Lue keskustelun säännöt.
Jatkaisitko suhdetta?
14.09.2012 |
Tämä on ensimmäinen vakava suhteeni, joten kaipaan kipeästi näkökulmia asiaan. Eli tässä faktoja:
-seurusteltu 10 vuotta, alle parikymmpisestä saakka, asuttu puolet ajasta saman katon alla, koko aika samassa kämpässä, vuokralla.
-kummallakaan ei vakavempia suhteita ennen tätä.
-ei yhteisiä harrastuksia, mutta vietetään silloin tällöin yhdessä aikaa esim. lenkkeillen (ehkä kerran viikossa), saunoen, telkkaria katsellen.
-emme tykkää kumpikaan vierailla toistemme vanhempien luona.
-seksi on hyvää ja sitä on riittävästi. Tosin mies määrää milloin sitä on.
-Suhteessa ei pettämistä, väkivaltaa, alkoholiongelmaa, luottamusongelmaa tai muutakaan.
-Mies menee mykäksi kun koitan keskustella tulevaisuudesta ja kerron haaveistani, joihin kuuluu esim. oma talo ja mieluisat harrastukset.
-Mies ei kerro mitä toiveita hänellä on tulevaisuuden suhteen, emme muutenkaan käy koskaan syvällisempiä keskusteluja.
-Mies on illat omissa harrastuksissaan, todella harvoin on koko iltaa kotona. Käy töiden jälkeen syömässä ja lähtee harrastuksiin.
-teen lähes kaikki kotityöt yksin, mies tekee kyllä pyydettäessä, mutta harvemmin oma-aloitteisesti.
-suhteessa kuitenkin turvallinen olo.
-viikonloppuisin mies ei oikeastaan koskaan ole koko päivää kotona, paitsi krapulassa maatessa, kun ei "pysty" lähtemään minnekään. Muutoin lähtee aina jonnekin, vanhmpiensa tai kavereidensa luokse.
-mullakin omia harrastuksia, mut niissä käyn lähinnä sen vuoksi etten kestä olla yksin kotona niin paljoa.
-lapsia ei ole, eikä tule ellei jokin muutu radikaalisti.
Eli mitä tekisit? Periaatteessa mitään perustavaalaatua olevaa ongelmaa ei ole, mutta jostain syystä olen tyytymätön. Mulla on kova halu päästä eteenpäin elämässä, mut elämä on junnannut samoilla raiteilla jo vuosikaudet. Olen alkanut ajatella, että ero on ainut mahdollisuus saada sellainen tulevaisuus josta olen haaveillut. Mies ei ainakaan tee elettäkään sen eteen, että pääsisimme elämässä eteenpäin. Yhteen muuttokin tapahtui minun aloitteestani, mies ei ole koskaan puhunut kihloista tms. Kuitenkin mulla on rauhallinen ja hyvä olla miehen lähellä silloin kun se on kotona. Mutta olen vain niin väsynyt siihen, että se ei viihdy siellä mun kanssa ja siihen, että emme osaa viedä tätä suhdetta seuraavalle tasolle. Mitä tekisit? Tarvitsen kipeästi neuvoja ja näkökantoja. Olenko vaan liian vaativa?? Pelkään että elämä valuu hukkaan odottaessa jotain mitä en oikein itekään tiedä :(
Kommentit (15)
Niin ja tuo oli jotenkin niin osuvasti sanottu jotta haluanko vetää kivirekeä perässäni. Sellaiselta tää joskus valitettavasti tuntuu :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-seksi,Tosin mies määrää milloin sitä on.
-Mies menee mykäksi kun koitan keskustella.
-Mies ei kerro mitä toiveita hänellä on.
-Mies on illat omissa harrastuksissaan, todella harvoin on koko iltaa kotona
-teen lähes kaikki kotityöt yksin
-viikonloppuisin mies ei oikeastaan koskaan ole koko päivää kotona, paitsi krapulassa maatessaTuossa on sinulle lista teidän perusongelmista. Aika monta...
ei muuta ku puhumaan ja muutosta hakemaan ja jos ei onnistu ni sit ei onnistu mut sit oot ainaki yrittäny ja tiedät et se on nähty sit!
Joka ilta menossa, ei ole oikeastaan koskaan koko päivää kotona. Menee töihin, tulee kotiin syömään ja lähtee erääseen harrastukseen, jonka parissa viettää kaikki illat ja viikonloppuisin päivätkin. Tulee illalla joskus 9 maissa kotiin.
Äitini on nykyään erinomaisen tyytyväinen tähän, on kuulemma jo niin tottunut olemaan yksin, että on lähinnä outoa jos isä on paljon kotona.
Tosin heillä on jo 30 vuotta yhteiseloa takana... Kun me lapset olimme pieniä, isä oli muistaakseni yleensä iltaisin kotona.
Vaikea uskoa, että mies yhtäkkiä muuttuu impusiiviseksi. Sinuna tosiaankin miettisin jatkamista, näyttää että vedät ja kannatat yksin suhdetta.
Jos hän on kankkusessa joka viikonloppu ja toimintakyvytön, kuulostaa kuitenkin, että juo liikaa.
Ehkä se ero (mieteintäaika tms.) tai sen puheeksi ottaminen saattais parantaa suhdetta. On kyllä todella tympeää, ettei mies ala keskustelemaan suhteen tulevaisuudesta. Mies on varmaan tottunut siihen, että pysyt suhteessa vaikka hän eläisi täysin oman mielensä mukaan. Kerroppa miehellesi nämä asiat mitä viestissäsi toit esille, niin jospa se laittaisi myös miehesi ajattelemaan suhteenne tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta. Anteeksi epäselvä kirjoitukseni, mutta mies ei siis todellakaan joka viikonloppu ole krapulassa, ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Mutta tällöin hän ainoastaan viettää koko päivän kotona, kun ei jaksa tai pääse krapulaltaan lähtemään minnekään. Muutoin on viikonloppuisin aina menossa.
-ap
Joko tyydyt tuohon tai jos haaveilet muusta, vaihdat miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsineen, niin voipi olla että miehen vaihto on ainoa keino ne saada. Jos ei kymmeneen vuoteen homma ole tuosta edennyt, on todennäköistä ettei mies sellaisia kaipaakaan.
Monesti olenkin miettinyt, että olenko vain väärän miehen kanssa. Mutta kun rakastan häntä kuitenkin kaikesta huolimatta ja mulla on hyvä ja turvallinen olla hänen kanssaan. Pelkään että miestä vaihtamalla uppoaisin vain syvempään suohon. Saisin jonkun pettäjäjuopon, jota joutuisin pelätä. Erolla ja tauolla en haluaisi uhkailla. Tottakai olen niitäkin miettinyt, mutta tuntuu, että jos sanon jommankumman ääneen miehelle niin peli on ikäänkuin menetetty. En jotenkin tahtoisi myöntää että suhteemme olisi sellaisessa jamassa, että ei enää muuta mahdollisuutta ole, kun uhata erolla :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti olenkin miettinyt, että olenko vain väärän miehen kanssa. Mutta kun rakastan häntä kuitenkin kaikesta huolimatta ja mulla on hyvä ja turvallinen olla hänen kanssaan. Pelkään että miestä vaihtamalla uppoaisin vain syvempään suohon. Saisin jonkun pettäjäjuopon, jota joutuisin pelätä. Erolla ja tauolla en haluaisi uhkailla. Tottakai olen niitäkin miettinyt, mutta tuntuu, että jos sanon jommankumman ääneen miehelle niin peli on ikäänkuin menetetty. En jotenkin tahtoisi myöntää että suhteemme olisi sellaisessa jamassa, että ei enää muuta mahdollisuutta ole, kun uhata erolla :(
-ap
ja minä lähdin. Meillä oli kans se tilanne, että asumisen suhteen olisi pitänyt tehdä ratkaisuja, kun kämppä oli niin kaamean pieni, minä suunnittelin jatkuvasti miten tilanpuutetta voisi helpottaa yms., mies ei ottanut mitään kantaa.
Jätettyäni alkoi sitten ruikuttaa, että kuinka hän oli suunnitellut talon rakentamista jne., eipä vain koskaan sanonut mitään kun yritin kysellä että mitä tehtäis.
Vaan silloin oli jo myöhäistä, minä löysin toisen.
Me oltiin oltu kihloissa, tosin sormukset oli jo vuosia aiemmin riidan yhteydessä hävitetty.
Naimisiin ei voinut mennä, mutta eipä sillä sitten sen seuraavan kanssa mennyt pitkään, kun oli lapsen yritys päällä, ja naimisissa.
Ja kertoi ettei enää kuljekaan kuten ennen jatkuvasti kotipuolessa ja metsästysreissuilla.
Mulle nyt ei loppujen lopuksi käynyt hyvin, mutta ainakin hänestä taisi tulla sitten onnellisempi, hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-seksi,Tosin mies määrää milloin sitä on.
-Mies menee mykäksi kun koitan keskustella.
-Mies ei kerro mitä toiveita hänellä on.
-Mies on illat omissa harrastuksissaan, todella harvoin on koko iltaa kotona
-teen lähes kaikki kotityöt yksin
-viikonloppuisin mies ei oikeastaan koskaan ole koko päivää kotona, paitsi krapulassa maatessa
Tuossa on sinulle lista teidän perusongelmista. Aika monta...
vaikka olettekin yhdessä ja saman katon alla. Ehkä sinä olet enemmän sitoutunut koska pidät huolen kodista ja mietit suhteen tulevaisuutta. Mies puolestaan pitää sinua itsestäänselvyytenä ja jonkinlaisena huoltajana joka pitää kodin puhtaana, laittaa ruoan, antaa seksiä tarvittaessa ja olet seurana kun hän sitä haluaa jne. jne.
Mies tuntuu saavan sinulta sen, minkä haluaakin. Mutta miten on sinun laitasi?
Ehkä voitte vielä keskustelemalla saada asiat jotenkin selvitettyä mutta jos se ei auta ja mies menee vain lukkoon kun yrität ottaa vakavampia asioita puheeksi, harkitsisin kyllä asemassasi eroa.
Hyppy tuntemattomaan varmasti pelottaa ja vähän toimimattomampikin parisuhde voi tuntua turvallisemmalta ja paremmalta vaihtoehdolta kuin yksin jääminen. Mutta luota siihen, että elämä kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka suhde ei muka vaihtamalla parane, niin et sinä sitä väkivaltaista juoppoa jostain "saa" ellet ehdoin tahdoin baareista sitä hae.
Kannattaa miettiä sitä onko kotiseudullasi minkälainen tarjonta sopivan ikäisistä miehistä.
Harkitse myös sitä, onko miehesi jämähtänyt silkkaa mukavuudenhaluaan, vai onko yksinkertaisesti niin tossukka että sinun on hänen loppuelämänsä junailtava.
Mieti haluatko olla kivireen vetäjä.
"Mutta kun mä rakastan" kuulostaa tosi huonolta syyltä pitäytyä suhteeseen jossa et nykymenolla tule esimerkiksi lapsia saamaan.
Tee vaikka ne lapset ukon kanssa mutta hoida yksin: yksin hoitaminen parisuhteessa se vasta naista syökin. Oikeasti yksin ollessa on vaikeaa mutta ei ainakaan pety kun odottaa apua tulevaksi, vaikka apua ei koskaan tule.
kiitos tuhannesti kaikille vastaajille, olen kipeästi juuri erilaisten näkökantojen tarpeessa.
Yhdestä vastauksesta tuli mieleen, että mieskin voisi olla jonkun aivan muun kanssa onnellisempi, sellaisen tehopakkauksen joka vaan tekis ja hoitais kaiken kyselemättä ja kyrsiintymättä. Minä en sellainen ole ja lapsiakaan juuri sen takia en kuvittelekaan hankkivani, koska tiedän että minähän ne yksin hoitaisin. Ja mies menis niinku ennenkin.
Täällä asuinpaikkakunnalla (joka muuten ei ole kotiseutuani vaan miehen, hänen perässään tänne muutin) on aika heikko mies tarjonta. Oman ikäiset on järestään naimisissa ja jo isiä. Enkä tiedä haluaisinko tänne jäädä, tai pystyisinkö jäädä, jos ero tulisi. Varmaan haluaisin mahdollisimman kauas täältä, kun kaikki vaan muisututtaisi miehestä ja menneestä.
Mut olisi niin kova halu saada tämä toimimaan....