Missä tilanteessa tekisit abortin?
Itse tekisin ainakin jos; lapsi olisi raiskauden tulos, lapsen isä jättäisi tai kuolisi ennen syntymää, lapsi syntyisi todennäköisesti keharina, lapsella olisi joku muu iso vamma tai vajavaisuus, kummallakaan vanhemmista ei olisi kunnon tuloja, asuisin ulkomailla kun tulisin raskaaksi, en olisi varma haluanko pitää lapsen isää, en olisi varma lapsen isästä, en olisi varma haluanko pitää lasta, lapsen synnyttäminen saattaisi olla minulle vaarallista, olisin liian vanha ynnyttämään, olisin vielä liian nuori synnyttämään, olisin liian heikossa kunnossa olemaan raskaana,minulla olisi jo ennuudestaan kaksi lasta ja jos Suomessa olisi levottomat tilanteet vallalla.
Muussa tapauksessa pitäisin aina lapsen, ja olen perimiltäni ehdottomasti aborttia vastaan. Mitä muilla mammoilla?
Minulla on siis yksi lapsi nyt, ja yhden abortin olen tehnyt olosuhteiden pakosta.
Kommentit (15)
-jos tulisin raiskauksesta raskaaksi
-raskaus vaarantaisi henkeni
-vauvalla olisi vakava kehitysvamma tms.
-en vain halua lapsia
Jos nyt tulisin raskaaksi, tekisin abortin. Lapsia kaksi ja se riittää minulle.
Olen teettänyt 23-vuotiaana vain koska vauva ei tuntunut sopivan yhteen opiskelujen kanssa, kun ei ollut suunniteltua raskautua silloin. Olen katunut päätöstä siitä asti. Enää en tekisi aborttia mistään syystä ja pidän sitä murhana.
Olen teettänyt 23-vuotiaana vain koska vauva ei tuntunut sopivan yhteen opiskelujen kanssa, kun ei ollut suunniteltua raskautua silloin. Olen katunut päätöstä siitä asti. Enää en tekisi aborttia mistään syystä ja pidän sitä murhana.
Olen teettänyt 23-vuotiaana vain koska vauva ei tuntunut sopivan yhteen opiskelujen kanssa, kun ei ollut suunniteltua raskautua silloin. Olen katunut päätöstä siitä asti. Enää en tekisi aborttia mistään syystä ja pidän sitä murhana.
Jos pidät sitä murhana, etkö itse ole pahimmanlaatuinen vauvantappaja sinäkin? Miten voit elää itsesi kanssa, murhaaja? Olet katunut siitä asti, eli kuinka vanha olet nyt, murhaaja?
Enkä kadu!
Vammaiset kannattaa abortoida, jos on edes epäilys downin tasoisesta vammaisuudesta.
mun täytyy myöntää, että mä en tiedä, miksi ja milloin voisin tehdä. Epäilen, ettei minusta olisi siihen missään oloissa, vaikka se voisi olla joskus oikeakin ratkaisu. Varmimmin tekisin abortin, jos lapsi olisi lähtökohtaisesti elinkelvoton, siis kuolisi varmasti pian syntymänsä jälkeen kovasti kärsien. Mutta en oikeasti tiedä, mitä tosipaikan tullen tekisin.
SILTI - ja juuri siksi - olen ehdottomasti sillä kannalla, että valinta on aina naisen.
-jos tulisin raskaaksi raiskauksen myötä
-jos lapsi olisi vammainen ja varsinkin, jos lapsella todettaisiin niin paha sairaus, että eläisi vain muutamia tunteja kituen synnytyksen jälkeen
-jos oma terveyteni vaarantuisi todistettavasti ja pahasti (tyyliin 99% varmuus että kuolen jos jatkan raskautta)
muita syitä ei ole, vakaassa parisuhteessa, häät tulossa, ei ole tarkoitus hyppiä vieraissa ja hankkiutua toiselle raskaaksi, taloustilanne ei tästä tule koskaan muuttumaan, ikä alkaa olla sopiva ja elämä vakaata :). Eli lapsi alkaisi olemaan tervetullut!
- raiskauksen tulos.
- vakava vamma/sairaus
- oma henki lähtee
- jos huolella käytetty ehkäisy pettää ja tilanne on mahdoton lapselle.
Muuten en enää tässä iässä tekisi aborttia, sillä jos tulen esim. yhden illan suhteesta raskaaksi, kun en ole tajunnut käyttää ehkäisyä, on se omaa tyhmyyttäni eikä anna minule oikeutta lopettaa alkanutta elämää. Tässä iässä pitää jo tietää paremmin. Sitten vaikka adoptioon, jos en itse kykene lasta pitämään.
raiskaus
vaarallinen raskaus
tavan cp vamma ei kyl pistäis mua hakeutumaan aborttiin, asia erikseen jos lapsi on erittäin vakavasti sairas eikä eläisi tämän takia pitkään.
Ite oon tehny keskeytyksen 09 vuonna sillosen heilan painostuksen alla. Joku pieni osa musta katuu tätä mut samalla en kadu.
minut raiskattaisiin, lapsi olisi vammainen/down tms, raskaus olisi minulle (hengen)vaarallinen, tai olisin liian vanha (35+).
Itse tekisin ainakin jos; lapsi olisi raiskauden tulos, lapsen isä jättäisi tai kuolisi ennen syntymää, lapsi syntyisi todennäköisesti keharina, lapsella olisi joku muu iso vamma tai vajavaisuus, kummallakaan vanhemmista ei olisi kunnon tuloja, asuisin ulkomailla kun tulisin raskaaksi, en olisi varma haluanko pitää lapsen isää, en olisi varma lapsen isästä, en olisi varma haluanko pitää lasta, lapsen synnyttäminen saattaisi olla minulle vaarallista, olisin liian vanha ynnyttämään, olisin vielä liian nuori synnyttämään, olisin liian heikossa kunnossa olemaan raskaana,minulla olisi jo ennuudestaan kaksi lasta ja jos Suomessa olisi levottomat tilanteet vallalla.
Muussa tapauksessa pitäisin aina lapsen, ja olen perimiltäni ehdottomasti aborttia vastaan. Mitä muilla mammoilla?
Minulla on siis yksi lapsi nyt, ja yhden abortin olen tehnyt olosuhteiden pakosta.
Tämän on pakko olla provo tai hyvin tekopyhän ihmisen tekstiä. Ensin listaa aikamoisen määrän, missä tilanteissa tekisi abortin ja kertoo itsekin jo tehneensä kertaalleen abortin, mutta kuitenkin julistaa, että on "perimiltään aborttia vastaan". Joku ei ihan natsaa...
Voin kuitenkin vastata, että tekisin abortin vain, jos tietäisin oman henkeni olevan vaarassa, ei siis mitään normi paineiden nousua, vaan oikeasti, jos kuolema kolkuttaa ovella. Minulla on muitakin lapsia, jotka tarvitsevat äitiään myös.
Henk.koht. en näe muita syitä, miksi tekisin abortin. Mutten siltikään lähtisi tuomitsemaan niitä naisia, jotka aborttiin ovat päätyneet muista syistä. Vaikea valinta se useimmille on ja monesti lapsen parasta ajatellen tehty (ei-toivottu lapsi nisti-perheeseen esim.)
Kannatan itsemääräämisoikeutta omasta kehostaan. Kun ajattelee toisin päin: mitä jos abortti tehtäisiin pakolliseksi tietyissä tilanteissa? Yhtä kamalaa kuin sen tekemisen oikeuden poistaminen.
Missä tahansa tilanteessa, jos en lasta haluaisi pitää.
koska pamahdin paksuksi yhden illan suhteestä lähes teininä.