lapsen opettaja
Poika on ekaluokkalainen. Koulu sujuu hyvin, osasi lukea jo ennenkuin aloitti koulun, kaikista neljästä kokeesta (matematiikka) on tuonut täydet pisteet kotiin, ei häiriköi, on kiltti jne.
Opettaja ei ikinä laita Wilmaan mitään. Vanhempainillassa alkusyksystä mainosti käyttävänsä sitä paljon, laittavansa sinne myös positiiviset asiat eikä vain negatiivisia.
Vanhempainvartteja ei ole vieläkään pidetty, kohta joululoma jo alkaa. Olisi mukava kuulla miten pojalla opettajan näkökulmasta siellä koulussa menee, lähinnä siis ajattelen näitä kaveriasioita kun poika ei oikein tunnu löytäneen paikkaansa luokassa.
Mitä eniten ihmettelen on kun pojalle sattui muutama viikko sitten isompi haaveri vapaa-ajalla, jonka vuoksi jouduimme käymään päivystyksessä, poika oli sairaalassa pari yötä ja poissa koulusta vajaan viikon. Laitoin opettajalle Wilmassa viestiä, kerroin lyhyesti mitä on tapahtunut ja ilmoitin että poika on pois joitakin päiviä. Opettaja ei vastannut mitään, laittoi vaan "selvitettävä poissaolo" merkinnän, kävin sinne sitten samat asiat kertomassa. Kun lapsi palasi kouluun opettaja ei mitenkään lapselle kommentoinut asiaa, kysynyt miten voit jne.
Olenko nipo vai onko teidän mielestä omituista? Itseä ainakin liikuttaa ja kiinnostaa työkavereiden, työkavereiden lasten, kavereiden ja oikeastaan ihan kaikkien tuttujenkin lasten tämän mittakaavan asiat ja kuuluuhan se jo kohteliaisiin käytöstapohin että kysyy miten voit kun toinen on ollut tapaturman vuoksi pois.
Olen itse niin aktiivinen yhteydenpidossa, etten osaa kuvitella, ettenkö olisi tutustunut lapsen opettajaan ekan luokan alussa. Mitäpä sitä turhaan odottamaan opettajan yhteydenottoa, kun voi tehdä sen itsekin.
Voit myös kirjoittaa opettajalle sähköpostia ja kysellä asioita. Tai soittaa. Sen jälkeen opettajankin on luultavasti helpompi ilmoitella kuulumisista.
Selvitä ensimmäiseksi kaverisuhteet. Oman kokemukseni mukaan ekaluokkalainen ei suinkaan välttämättä osaa antaa oikeaa kuvaa. Meidän piti opettajan ja yhden pojan vanhempien kanssa yhteistuumin tuupata poikiamme tutustumaan , mutta siitäpä alkoikin sitten pitkäaikainen ystävyys.