kotiäidit mistä saatte energiaa, miten voitte?

mutta vastaan silti :) Olen alkanut urheilemaan, teen pitkiä kävely/juoksulenkkejä, käyn jumpissa yms. noin kolme-neljä kertaa viikossa. Siitä saa paljon energiaa. Nyt on tosin tällainen synkkä vuodenaika ja tuntuu, että liikkumisesta huolimatta on voimat ihan lopussa. Ota itsellesi aikaa milloin vain sitä saat. Jos lapset sattumalta nukkuvat samaan aikaan, niin ota kuppi teetä tai kahvia äläkä tee mitään muuta. Mene illalla aikaisin nukkumaan ja pyydä miestä katsomaan vauvaa vaikka pari yötä viikossa, jotta saat nukkua yön kunnolla.



Miten on perhekerhot yms? niissä on mukava käydä ja saa aikuisten juttuseuraa :) Tsemppiä tähän syksyyn ja alkutalveen!!

Kuulostaa tilanne samalta kuin meillä. Omaa aikaa ei minulla juurikaan ole, mutta iltaisin käyn mieheni ollessa kotona lenkillä. Kuuntelen musiikkia ja kävelen, koitan nollata pääni mm. ajatuksista, että pitäisi tehdä sitä ja tätä. Perhekahviloita ole miettinyt, mutta ehkei minusta olisi sinne. Tuntuu että olen vähän epäsosiaalistunut näinä kotiäiti vuosina, johtunee osittai myös siitä, että lähimmät kaverini asuvat 300km päässä. Äitikavereita minulla ei ole yhtään, ja välillä olisi kiva puhua jollekki arjesta, kysellä miten teillä vaikka nukutus, syöminen.. Kaverit kaikki opiskelevat, osa töissä, todella erilaiset elämäntilanteet.



Kannattaa muistella juttuja, mitä tykkäsit tehdä ennen lapsia :) Itse tykkään kirjoittaa paljon ja lenkkeillä, ne ovatkin ainoat virikkeet tällä hetkellä, mutta auttavat kuitenkin..

ja se on sitä omaa aikaa.

Vien lapset lapiparkkin , jumppaan tunnin ja sitten energisenä kotiin.

kyläilystä, kavereiden ja tuttujen tapaamisesta - ylipäänsä maisemanvaihdosta ja siitä että pääsee pois kotoa. Vaikka olisi kuinka väsynyt kun pitäisi jonnekin lähteä, niin aina siitä virkistyy.



Sovin joka päiväksi jonkun kyläilyreissun tai meille tulee ihmisiä käymään. Se on mulle päivän kohokohta, ja sen jälkeen olen aina paremmalla tuulella.

Tällä hetkellä kerään energiaa juomalla kahvia ja istumalla tässä koneen ääressä :)

Nuorin nukkumassa. Isommat leikkii.



Kotihommia teen aina hetken kerrallaan. Esim. 10min->pyykkikone pyörimään ja tiskit koneeseen. (Ei taida edes niin kauaa mennä noissakaan)



Touhuan lasten kanssa.



Toiset 10min -> imuroin tai jotakin muuta mitä nyt juuri silloin tulee eteen.



Näin jatkuu päivä :) Tietenkin ruoat niissä väleissä. Mutta en ota stressiä :)

Pienillä hetkillä päivässä ehtii tehdä vaikka mitä, eikä tarvitse itseään vetää piippuun :)

Vaihtelua arkeen tuo lapsen kerhoon kuskaukset, vieraat ja vierailut.

Kolme lasta joista nuorin 2kk. Ihanaa on, mutta välillä meinaa pää levitä. Minä voisin vaikka kirjoitella sähköpostia jos jotain kotiäitiä kiinnostaa. Voisi jakaa niitä tuntemuksia ja tutustua muutenkin. Minun sähköposti osoite on millamiet@gmail.com.

saan energiani. Vauvan ja taaperon jätän miehelle ja lähden jumppaan pari kolme kertaa viikossa. Jos en jaksa jumpata niin lähden kävelylle ja kuuntelen samalla lempimusaani. N. kerran kuussa menen jonkun kaverin kanssa syömään/leffaan tms. Harkitsemme myös MLL:n hoitajan palkkaamista kerran viikossa tai kahdessa viikossa jotta pääsisimme miehen kanssa yhdessä treffeille. Tämä sitten kun vauva vähän isompi.

Vastaan vähän kysymyksen vierestä. Meillä 2-vuotias lapsi. Ajattelin, että olen kotona kunnes lapsi on 3. Mutta huomasin, että itse en jaksa, vaikka kotona oleminen on mielestäni hienoa, tärkeää ja arvokasta. Palasin osa-aikaisesti työelämään, kun lapsi oli 1,5, ja lapsi aloitti päivähoidossa. Meillä tämä toimii: 3 päivää viikossa töitä ja päiväkotia, ja loppuviikon jaksaa äiti ja lapsi olla kotona. Jokaisella on varmasti oma oikea tapansa saada voimia kotona olemiseen, mutta itse tarvitsen myös "aikuisten asioita".

seksistä saa energiaa tietysti.

Kahden pienen lapsen äitinä jaksoin vielä käydä lenkillä ja salilla ja sain siitä energiaa, mutta kolmannen synnyttyä kaikki ylimääräinen aika meni vain siihen, että halusin olla ihan rauhassa ja lukea tai istua koneella. On myös ihan eri asia jättää toinen pitkän työ- tai kotipäivän jälkeen nukuttamaan kolmea lasta kuin kahta tai puhumattakaan kolmesta.



Itse sain kolmannen lapsen synnyttä voimaa siitä, että mulla oli iltaisin yleensä tunti omaa aikaa. Toki vauvaa piti imettää silloinkin välillä, mutta muuten vain istuin enkä ajatellut mitään. Kun koko päivän oli jatkuvasti täyttänyt kolmen lapsen tarpeita, illalla olin niin poikki, etten jaksanut liikkua mihinkään. Myös yöunet oli siinä vaiheessa jo olleet monta vuotta kehnot.



Voimaa sain ihan siitä, että laskin rimaa ihan suosiolla. En yrittänytkään tehdä kotitöitä jos ei huvittanut. Kun vauva oli nukkumassa, laitoin lastenohjelmaa pyörimään ja luin itse siinä vieressä kirjaa tai keitin kahvit ja istui av:lla. Pienistä jutuista siis, mutta raskas vuosi oli.

Minä olin esikoisen vauva-ajan aivan hulluuden partaallaa, ennenkuin eksyin seurakunnan ja mll:n kerhoihin. Sieltä jäi hyviä ystäviä, joiden kanssa pidetään yhtä näin koti-vuosien jälkeenkin. Lisäksi on otettu viikottain toinen toisillemme isonpia lapsia kylään, joka sekin tuo arkeen vaihtelua ja on sitten tuttu hoitopaikka, kun "oikeasti" tarvitsee lapsenlikkaa.



Välillä tietysti väsytti ja ketutti, mutta niinä päivinä oltiin yökkäreissä ja syötiin valmisruokaa hyvällä omallatunnolla.

Siis puhumattakaan yhdestä lapsesta.

minulla on auttanut hikiliikunta, mammakaverit ja rimanlasku kotitöiden ja muunkin suorittamisen suhteen. harkitsen tällä hetkellä kylläkin töihin paluuta, kun tuntuu, että voimat eivät riitä kotiäitinä olemiseen.

toisaalta sitten ärsyttää olla koko ajan sekasotkun keskellä.



mieltä virkistää ja voimia arkeen antaa ulkoilu, toisten ihmisten tapaaminen, herkkujen syöminen (tosin se kyllä näkyy ulkomuodossa).