Hoi te joiden miehet eivät tee kotitöitä oma-aloitteisesti,

Aiemmin siis käytännössä puolitettiin osa kotitöistä ja osan tein yksin. Nyt pystyn jättäytymään osasta hommia kokonaan pois, mikä vähentää omaa kokonaistyömäärääni ja myös tuo miehelle enemmän mielekkyyttä tekemiseen kun hän hoitaa jonkin asian alusta loppuun omalla tyylillään. Ja ruoka on myös hyvää! :)

Mä uskon että homman ydin on juuri tuossa, kun sanot että pyrit eroon velvollisuudentunteesta, voit lojua sohvalla sillä aikaa kun mies tekee ruokaa.

Sä teet sitten toisella kertaa jotain muuta kun mies lojuu.

Piti tulla tännekin kertomaan, että kyllä se mies osaa näköjään muuttua jos vaan haluaa. :)



Tai osittain on muuttunut myös oma asenteeni, en enää hermostu ihan pienestä sotkusta (mietin tätä ja huomasin että saatan itse jättää ihan vastaavaa sotkua, en siis siivoa välttämättä heti kaikkea pois). Eli tiskit voivat maata tiskipöydällä seuraavaan päivään ja sitten vasta koneeseen. Testasin myös hieman mieheni sotkusietokykyä ja kun se tuli vastaan niin hänkin tuntui hokaavan että joskus se kone nyt vaan pitää täyttää.



Pyrin myös sinnikkäästi eroon velvollisuudentunteestani eli kun mies laittaa ruokaa, voin istuskella sohvalla tai jos en kestä sitä niin sitten mennä tekemään jotain muuta kotityötä (sellaista, mitä mies ei kuitenkaan tee eli lopulta jäisi minulle joka tapauksessa). Aikaisemmin koin pakottavaa tarvetta tarjota heti apuani koska laiskottelusta tuli huono omatunto.



Nyt siis tilanne on se että mies hoitaa kaiken ruokahuollon, myös ideoimisen ja pääosin keittiön siistimisen, tiskikone täytetään/tyhjennetään aika fifty-sixty. Imurointi ym. hommat hoidetaan yleensä minun aloitteestani mutta mies kuitenkin nurkumatta tarttuu imuriin (ja minä sitten pesen lattiat tms). Pyykit, vessan pesu ja jotkut muut pikkuhommat sitten yksin minun vastuullani.



Eli aika hyvin kuitenkin, vain muutamassa kuukaudessa! :) Toki mies edelleen kerjää kehuja jos on vaikka siivonnut poissaollessani mutta toki niitä hänelle suon jos se kannustaa jatkamaan samalla linjalla.

kanssa sama, rakastan miestäni yli kaiken mutta se ei oma-aloitteisesti tee MITÄÄN kotitöitä. Joskus tehtiin sopimus, että se huoltais pyykit ja imuroinnin, tais kerran imuroida sen jälkeen.



Vihaan nalkuttamista enkä voi sietää sitä. Miehiltä kai puuttuu joku osa aivoista, että ne ei näe sitä sotkua tai eivät voi oma-aloitteisesti tehdä mitään... Nyt vaan huolettaa kun vauvakin tulossa ja pelkään että asia ei tule muuttumaan. Oon jutellu asiallisesti miehen kanssa mutta kun aina jää puheen / yhden tekemiskerran tasolle tuo homma.



Ajattelin kyllä että jos vauva on vaativa tms. pakko jättää vähemmälle kotihommia niin mies kyllä tajuaa, jos ei hyvällä niin sitten ronskimmalla äänensävyllä. Muuten ihana ukko ja tuleva isä...

Piti tulla tännekin kertomaan, että kyllä se mies osaa näköjään muuttua jos vaan haluaa. :)

Tai osittain on muuttunut myös oma asenteeni, en enää hermostu ihan pienestä sotkusta (mietin tätä ja huomasin että saatan itse jättää ihan vastaavaa sotkua, en siis siivoa välttämättä heti kaikkea pois). Eli tiskit voivat maata tiskipöydällä seuraavaan päivään ja sitten vasta koneeseen. Testasin myös hieman mieheni sotkusietokykyä ja kun se tuli vastaan niin hänkin tuntui hokaavan että joskus se kone nyt vaan pitää täyttää.

Pyrin myös sinnikkäästi eroon velvollisuudentunteestani eli kun mies laittaa ruokaa, voin istuskella sohvalla tai jos en kestä sitä niin sitten mennä tekemään jotain muuta kotityötä (sellaista, mitä mies ei kuitenkaan tee eli lopulta jäisi minulle joka tapauksessa). Aikaisemmin koin pakottavaa tarvetta tarjota heti apuani koska laiskottelusta tuli huono omatunto.

Nyt siis tilanne on se että mies hoitaa kaiken ruokahuollon, myös ideoimisen ja pääosin keittiön siistimisen, tiskikone täytetään/tyhjennetään aika fifty-sixty. Imurointi ym. hommat hoidetaan yleensä minun aloitteestani mutta mies kuitenkin nurkumatta tarttuu imuriin (ja minä sitten pesen lattiat tms). Pyykit, vessan pesu ja jotkut muut pikkuhommat sitten yksin minun vastuullani.

Eli aika hyvin kuitenkin, vain muutamassa kuukaudessa! :) Toki mies edelleen kerjää kehuja jos on vaikka siivonnut poissaollessani mutta toki niitä hänelle suon jos se kannustaa jatkamaan samalla linjalla.

Mä uskon että homman ydin on juuri tuossa, kun sanot että pyrit eroon velvollisuudentunteesta, voit lojua sohvalla sillä aikaa kun mies tekee ruokaa.

Sä teet sitten toisella kertaa jotain muuta kun mies lojuu.

Tietysti jotain voi tehdä yhdessäkin, mutta helposti varmaan tulee sellanen äidin pikku apulainen-fiilis miehelle, jos esim ruoanlaitossa olet tehnyt aiemmin enemmän ja jotkut hommat käy siksi sujuvammin. Että parempi kun mies tekee koko homman sillä hänen tavalla.

asia ei haitannut. Nyt, kun meitä on 4, niin olen avioeron partaalla. Teen kaiken, ihan kaiken ja olen lopen kyllästynyt!

Kun muutin yhteen nykyisen mieheni kanssa, ostin meille toisen pyykkikorin. Mies laittaa pyykkinsä makuuhuoneen pyykkikoriin ja itse käytän kylpyhuoneessa olevaa. Luontevasti sitten kumpikin huolehtii omasta kopastaan ja pesee omat pyykkinsä. Mies tosin usein vasta siinä vaiheessa kun kaikki sukat ja kalsarit ovat loppuneet, mutta sehän ei ole minun ongelmani. Jostain syystä kyllä kaikki yhteiset pyykit, lakanat ja pyyhkeet, päätyvät siihen omaan koriini...

Mies sähköasentaja, eikä oma-aloitteisesti saa edes lamppua kattoon. Tästä voittekin päätellä miten innokas onki siivoamisesta... Muuten on niin ihana, etten ikinä vaihtaisi

Mä ihan luulin ensin, että tämä on mun aloitus, mutta ei ollutkaan. Näköjään mäkin kuitenkin olin tähän ketjuun osallistunut.



Mulla tilanne on vaan kärjistynyt ja alan olla jatkuvasti todella ärtynyt. Just se kun ei voi niitä perustavanlaatuisiakaan juttuja tehdä, esim. jos on syönyt olkkarissa niin voisi suunnilleen saman päivän aikana viedä ne likaiset lautaset keittiöön. Ne vois toki jopa pestäkin, mutta sekin olis jo saavutus jos edes veis ne tiskialtaaseen. Mä en nalkuta enkä käskytä koska mä vihaan sellaista ja vihaan myös sitä tunnetta että olen miehen äiti. Edes sitä ulko-ovella odottavaa roskapussia ei hoksaa ottaa mukaan ulos mennessään, siitäkin pitäisi erikseen sanoa. Menetän kohta hermoni ihan totaalisesti.



8

Esimerkkinä meidän taloudesta on se, että kun toinen tekee ruokaa niin toinen sitten ruuan jälkeen siivoa keittiön ja laitaa astianpesukoneen päälle.

esim että mies imuroi ti ja pe ..aina. ei tarvii miettiä et onko pölyä vai ei. laita sinä ne tiskit.

ihme ämmä....

oma-aloitteisesti, joten asennoidu siihen vaan että sun täytyy aina pyytää tekemään, tai sitten teette jonkun selkeän viikkoaikataulun jonka mukaan tehdään, esim. tyyliin mies tietää että hänen homma on imuroida torstaisin. Osa miehistä ei vaan huomaa ollenkaan esim. sotkuisuutta kodissa, sitä että astiat odottaa koneeseen laittajaa, roskis pitäisi viedä jne.



Meillä mä olen päätynyt siihen että teen yksin lähes kaikki kotityöt, koska meillä sen lisäksi että mies ei huomaa että niitä pitäisi tehdä, niin jos sen pyytää tekemään, se tekeminen on niin hidasta ja vaivaisen näköistä että menee hermot katsellessakin.

ja ei muutu, ei. Saa pyytää ja käskyttää ja se harmittaa. Sen takia teenkin 95 % itse kotitöistä. Muuten hyvä mies.

Lopulta opettelin, että en näe sitä, mitä mieskään ei näe. On päiviä, jolloin hänellä ei ole puhdasta veistä ja haarukkaa, koska kaikki ovat likaisina ympäri kettiötä. Silloin minä olen laiska ja osaamaton, koska en täytä tiskikonetta. Silloin nostelen lautanen kerrallaan jokaisen esille ja kerron, mitä ruokaa ja koska mies on siitä syönyt. Kun mies kysyy, miksi en laita niitä tiskikoneeseen, niin vastaan kuin mies eli "en ole niitä huomannut, enkä muuten huomaa nytkään".

esim. viikkaa pyyhkeet niin etteivät ne mahdu kunnolla kaappiin ja laittaa puhtaat lasit pinoihin miten sattuu, eikä niin, että samankokoiset samoihin pinoihin (jolloin voi käydä niin että pieni lasi juuttuu isomman sisälle). Mutta en näistä ole sanonut koska olkoon se hänen tapansa hoitaa asia, pääasia että hoituu jotenkin.

Varmaankin tuo selkeä työlista olisi sitten järkevin vaihtoehto. Itse tosin karsastan sitä siksi, että tiedän, ettei jotain hommia vain joskus huvita tehdä, ja olisi kivempi että ne voisi tehdä silloin kun sattuu virtaa ja huvitusta riittämään. Mutta tosiaan jos ne eivät sitten koskaan tule tehdyiksi, niin ehkä parempi listan kanssa kuin ilman.

Niin ja lisäisin tähän etten todellakaan ole kovin siisti ihminen itse, eli en vaadi mitään "ylistandardeja" vaan ihan normaalia järjestyksenpitoa. Esim. imuroimme keskimäärin 2-4 kertaa kuukaudessa (meillä ei ole lapsia eikä eläimiä) ja se on minusta täysin riittävästi.

ap

Meillä mä olen päätynyt siihen että teen yksin lähes kaikki kotityöt, koska meillä sen lisäksi että mies ei huomaa että niitä pitäisi tehdä, niin jos sen pyytää tekemään, se tekeminen on niin hidasta ja vaivaisen näköistä että menee hermot katsellessakin.

Kyllä se itselläkin välillä tahtoo ottaa päähän. Siivotaan kyllä yhdessä eli mä yritän pitää siitä kiinni etten kuitenkaan ala organisoimisen lisäksi myös tekemään kaikkea yksin. Mä vaan tunnen itseni äidiksi, kun joudun huolehtia kaikesta. Pidemmän päälle se tunne ärsyttää, kun tuntuu ettei mitään tapahdu jos minä en huolehdi asiasta. Mies ei vaan näe mitään tarvetta siivoamiseen, vaikka olisi roskia pitkin poikin, vaatteita lattioilla, tiskejä jokaisessa huoneessa likaisena, hiekkaa lattialla,... Eli kyse ei ole siitä että mä olisin vain niin neuroottinen että mun mielestä asunnossa on kaaos jos kaikki ei ole viivottimella mitattua. Mies vaan ei huomaa siivoamisen tarvetta siinäkään vaiheessa, kun kyse ei ole enää mistään makuasiasta.



Ongelma ei ole siinä, että organisoimisessa olisi niin kova työ vaan siinä, että tuntuu kuin minä olisin äiti ja mies lapsi. Eli äiti kyllä huolehtii ja kertoo jos jotakin tarvitse tehdä... Vaikka juoksisi rottia lattialla niin ei varmaan tarvi tehdä mitään jos ei äiti sano.

Meilläkin jatkuvasti käydään vääntöä kyseisestä aiheesta, mutta tuntuu ettei muutosta ole tulossa. Viimeisin, melko huvittava, episodi tapahtui meillä kun mies laittoi kylppärirempan takia väliaikaista suihkusysteemiä wc:hen. Hän otti pyykkivasun & muita tavaroita hyllyn päältä, että sai laitettua suihkuverholle tangon. Noiden tavaroiden mukana tuli myös kohtalainen määrä pölyä ja sen sijaan, että mies olisi tarttunut pölyrättiin, hän sanoi mulle että "voisi niitä pölyjä kai joskus sieltä pyyhkiä". Onneksi en jäänyt sanattomaksi, vaan tuumasin että mun mielestä yläpölyjen pyyhkiminen on kyllä hänen hommaansa koska hän on pidempi kuin minä. Minä en tuonne ylös yllä kunnolla edes jakkaran avulla. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen mutta tuskin jatkossakaan pyyhkii sen enempää ylä- kuin alapölyjäkään. Ja sekin on jännä juttu, että minä en saa huomauttaa kotitöistä mutta hän katsoo asiakseen moittia jos auto on imuroimatta.



Asia sinänsä on myös se, jos ollaan kipeinä yhtäaikaa, kuten tässä taannoin oli. Mies haetutti mulla mehua ym. mutta itse valtasi multa sohvapaikan kesken dvd:n katselun (jota ei itse edes katsonut). Huoh.



Niin ja nyt kun on se kylppäriremppa, motkottaa mulle työmiesten kuskaamasta liasta sen sijaan, että tarttuisi harjaan ja rikkalapioon. Mies olettaa että minä automaattisesti lakaisen kun ei työmiehet sitä kerran tee.

Mies olettaa että minä automaattisesti lakaisen kun ei työmiehet sitä kerran tee.

Eli itse olet rooliisi syntynyt, nyt elä sitä.

että äiskä tässä määrää että teepäs nyt nämä hommat. Enkä toisaalta ihmettele jos miehessä nousisi kapinamieliala kun sellaista aikansa kuuntelee, koska se eihän ole kivaa että joku toinen tulee määräämään mitä sinun pitäisi tehdä ja milloin. Toisaalta, kun ei sitä oma-aloitteisestikaan tule tehtyä niin mitäs sitten..

Olen alkanut käyttämään sellaista kikkaa, että kysyn mieheltä että kumman hän haluaa tehdä, laittaa pyykit vai tyhjentää tiskikoneen (esim), ja näin mies saa näennäistä päätäntävaltaa asiaan ja itse vältän sen pahimman nalkutustunteen. :D

Tsemppiä kohtalotovereille, ja kiitos viesteistä vaikka vastaukset eivät ihan sitä olleetkaan mitä olin toivonut, osaanpahan ottaa nyt tyynemmin tämän asian ja alkaa vain asennoitumaan oikein, ehkä se siitä.

ap

Ongelma ei ole siinä, että organisoimisessa olisi niin kova työ vaan siinä, että tuntuu kuin minä olisin äiti ja mies lapsi. Eli äiti kyllä huolehtii ja kertoo jos jotakin tarvitse tehdä... Vaikka juoksisi rottia lattialla niin ei varmaan tarvi tehdä mitään jos ei äiti sano.

kiitos ja näkemiin.

Käsittääkseni sinähän se nainen olet

Eli itse olet rooliisi syntynyt, nyt elä sitä.