Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei kertonut lapsettomuusongelmastaan...
10.12.2012 |
Olen seurustellut mieheni kanssa n.3 vuotta. Alkusuhteessa mies otti esille kantani lasten saamiseen, haluanko lapsia joskus vai ei. En ollut ihan varma, vastasin että ehkä joskus haluan mutta en ole varma enkä ole vielä ajatellut asiaa. Olin silloin 26v, mies 36v. Mies sanoi ettei luultavasti halua lapsia mutta ei ole myöskään varma asiasta.
Nyt 3 vuotta myöhemmin olen 29v ja otin asin puheeksi mieheni kanssa. Haluan kokea äitiyden ja saada lapsia. Aika pommina tuli kun mies kertoi salaisuutensa, ettei voi koskaan saada lapsia millään keinolla. Hänellä todettiin azoorspermia (ei siittiöitä) edellisessä suhteessaan ja tämän vuoksi hänelle tulikin ero entisestä naisestaan. Hän ei suostunut lahjasiittiöihin edellisen naisensa kanssa eikä halua lapsia lahjoitetuilla siittiöillä. Adoptio on ainoa keinoa jonka hän ehkä hyväksyisi mutta mielummin jäisi kokonaan ilman lapsia kun kerran niitä ei voi saada.
Olen järkyttynyt, shokissa ja surullinen. Mielestäni mieheni olisi pitänyt kertoa minulle ongelmastaan jo suhteen alussa! En itsekkään ollut varma haluanko lapsia vielä 3 v sitten mutta mielestäni minun olisi pitänyt tietää ettei tämän miehen kanssa niitä ainakaan tule koskaan olemaan. Tietysti olen surullinen mieheni puolesta ja ymmärrän ettei tuollaista asiaa ole helppo kertoa rakastuneena mutta minulla on jotenkin petetty olo.
Nyt en tiedä mitä teen.. En haluaisi luopua rakkaastani mutta haluaisin kokea äitiyden ja mielellään saada omia lapsia jos mahdollista.
Kommentit (37)
Ettei luultavasti halua lapsia. On tietenkin väärin, ettei sairaudestaan kertonut aikaisemmin, mutta mielestäni on pöhlöä kuvitella että saa ihmisen muuttumaan. Ihminen, joka ei lasta halua tai on siitä hyvin epävarma, ei välttämättä mielipidettänsä muuta vaikka mikä prinssi/prinsessa olisi kumppanina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit järkyttynyt jos hän nyt olisi sanonut ettei edelleenkään halua tai tule haluamaan. Sama lopputulos. Silloin taivuttelisit häntä ja voit nytkin taivutella. On hän kyllä asian varmaan aikanaan päättänyt.
Mielestäni sinun on syytä lähteä suhteesta. Jos hän on sitä mieltä että luovutettuja ei voi käyttää. En käsitä sitä mutta kaikilla on oikeus päättää niin. Meillä on käytetty luovutettuja sukusoluja. Eipä tuo niin kummallinen juttu ole kun arkea elää, hyvä että muistaa koko asian.
Hauskaa että joku tulee ketjuun ehdottelenaan ICSIä :D
Varsinkin jos ei ole edes varma haluaako ylipäätään lapsia ollenkaan.
En minä ainakaan haluaisi jonkun toisen munasoluja käyttää ja taitaa olla miehille vielä enemmän kunnia-asia että lapsi on biologinen.
Varsinkin jos ei ole edes varma haluaako ylipäätään lapsia ollenkaan.
En minä ainakaan haluaisi jonkun toisen munasoluja käyttää ja taitaa olla miehille vielä enemmän kunnia-asia että lapsi on biologinen.
Ei kukaan halua lapsettomuushoitoihinkaan. Mutta onko sinulla lapsia? Haluaisitko elää ilman heitä? Niinpä, katsos kaikki eivät voi valita omia biologisia lapsia. Joskus minussa herättää niin huvittuneisuutta nämä kommentit. Huomaahan se kun ei ole joutunut koskaan oikeasti vaiken asian eteen, siitä on helppo heittää ties mikä kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeistään silloin, kun ekan kerran otitte lapsiasian esille. Minusta on kohtuutonta vaatia adoptiota, koska sinulla on oletettavasti mahdollisuus saada biologinen lapsi. Biologisesti toisen miehen lastahan se miehesi joka tapauksessa joutuu elättämään. Ja vaikka lapsi olisi biologisesti sinun, niin ainakin avioliitossa teillä on ihan yhtäläiset oikeudet lapseen, jos mies erotilanteessa pelkäisi, että sinulla olisi biologian takia suuremmat oikeudet lapseen. Näin ei ole!
kateellinen sinulle, jos lapsi olisi sinun biologisesti muttei hänen? Vai miksi vain adoptio kävisi? Rakkaus ei kadehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti miehen olisi pitänyt kertoa asiasta jo suhteen alkuvaiheessa! Varsinkin jos on asian suhteen noin ehdoton. Lisäksi jos edellinen suhde on päättynyt samasta syystä, luulisi miehen ehkä vähän viisastuneen sun kohdalla..
Yrittäisin tuossa tilanteessa puhua miestä ympäri sukusolujen käyttöön. Adoptioprosessi voi olla pitkä ja vaikea + en näe syytä miksi sulta pitäisi kieltää biologinen vanhemmuus, raskaus- ja synnytyskokemukset pelkästään miehen tilan takia. Sitä paitsi monet miehetkin kokee raskausajan tärkeänä valmistautumisena vanhemmuuteen - ei se ole pelkästään "äidin juttu".
Vaikka mies onkin asiaa jo käsitellyt terapiassa, voisi olla fiksua käydä puhumassa vaikka pariterapiassa yhdessä tästä asiasta ja teidän suhteesta?
Jotenkin ajatus tuntuu hassulta, että adoptoitu (ei-biologinen) lapsi on ihan ok, mutta lahjasoluilla saatu (ei-biologinen) lapsi ei.
Mun nykyinen mies kertoi baaritiskillä noin 5 min tuttavuuden jälkeen, että hän ei sitten voi saada lapsia. Olin vähän ihmeissäni, ja sanoin, että aha. Mutta hänet oli kaksi naista pistänyt pihalle sen takia, joten ymmärrän nyt, että se oli hyvä, joskin vähän sosiaalisesti kömpelö ratkaisu.
Pitäisin tuota toimintaa niin suurena petoksena ja huijauksena, että en pääsisi yli. Jos noin isossa asiassa on noin helppo valehdella, luoja tietää mitä kaikkea muuta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koko ajan käyttänyt ehkäisyä?
antoiko mies sinun syödä pillereitä koko ajan?
No, mies teki todella väärin, mutta tavallaan ymmärrettävää häneltä. Mutta hyviä puolia on: olet vielä todella nuori, sinulla on aikaa saada vielä monta lasta. Millä tavalla, se on sitten sinun päätettävä. Vaihtoehtoja:
-Eroat ja etsit uuden miehen, joka haluaa lapsia (Mieti nämä asiat erillään toisistaan. Haluatko vielä olla nykyisen miehesi kanssa vai et - jos haluat varmasti -> siirry miettimään, miten lapsiasia järjestyy nykyisessä suhteessa. Jos haluat erota -> eroa).
-jäät suhteeseen ja hankit lapsia luovutetuilla siittiöillä. Mies joko sopeutuu tai sitten ei (minusta et ole velkaa miehelle sitä, että ajattelisit hänen tunteitaan tässä asiassa. Mutta voi toki häipyä).
-Jäät suhteeseen ja aloitatte adoptioprosessin (en itse ryhtyisi tähän, jos haluaisin biologisia lapsia, kuten sinä. Pelkäisin katkeroituvani.)
-Jäät suhteeseen ja jäät lapsettomaksi (en ryhtyisi tähän, ks. edellä).
lahjasolut? Kummallakaan tapaa lapsi ei biologisesti olisi hänen, mutta toisella tavalla lapsi olisi biologisesti sinun.
Lahjasoluissa sekin hyvä puoli, että mies pääsee kasvamaan isyyteen kokemalla myös sen odotusajan sinun kanssasi. On ihan eri asia tulla isäksi 9kk odotusajalla, kuin odottaa vuosia epätietoisuudessa ja sitten ykskaks yllättäen saada tieto että nyt olisi teille sopiva lapsi syntynyt ja valmis adoptioon.
Tuo että sanoo että ei EHKÄ halua lapsia on ollut jonkinlaista peittelyä. Jos hän olisi oikeasti epävarma, hän olisi sanonut suoraan EI. Uskoisin että hän todella haluaisi lapsia, mutta kyse olisi vain siitä millä tavalla se olisi mahdollista. Hän on varmasti asiaa pyöritellyt mielessään ihan tarpeeksi eksän kanssa jo.
Löytäisitköhän netistä jonkun tukiryhmän vastaavassa tilanteessa olleille miehille - joilla tuo sama sairaus? Laita miehesi lukemaan palstaa ja keskustelemaan tunteistaan sellaisen kanssa, joka kokenut saman.
Adoptio ei ole ollenkaan huono vaihtoehto sekään, mutta jos edes harkitsette adoptiota, laittakaa heti asia liikkeelle. Kotimaan adoptiossa on jopa 4-5v jonot. Hyvällä tuurilla voi päästä vähemmälläkin. Ulkomaan adoptioissa kohdemaasta riippuen 2-3v jonoja- joissain pidempiäkin.
En kyllä ensisijaisesti harkitsisi sitä, koska sinulla itselläsi on mahdollisuus tulla raskaaksi. Aloittaisin siitä että puhuisin miestä ympäri. Käykää vaikka jollain klinikalla puhumassa asiasta ja ottakaa selvää mitä se oikeasti vaatii. Kysele myös tarkemmin miksi mies kokee sen epämieluisaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksistanne.
Olen tosiaan käyttänyt koko 3 v ehkäisynä e-pillereitä jotka minulle ei edes kovin hyvin sovi. Aluksi yritimme kondomilla mutta koimme sen turhan hankalaksi ja kalliiksi. Olen siis syönyt turhaan pillereitä vaikka raskaaksi tulon mahdollisuutta ei edes ole ollut.
En ollut itsekkään varma vielä 3v sitten haluanko lapsia ja siinä alkurakkauden huumassa ei asiaa kamalasti pohtinut. Ajattelin vain että ollaan molemmat epävarmoja asiasta, mieshän ei tosiaan ollut kuitenkaan jyrkästi sitä mieltä ettei koskaan lapsia haluaisi.Ajattelin että mietimme asiaa sitten myöhemmin ja ehkä molemmat kypsymme ajatukseen vanhemmuudesta.
En myös tiennyt hänen käyttävän testosteronigeeliä. Miten hän on senkin pystynyt salaamaan.
Kysymys sinulle jonka mies kertoi 5min tuntemisen jälkeen ettei voi saada lapsia: Onko sinulla sitten ennestään jo lapsia vai etkö itsekkään halua lapsia? Oletteko edelleen yhdessä ja onnellisia ilman lapsia?
Mieheni halusi lapsia eksänsä kanssa mutta tutkimuksissa sitten ilmeni tämä hänen ongelmansa ja se johti eroon koska mies ei suostunut lahjasiittiöihin. Mies oli tietysti shokissa asiasta ja suri ettei koskaan tule saamaan omia lapsia mutta hyväksyi sen ja ajatteli keskittyvänsä enemmän uraansa. Oli tyytyväinen että oli löytänyt minut joka ei myöskään ollut niin ehdottoman varma lapsista toisin kun hänen eksälleen äidiksi tulo oli kuulema ollut tärkeintä. (Ja hän onki nyt uudessa suhteessa ja perheellinen).
Oletko koko ajan käyttänyt ehkäisyä?
- -jäät suhteeseen ja hankit lapsia luovutetuilla siittiöillä. Mies joko sopeutuu tai sitten ei (minusta et ole velkaa miehelle sitä, että ajattelisit hänen tunteitaan tässä asiassa. Mutta voi toki häipyä)
tämä ei ole mahdollista. AP:n täytyy olla yksinasuva, että voi käyttää yksin luovutettuja soluja. Tiedän tämän varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki asiat pyörii nyt päässä. Mutta uskon vaativani lahjasiittiöiden käyttöä koska mielestäni minun on oikeus kokea raskaus ja oma biologinen lapsi jos minussa ei ole vikaa (voihan minussaki olla vikaa ja se on sitten asia erikseen).Tai sitten joudun harkitsemaan eroa. :( Ajatus tuntuu musertavalta, erota ihmisestä jota rakastaa. :( Tuntuu myös että olen jo 29v ja tuntuisi raskaalta lähteä sinkkumarkkinoille. Jos en löydäkkäänn miestä johon rakastua ja jonka kanssa haluta perhe. Pitäisikö olla vain onnellinen että on ihminen joka rakastaa ja jota rakastan vai ottaa riski ja jäädä mahdollisesti ilman rakkautta JA ilman perhettä jos sopiaa miestä ei löydykkään...
Edelliselle: ei ole mikään mahdollista, jos siittiöitä ei ole.
AP:lle: järkytyksesi on ymmärrettävästi suuri ja asia on niin iso, että on todella väärin että mies on salannut sen tietoisesti kaikki vuodet. Vaikka et haluaisi lapsiakaan, niin sinun on mietittävä haluatko olla ihmisen kanssa joka valehteli noin merkittävästä asiasta. Ja nyt kun tilanne on se, että haluat lapsia niin mieti oletko valmis jäämään tuon miehen vuoksi kokonaan ilman. Vai onko halusi äidiksi suurempi? Jos vastaus on kyllä jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sinun on erottava. On myös itsekästä, ettei mies hyväksy luovutettuja siittöitä.
todella törkeä temppu mieheltäsi.Hänen olisi pitänyt kertoa asiasta suhteen alkuvaiheessa jotta olisit voinut tehdä ratkaisusi jatkaako suhdetta vai hyväksyä lapsettomuus. Ei tietysti helppoa miehelle kertoa mutta pakollista.
Jättäisin miehen, jos näin on ollut! Etenkin, jos olisin itse käyttänyt e-pillereitä tms. ihan turhan takia! Jos mies on itse huolehtinut ehkäisystä, niin sitten asia ok. Tosin eipä sekään ole kiva, jos on käytetty kortsua turhan takia...
Ihan järkky muutenkin, kun pitää jonkun muun siittiöitä huonona. Lahjoittaja kun nyt kuitenkin on ihana ihminen niitä lahjoittaessaan, kun taas miehesi on valehtelija.