Lue keskustelun säännöt.
Onko suhde loppumassa, jos sitä pitää miettiä?
14.11.2012 |
Näin mulle on monet sanoneet, kun olen kertonut että parisuhteeni on jonkinlaisessa kriisissä ja joudun pohtimaan, rakastanko miestäni todella vai olenko vain syvästi kiintynyt häneen.
Olen romantikko ja haluaisin loppuun saakka uskoa, että kipinän ja yhteisen sävelen voi löytää uudestaan. Useat kuitenkin puhuvat "kokemuksen syvällä rintaäänellä", että siinä vaiheessa, kun suhteen kestävyyttä epäilee, ja toisen viat tosissaan ärsyttävät ja tästä seuraa riitoja, niin koko juttu on ohi ja se olisi parempi myöntää aiemmin kuin myöhemmin.
Mitä mieltä olette, onko totuus todella noin raadollinen?
Kommentit (13)
Mietin aikoinaan, ja paljon.
Molemmat mietittiin.
Yhdessä ollaan onnellisesti onneksi enkä ketään voisi enempää rakastaa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja aikoja, jolloin ärsyttävyyksiä ym joutuu pohtimaan! Uutta tietoa sinulle? Ei mikään suhde leiju vaaleanpunaisten rakkauden pilvien päällä ikuisesti vaan vaatii kovaakin työtä. Tosiaankin, joudut päättämään eroatko, vai haluatko kenties koko elämänpituisen suhteen. Taidat olla aika nuori, tai sitten olet ihminen, joka vaihtaa kumppanin aina uuteen kun rakastumisvaihe on ohi.
On myös olemassa sellainen asia kuin parisuhdeterapia, jota moni pariskunta kokeilee ennen eroamista. Mutta jokainen päättää itse haluaako suin päin erota kun tulee vaikeuksia, vai tehdä töitä suhteen eteen.
niitä ihmisiä jotka vaihtavat kumppanin heti uuteen, sillä olen niin nirso miesten suhteen etten ole näin pitkälle kelpuuttanut vielä ketään toista ;) Lisäksi olen melko nuorikin, mikä varmaan paistaa tekstistäkin läpi.
Se mikä eniten vaivaa on ystävien reaktio asiaan. En ole juuri keneltäkään saanut lohduttavia sanoja eikä kukaan ole kertonut positiivisia asioita, vaan kaikki puhuvat vain siitä, miten minun pitäisi nyt vaan tajuta erota niin säästyisin monelta vaivalta... Kun heidänkin suhteensa kerran päättyivät yrityksestä huolimatta, niin miksi sitten mun suhde selviytyisi. Se tuntuu olevan vallitseva mielipide, ja epäilys on nyt iskostunut mieleeni.
Ap
Ensimmäinen yö, kun mies on poissa. Ei tunnu missään. Silti rakastan miestä ja haluan olla hänen kanssaan loppuelämäni, sen itsekkään paskiaisen.
ainakin mun korvaan tuo kuulostaa siltä, että eroatte ennemmmin tai myöhemmin. Ei mun ole ainakaan ikinä tarvinnut puntaroida tunteitani miestäni kohtaan, ne on ollut aina niin vahvat. Yhdessä 11 vuotta, 2 lasta.
Mietin aikoinaan, ja paljon.
Molemmat mietittiin.
Yhdessä ollaan onnellisesti onneksi enkä ketään voisi enempää rakastaa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan muu voi puolestasi päättää. Vaikutat tosiaan hyvin nuorelta, kun ystäviesi mielipiteet noin paljon vaikuttavat sinuun.
Jos haluat pysyä yhdessä, parisuhdeterapiaan menette yhdessä.
Mieti itse, mitä haluat äläkä hae hyväksyntää ratkaisuillesi ystäviltä. Vain sinä voit tietää, kannattaako suhteenne vuoksi tehdä työtä. Ainakaan se ei onnistu, jos jo alun perin epäilet ja odotat epäonnistumista.
Näin mulle on monet sanoneet, kun olen kertonut että parisuhteeni on jonkinlaisessa kriisissä ja joudun pohtimaan, rakastanko miestäni todella vai olenko vain syvästi kiintynyt häneen.
Olen romantikko ja haluaisin loppuun saakka uskoa, että kipinän ja yhteisen sävelen voi löytää uudestaan. Useat kuitenkin puhuvat "kokemuksen syvällä rintaäänellä", että siinä vaiheessa, kun suhteen kestävyyttä epäilee, ja toisen viat tosissaan ärsyttävät ja tästä seuraa riitoja, niin koko juttu on ohi ja se olisi parempi myöntää aiemmin kuin myöhemmin.
Mitä mieltä olette, onko totuus todella noin raadollinen?
Mutta en tosiaan halua heti kaikkea heittää menemään! Siis tuonhan takia kaikesta on tullut niin kertakäyttöstä :( Poikki vaan ku tulee kriisi. Tajuan itseasiassa tässä samalla kuinka helposti olin taas luovuttamsaa... Kyllä sitä on vaan taisteltava ja varsinkin jos on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin sitä itseltäni mielessäni ja aina vastaus oli "ei". Sitten eräänä päivänä vastaus oli "kyllä". Sain mitä halusin! :)
Näin mulle on monet sanoneet, kun olen kertonut että parisuhteeni on jonkinlaisessa kriisissä ja joudun pohtimaan, rakastanko miestäni todella vai olenko vain syvästi kiintynyt häneen.
Olen romantikko ja haluaisin loppuun saakka uskoa, että kipinän ja yhteisen sävelen voi löytää uudestaan. Useat kuitenkin puhuvat "kokemuksen syvällä rintaäänellä", että siinä vaiheessa, kun suhteen kestävyyttä epäilee, ja toisen viat tosissaan ärsyttävät ja tästä seuraa riitoja, niin koko juttu on ohi ja se olisi parempi myöntää aiemmin kuin myöhemmin.
Mitä mieltä olette, onko totuus todella noin raadollinen?
Mutta en tosiaan halua heti kaikkea heittää menemään! Siis tuonhan takia kaikesta on tullut niin kertakäyttöstä :( Poikki vaan ku tulee kriisi. Tajuan itseasiassa tässä samalla kuinka helposti olin taas luovuttamsaa... Kyllä sitä on vaan taisteltava ja varsinkin jos on lapsia.
jokainenhan päättää itse missä kohtaa on aika luovuttaa ja etsiä uusi mies. Ei siihen voi kukaan muu sanoa että NYT on se hetki kun pitää lähteä :) Paitsi tietenkin jos kuvioissa on väkivaltaa tai muuta ihan selkeää minkä takia on pakko erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yhteinen sävel voi olla hetken hukassa tai taka-alalla mutta kyllä sen sieltä kaivamalla löytää jos haluaa :) Arjessa kaikki muuttuu niin..no, arkiseksi ettei sitä huomaakaan. Toki on pariskuntia jotka aina jaksavat huomioida toisiaan ja on niin romanttista jne. vaikka ois lapsiakin ja arki kiireistä mutta oma kokemus on se että kunhan molemmat muistaa (ja se on molemmille ok) että se parisuhdekin on siellä lasten lisäksi olemassa niin asiat on kunnossa :)
Ja hei, toihan on ihan normaali vaihe suhteessa kun pohditaan että rakastanko todella (ja olisiko tästä miehestä loppuelämän kumppaniksi ja lasten isäksi), se auttaa asiaa eteenpäin eli jatkaako vai ei.
Mun mielestä totuus ei oo niin raadollinen koska kyllä sun on kestettävä myös miehesi vikoja, kestäähän se sunkin (enkä tosiaan puhu tässä mistään perheväkivallasta!) ja sellasta ihmistä ei olekaan olemassa joka ei joskus ärsyttäisi. Kaiken pohjalla pitää vaan olla se rakkaus :)
Riippuu ihan asioista minkä takia sitä suhdetta ja rakkautta miettii. Onko kyse isoista asioista kuten pettämisestä vai ärsyttääkö kun likaiset sukat on lattialla.
Ei sellaista suhdetta olekkaan jossa 24/7 lilluttaisiin rakkauden paratiisissa.
Väkisinkin se arki tunkee elämään ja aina ei ole niin "kivaa".
Jos on aivot niin tuleehan sitä pitkässä suhteessa mietittyä monenlaista ja niin kauan kun yhä löytyy halua rakastaa niin on toivoa.
T: 21v. yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin eropaperit vetämään. Kannattaa ottaa seuraavalla kerralla puolisoksi joku pinkki seikkailukertomus, jossa prinsessa saa puoli valtakuntaa. Takuuvarma onnellinen loppu ja voi lukea uudelleen ja uudelleen. Riittää joka illaksi ihanaa huumaa ja tasalaatuista romantiikkaa.
ja aikoja, jolloin ärsyttävyyksiä ym joutuu pohtimaan! Uutta tietoa sinulle? Ei mikään suhde leiju vaaleanpunaisten rakkauden pilvien päällä ikuisesti vaan vaatii kovaakin työtä. Tosiaankin, joudut päättämään eroatko, vai haluatko kenties koko elämänpituisen suhteen. Taidat olla aika nuori, tai sitten olet ihminen, joka vaihtaa kumppanin aina uuteen kun rakastumisvaihe on ohi.
On myös olemassa sellainen asia kuin parisuhdeterapia, jota moni pariskunta kokeilee ennen eroamista. Mutta jokainen päättää itse haluaako suin päin erota kun tulee vaikeuksia, vai tehdä töitä suhteen eteen.