Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei kertonut lapsettomuusongelmastaan...
10.12.2012 |
Olen seurustellut mieheni kanssa n.3 vuotta. Alkusuhteessa mies otti esille kantani lasten saamiseen, haluanko lapsia joskus vai ei. En ollut ihan varma, vastasin että ehkä joskus haluan mutta en ole varma enkä ole vielä ajatellut asiaa. Olin silloin 26v, mies 36v. Mies sanoi ettei luultavasti halua lapsia mutta ei ole myöskään varma asiasta.
Nyt 3 vuotta myöhemmin olen 29v ja otin asin puheeksi mieheni kanssa. Haluan kokea äitiyden ja saada lapsia. Aika pommina tuli kun mies kertoi salaisuutensa, ettei voi koskaan saada lapsia millään keinolla. Hänellä todettiin azoorspermia (ei siittiöitä) edellisessä suhteessaan ja tämän vuoksi hänelle tulikin ero entisestä naisestaan. Hän ei suostunut lahjasiittiöihin edellisen naisensa kanssa eikä halua lapsia lahjoitetuilla siittiöillä. Adoptio on ainoa keinoa jonka hän ehkä hyväksyisi mutta mielummin jäisi kokonaan ilman lapsia kun kerran niitä ei voi saada.
Olen järkyttynyt, shokissa ja surullinen. Mielestäni mieheni olisi pitänyt kertoa minulle ongelmastaan jo suhteen alussa! En itsekkään ollut varma haluanko lapsia vielä 3 v sitten mutta mielestäni minun olisi pitänyt tietää ettei tämän miehen kanssa niitä ainakaan tule koskaan olemaan. Tietysti olen surullinen mieheni puolesta ja ymmärrän ettei tuollaista asiaa ole helppo kertoa rakastuneena mutta minulla on jotenkin petetty olo.
Nyt en tiedä mitä teen.. En haluaisi luopua rakkaastani mutta haluaisin kokea äitiyden ja mielellään saada omia lapsia jos mahdollista.
Kommentit (37)
todella törkeä temppu mieheltäsi.Hänen olisi pitänyt kertoa asiasta suhteen alkuvaiheessa jotta olisit voinut tehdä ratkaisusi jatkaako suhdetta vai hyväksyä lapsettomuus. .
Alkuvaiheessa ap:n olisi ollut mahdollista tehdä ratkaisunsa puhtaasti tuolta pohjalta. Nyt häntä sekoittaa jo se, että on vaikeaa erota :( Plus kuluneet vuodet :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai jos et sitä halua tehdä niin otat vierasta munaa ovulaation aikana-
Miehen on siedettävä se että haluat lapsen. Hän on tuhkamuna joka ei pysty siittämään lasta.
Olisin todella loukkaantunut jos olisin syönyt kolme vuotta pillereitä turhaan.
Voimia vaan sulle elämääsi. Näytä vaikka tämä keskustelu miehellesi niin ehkä tajuaa minkä virheen teki. Ei noin saa toista kohdella.
M39
Kiitos kaikille vastauksistanne.
Olen tosiaan käyttänyt koko 3 v ehkäisynä e-pillereitä jotka minulle ei edes kovin hyvin sovi. Aluksi yritimme kondomilla mutta koimme sen turhan hankalaksi ja kalliiksi. Olen siis syönyt turhaan pillereitä vaikka raskaaksi tulon mahdollisuutta ei edes ole ollut.
mies pettänyt luottamuksen ja valehdellut niin isossa asiassa, että voikokaan tuota antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta...Vielä että on antanut sinun aivan turhaan syödä vuosia pillereitä ja kärsiä niiden sivuvaikutuksia, miten epärehellistä ja epäreilua!
Kiitos kovasti vastauksistanne.
Olisin todellakin halunnut kuulla tämän miehen salaisuden heti suhteen alkuvaiheessa jotta olisin pystynyt heti miettimään haluanko lapsia vai en ja jatkaako miehen kanssa joka ei niitä voi saada. Rakkaus ja kiintyminen ja yhteiset vuodet eivät olisi olleet sekoittamassa ajatuksiani vaan olisin pystynyt reilusti harkitsmaan asiaa. Miehen kannalta ymmärrän kyllä että tämä on raskas ja kamala salaisuus ollut pitää ja hän kertoikin pelänneensä päivää jolloin otan asian puheeksi ja vauvakuume iskee. Miehellenikin olisi ollut parasta olla rehellinen heti alusta saakka ja etsiä suoraan nainen joka ei voi myöskään saada lapsia tai jolla on jo lapsia koska usein nuoret naiset ovat vielä epävarmoja haluavatko lapsia joskus tulevaisuudessa vaikka niitä ei haluaisikaan 26 vuotiaana. Usein se mieli muuttuu 30 v jälkeen...
Säälin miestäni.
Tässä ei luultavasti ei auta muu kuin erota :( En kestä ajatella että painostan miehen hyväksymään lahjasiittiöt joita hän ei halua. Mitä jos mies ei tunne itseään isäksi lapsille ja siitä kärsisi sitten kaikki: minä, lapset ja mies itse. Mies ei ole kovin "isällinen" muutenkaan vaan enemmän uraihminen joten ehkä sellaiselle miehelle sopii paremmin muut vaihtoehdot jolle se perheen perusaminen on ykkösjuttu elämässä. On tämä raskasta joskus tämä elämä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan pystyis antamaan tuollaista anteeksi. Helpompi olisi antaa anteeksi yhden illan pettäminen kuin tuo.
Ap kysyit: "Kysymys sinulle jonka mies kertoi 5min tuntemisen jälkeen ettei voi saada lapsia: Onko sinulla sitten ennestään jo lapsia vai etkö itsekkään halua lapsia? Oletteko edelleen yhdessä ja onnellisia ilman lapsia?"
Minulla on yksi lapsi ja olen yli 40 v, joten sanoin heti, että en todellakaan halua enempää lapsia. Ensimmäisessä liitossaan mies ei tiennyt ettei saa lapsia, joten vasta kun lääkäri sen totesi, nainen lähti. Toisessa liitossa nainen kuvitteli, ettei halua lapsia, mutta jossain vaiheessa biologinen kello alkoi tikittämään ja taas mies sai kenkää.
Olemme yhä yhdessä. Miehelle lapsettomuus ja siitä johtuneet avioerot ovat yhä rankka paikka vaikka on jo reilusti yli 40 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma että itse olet kyvykäs saamaan biologisia lapsia, että esim. kohtu ja munanjohtimet ovat kunnossa? Sinuna selvittäisin omat raskautumismahdollisuuteni ensin ja miettisin sitten mitä tekisin.
Parilla ystäävlläni on sukupuolitautien takia mennyt mahdollisuus äitiyteen ja arvaa kertovatko ne ikinä siitä poikaystävilleen? Nolo asia kertoa.
niin kyllä tosiaan se todistaa et naiset tekee vastaavaa KOKO AJAN!!
buahhahhaa... wt-piirit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
turhaan pillereitä (oliko ap:llä peräti 3 vuotta) niin olisi kyllä historiaa koko mies. Varsinkin, kun mulle noi pillerit ovat yhtä tuskaa.
Jos mies kerran tietää ettei lapsia pysty saamaan niin kyllä se pitää jo suhteen alkuvaiheessa kertoa eikä salata vuosia. Miten tuo suhde muka voi jatkua? Mitä muuta mies on mahdollisesti salannut? Ehdottomasti jättäisin.
Sulla oikeus omiin biologisiin lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun on todella kallista ja vie vuosikausia jne.
Mites olisi kokonaan luovutetut sukusolut? Tai miehelle terapia, miksi ei haluaisi niitä luovutettuja siittiöitä, joka on kaikkein helpoin tapa?
Ei kai miehesi niin pelle ole, että kuvittelee geneettisen perimän tekevän isyyden?
mutta toisaalta, useinhan voi käydä niinkin ettei toinen tiedä ja sitten ollaan taas tuossa tilanteessa. Harmi, ettei mies hyväksi lahjoitetuilla siittiöillä hedelmöittämistä. En ymmärrä miten adoptoitu voisi sitten olla parempi, sehän ei olisi biologisesti teistä kummankaan, kun luovutussiittiöillä aikaansaatu olisi edes toisen.
Ei siinä mitään, ei adoptiokaan mikään huono juttu ole. Me sovittiin jo seurusteluaikana, että jos ei luonto meille omia lapsia suo niin adoptoimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tuntuu kamalalta että miksi minulla ei olisi oikeutta yrittää saada biologisia lapsia kun mieheni ei niitä voi saada. Sen vuoksi mielestäni lahjasiittiöt olisi parempi vaihtoehto kuin suoraan luovutetut munasolut ja siittiöt. Olen niin sekaisin koko aiheesta että en tiedä nyt miten suhtautua koko asiaan. Mies on käynyt kuulema terapiassa kun asia tuli tietoon. Tuntee lahjoitetut siittiöt jotenkin huonona.
Todella järkyttävää jo sekin että en tule koskaan saamaan biolgisia lapsia rakkaani kanssa. Jo senkin tajuaminen vie aikansa...
Vaikka tottakai geneettisen perimän ei pitäisi olla tärkeä asia mutta kun se epäonni omalle kohdalle sattuu niin kyllä se tuntuu...
Niin yleensä nämä asiat tulee käsittelyyn vasta kun lasta on yritetty. Mutta järkyttävää että mies on elänyt salaisuutensa kanssa ja odotellut vain että en ehkä haluakkaan koskaan lapsia ja hyväksyn suoralta kädeltä adoption jos lapsia haluankin.
hän suostu edes hedelmöityshoitohin? IVF tai ICSI hoidot ovat kuitenkin usein mahdollisia tuossa tilanteessa. Kannatta ainakin selvittää asia lääkärin kanssa.
Miehellä on azoorspermia joka johtuu geenimutaatiosta. Hänellä ei ole koskaan ollut siittiöitä eikä tule. Joten hedelmöityshoidot eivät hänellä auta. Geenimutaatio on todella harvinainen eikä vaikuta muuten kuin siittiöiden puuttumisella ja testosteronin vähyydellä: en tiennyt miehen käyttävän testosteronigeeliä lopunelämäänsä pitääkseen testotasonsa normaalina.
Parilla ystäävlläni on sukupuolitautien takia mennyt mahdollisuus äitiyteen ja arvaa kertovatko ne ikinä siitä poikaystävilleen? Nolo asia kertoa.
Ei siis tietenkään oikeasti helppoa, mutta selkeästi helpoin tapa muihin verrattuna. Adoptiotie on pitkä. Ja luovutettuja munasoluja on vaikea saada - annettaisiko niitä edes sellaiselle, jolla omatkin toimivat.
Mies on pettänyt sinut aika tavalla. Salannut asiaa koko kolme vuotta. Laittanut lääkegeelejä visusti piilossa. Toiminta on siis ollut tietoista, kuten hyvin tiedät.
Sulla on täysi oikeus tuntea olosi petetyksi. Se tunne on tuohon tilanteeseen luonnollisesti kuuluva. Älä häpeä tunteitasi, äläkä yritä uskotella itsellesi, ettet saisi tuntea niin. Kyllä sinä saat.
Jostain ihmeellisestä syystä mies nyt kuvittelee, että hänellä on yksin oikeus määrätä tahti teidän lapsenhankinnassa. Mutta mieti, onko miehellä oikeus määrätä sinunkin puolestasi. Mieti myös millainen painoarvo sinun mielipiteelläsi kuuluisi olla.
Älä nyt jää kynnysmatoksi, vaan pidä sinäkin kiinni omista mielipiteistäsi, toiveistasi, haluistasi. Ihan yhtä hyvin sinä voit sanella tahdin. Ei sen tarvi mennä niin, että mies vie ja sinä vikiset.
Ja jos miehestä ei siihen ole, että alkaisitte yrittää saada lasta, niin voihan noita yksinkin hankkia.
biologisesta äitiydestä, kun kerran haluat lapsia. Se on niin iso asia, ja vielä enemmän se kirkastuu kun se oma lapsi on. Eli tuen tekemääsi ratkaisua, sekä myös yhtä aiempaa joka sanoi että olisi tullut katkeraksi pikkuhiljaa jos olisi luopunut mahdollisuudesta.
29-vuotias ei ole vielä niin vanha...
Musta mies teki törkeästi. Jos hän olisi kertonut alkuvaiheessa, et olisi ehtinyt kiintyä.
Tsemppiä!