta tunnu ihan helvetin pahalta se tosiasia että oma äiti ja anoppi eivät välitä pätkän vertaa perheemme elämästä? Anopin elämän täyttää tyttären perhe ja oma äitini paapoo mt-ongelmaista hullua miestään.
etkö ap ymmärrä että ottaisin ilosta itkien avun vastaan, jos anoppini tai oma äitini sitä tarjoaisivat.
Kumpikaan ei ole tarjonnut apuaan koskaan. Ovat tienneet että on ollut pahoja tilanteita (esim. joutunut kotiäitinä sairaalaan) tai menty joissan kohdin jaksamisen äärirajoilla. Ei silti pienintäkään tahtotilaa auttaa.
En väitä että auttaminen olisi pakko tai velvollisuus, mutta luulisi edes omaa äitiä kiinnostavan aikuinen tytär joka makaa keuhkotautien osastolla kuoleman kielissä. Ei edes yhtä puhelua tullut että miten voin, selviänkö, pärjäänkö, ja kukahan niitä kotihoidossa olevia lapsia mahtaa hoitaa kun olen sairaalassa.
Ja kohta joku sanoo että apua pitää pyytää. No sitäkin on kokeiltu muutaman kerran mutta kun aina sanotaan että EI, niin ei sitä jaksa turhaan mieltään enää pahoittaa.
Ei todellakaan kyse ole siitä että olisn jotenkin niin "ylimielinen ja nuiva" ettei apu kelpaisi!!!
AP:n teksti tuntui tosi loukkaavalta, luuletko ettei minusta tunnu ihan helvetin pahalta se tosiasia että oma äiti ja anoppi eivät välitä pätkän vertaa perheemme elämästä? Anopin elämän täyttää tyttären perhe ja oma äitini paapoo mt-ongelmaista hullua miestään.
Ap tarkoitti niitä miniöitä jotka valittavat siitä että anoppi on tungetteleva jne kun haluaa auttaa.
Justhan täällä olikin ketju missä anoppi avautui kun miniä otti loukkauksena sen että anoppi olisi leiponut lapsen synttärikakun.
Rautalangasta vielä kerran:
ap puhuu heistä jotka saisivat apua, mutta joille tarjottu apu ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei, ei ja ei! Minä lapseni synnytin, minä myös heidän synttärit, ristiäiset, rippijuhlat, valmistujaiset yms. hoidan koska lapsia päätin tehdä! En kestäisi sitö häpeää, että joku muu hoitaa lasteni juhlat. Ei meillä, ei äitinikään niin tehnyt,leipoi vaikka keskellä yötä jos ei muuten kerkeä,niin teen minäkin. Nämä asiat kuuluu siihen ÄITINÄ olemiseen! Otas leivonta kirja käteen ja hoida ITSE lapsesi, äläkä laita vanhaa anoppiasi hoitamaan sinun asioitasi aikuinen ihminen!
Juu ei, ei ja ei! Minä lapseni synnytin, minä myös heidän synttärit, ristiäiset, rippijuhlat, valmistujaiset yms. hoidan koska lapsia päätin tehdä! En kestäisi sitö häpeää, että joku muu hoitaa lasteni juhlat. Ei meillä, ei äitinikään niin tehnyt,leipoi vaikka keskellä yötä jos ei muuten kerkeä,niin teen minäkin. Nämä asiat kuuluu siihen ÄITINÄ olemiseen! Otas leivonta kirja käteen ja hoida ITSE lapsesi, äläkä laita vanhaa anoppiasi hoitamaan sinun asioitasi aikuinen ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppikin toi aikanaan (olen eronnut). Tämä oli minusta todella mukavaa. MUTTA mukavuudessa oli se tärkeä pointti, etten koskaan kokenut oman kakun tuomista arvosteluna minun kyvylleni järjestää juhlat.
Kaveripiirissä olen kuullut tällaistakin. Äiti tai anoppi saattaa tuoda tarjottaviaan hieman alentuvasti/ vihjaillen, että osaa paremmin/ juhlien järjestäminen ei oikein ole lapsen äidin oma juttu. Eli tuossa avun tarjoamisessa tilanne voi olla hyvinkin eri tuntuinen myös avuntarjoajasta johtuen.
Juu ei, ei ja ei! Minä lapseni synnytin, minä myös heidän synttärit, ristiäiset, rippijuhlat, valmistujaiset yms. hoidan koska lapsia päätin tehdä! En kestäisi sitö häpeää, että joku muu hoitaa lasteni juhlat. Ei meillä, ei äitinikään niin tehnyt,leipoi vaikka keskellä yötä jos ei muuten kerkeä,niin teen minäkin. Nämä asiat kuuluu siihen ÄITINÄ olemiseen! Otas leivonta kirja käteen ja hoida ITSE lapsesi, äläkä laita vanhaa anoppiasi hoitamaan sinun asioitasi aikuinen ihminen!
Tassa tulikin asiaa kunnolla. Opiksi ja ojennuksekseksi teille kaikille. Jos ei kakkua jaksa keskella yota leipoa, niin olisi kannattanut jattaa se lapsi tekematta.
Kunnon (leipova) aiti on ainoa mita lapsi tarvitsee. Kaikki muu on tarpeetonta roskaa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei, ei ja ei! Minä lapseni synnytin, minä myös heidän synttärit, ristiäiset, rippijuhlat, valmistujaiset yms. hoidan koska lapsia päätin tehdä! En kestäisi sitö häpeää, että joku muu hoitaa lasteni juhlat. Ei meillä, ei äitinikään niin tehnyt,leipoi vaikka keskellä yötä jos ei muuten kerkeä,niin teen minäkin. Nämä asiat kuuluu siihen ÄITINÄ olemiseen! Otas leivonta kirja käteen ja hoida ITSE lapsesi, äläkä laita vanhaa anoppiasi hoitamaan sinun asioitasi aikuinen ihminen!
en tajunnutkaan, että kaikki ne asiat joita en ehdi tehdä päivällä, ja siksi olen ostanut ne tai pyytänyt joltain apua, voisikin tehdä yöllä!
Jeees! Mä sain 8 tuntia lisää aikaa jokaiseen päivään! Kiitos AV!!
Juu ei, ei ja ei! Minä lapseni synnytin, minä myös heidän synttärit, ristiäiset, rippijuhlat, valmistujaiset yms. hoidan koska lapsia päätin tehdä! En kestäisi sitö häpeää, että joku muu hoitaa lasteni juhlat. Ei meillä, ei äitinikään niin tehnyt,leipoi vaikka keskellä yötä jos ei muuten kerkeä,niin teen minäkin. Nämä asiat kuuluu siihen ÄITINÄ olemiseen! Otas leivonta kirja käteen ja hoida ITSE lapsesi, äläkä laita vanhaa anoppiasi hoitamaan sinun asioitasi aikuinen ihminen!
anoppi auttoi synnytyksesäkin, joten suotakoon hänelle myös kakkujen tekeminen.
Siis että leipomaan tms. tarjoutuva anoppi olisi joko ihana tai kamala tai että leipomuksista ihastuva/vihastuva miniä olisi mukava tai itsekäs hemmoteltu typerys.
Jotkut anopit näet leipovat ja muutenkin auttavat, koska heistä on mukavaa niin tehdä. Toiset taas saattavat auttaa vain päästäkseen näpäyttämään miniäänsä tyyliin "leivoin koska sinä kädetön et osaa". Toisille miniöille apu on mieluisaa. Toiset taas tekevat asiat mieluummin itse omalla tavallaan.
Yritän tässä nyt siis vaan sanoa, että syitä siihen miten itse kukin kokee auttamisen ja avuntarjoamisen on monia. Eli ei tuosta kuumasta puheenaiheesta, synttärikakusta, kieltäytyminen nyt automaattisesti tee kenestäkään kiittämätöntä nirsominiää. Kuten ei sen kakun leipomiseen tarjoutuminen tee yhdestäkään anopista automaattisesti miniää lyttäävää pahista.
Juu ei, ei ja ei! Minä lapseni synnytin, minä myös heidän synttärit, ristiäiset, rippijuhlat, valmistujaiset yms. hoidan koska lapsia päätin tehdä! En kestäisi sitö häpeää, että joku muu hoitaa lasteni juhlat. Ei meillä, ei äitinikään niin tehnyt,leipoi vaikka keskellä yötä jos ei muuten kerkeä,niin teen minäkin. Nämä asiat kuuluu siihen ÄITINÄ olemiseen! Otas leivonta kirja käteen ja hoida ITSE lapsesi, äläkä laita vanhaa anoppiasi hoitamaan sinun asioitasi aikuinen ihminen!
Meillä anoppi auttoi synnytyksesäkin, joten suotakoon hänelle myös kakkujen tekeminen.
Tuossapa hyvä muistisääntö: Jos anoppisi oli mukana synnytyksessä, hän saa myös osallistua tulevien juhlien järjestämiseen. Jos ei ollut, tuskalla ja hiellä on sinun itse leivottava pullat, kakut ja muut herkut - tarpeen vaatiessa vaikka keskellä yötä!
Kantapään kautta ollaan se opittu.
Viimeisin niitti oli se kun mummo huusi lapselle, että 'minähän oon sanonu monta kertaa että näitä ei saa tällä tavalla säilyttää'. Kyse oli lego-rakennelmista, joita lapsi on kerännyt seinähyllylle :/
Paljon muutakin ollaan ehditty kokea. Mm. kirjeiden availua, lukemista ja mitä ihmeellisimpiä tenttailuja. Esim. kaverilta saamastani kirjeestä kyseli tiukasti, että miksi tähän on näin kirjoitettu. Mitä se oikein tarkoittaa. Näitä tenttailuja seuraa aina pitkät luennot siitä kuinka asiat olisi mummon mielestä pitänyt tehdä/kirjoittaa/hoitaa.
Meillä kun mummo kuvittelee, että jos hän tuo meille yhden munkkipussin, niin sen jälkeen hänellä on täysi oikeus kontrolloida perheemme elämää. Ihan pienimpää asia myöten.
Mutta jos ei otata häneltä mitään vastaan, niin jaksaa käyttäytyä lähestulkoon asiallisesti.
Ikää minulla on 40 v, mutta silti niuhotan tällaisista pienistä asioista.
että kakun leipomisistakin voi tulla näin hankalaa! Minä olen juuri nyt aivan äärettömän onnellinen siitä, että anopin ja kälyjen kanssa voidaan tehdä ristiin rastiin sillä periaatteella, kuka ehtii. Kälyni ovat vuorotöissä, minä olen yrittäjä ja anoppi eläkkeellä ja aikataulut ovat niin erilaiset, että useammin olen varmaan tehnyt kakun kummilapsilleni kuin omilleni. Silti synttärit ovat onnistuneet joka kerta, kenenkään ei ole tarvinnut jättää kakkua syömättä sen takia, ettei se ole sankarin äidin tekemää ja lapsetkin tietävät varmasti, että vaikka kakku ei ole äidin tekemää häntä rakastetaan!
Voi luoja miten yksinkertaisita asioista voi tehdä mahdottoman hankalia!!! Ja uskokaa tai älkää, mutta itsekin 13 vuotta sitten luulin, että anoppini odotti minusta jotain täydellistä kodinhengetärtä ja kakun leipojaa, mutta vääremmässä en olisi voinut olla, meidän tarvitsi vain tutustua toisiimme, niin yhteisymmärrys oli selvä.