Mitä teillä tapahtuu, jos lapsi kieltäytyy ruokapöydässä maistamasta jotain?

Lapsi on vähän alle 1,5 v.

me ei pakoteta, mutta rohkaistaan kovasti.



Ja ruoasta saa välillä syödä vain sen, mikä maistuu.



Meidän lapset ei yleisesti ottaen ole ronkeleita, ja sen olen huomannut, että mitä enemmän kasvatukseen liittyy pakottamista ja ehdottomuuksia, sen enemmän niistä on haittaa. Lapsilla on erilaisia kausia, jolloin välillä nirsoillaan ja toisinaan riehutaan enemmän, mutta mitä vähemmällä huomiolla noista läpi luovii, sen nopeammin ne menee ohi.

meilläkään ei tapahdu mitään. Lapsi on yleensä hyvä syömään ja jos joskus ei joku maistu niin sen voi jättää syömättä. Pääasia että syö lautaseltaan jotain.

Mitä ihmettä oikein pitäisi tapahtua?!

lautanen ei sitten vaan tyhjene täysin.

ellei maista, niin olkoot. Jos ei ole maistanut kyseistä juttua ikinä, saatan hieman voimallisemmin kannustaa maistamaan. Meillä saa sylkäistä ei-maukkaan ruoan roskikseen. Meillä saa sanoa, että jokin ruoka ei maistu. Meillä saa olla syömättäkin, jos haluaa. Ei aina ole nälkä aikusten tahtiin.



Esimerkiksi salaatti tehtiin pitkään lapsille omille lautasille. Kysyttiin ensin, mitä haluavat salattiinsa. Jonain päivänä halusivat vain kurkkua, toisena ihan mitä vain löytyi. Mitä vanhemmiksi kasvavat, sitä rohkeammin maistavat erilaisia juttuja. Ehkä juuri siksi, kun tietävät, ettei ole pakko syödä, ellei satukaan itselle maistumaan.



Jos syö kanakeitosta vian perunat niin sitten syö. Tosin siinäkin usein sanon, että maistapa yksi kananpala. Useimmiten lapsi maistaakin. Ellei maista, niin ei sitten maista. Varsinkin esikoinen on aina ollut hirmuisen huono lihansyöjä. Yksikin pieni lihanpala oli suuri saavutus, kun hän oli pieni.



Nykyään esikoinen on aika kaikkiruokainen. Tosin vähäruokainen.



Ainoa, mitä en suvaitse ruokapöydässäni on yököttely. Meillä ei saa sanoa, että ruoka on pahaa, tai ruoka on yök.



Maitoa juodaan lasillinen, jälkkärin saa jälkkäripäivänä, vaikkei söisi kaikkea ruokaa, kunhan tajuaa, että sillä ruoalla mennään sitten seuraavaan ateriaan asti.



Mielestäni omat lapseni osaavat syödä niin, että pärjäävät ruokien välit. Osaavat vetää rajan, milloin ovat täyttymässä liikaa.

mitään. Ihmeellinen kysymys. Pitäisikö lasta rangaista jostakin tuollaisesta? Meillä lapset syö lautaseltaan mitä haluaa, kehoitetaan maistamaan kaikkea mitä lautaselle on laitettu mutta jos ei halua niin sitten ei maistele. Ärsyttää aikuiset jotka kuvittelee saavansa jotain hyvää aikaiseksi sillä että pakottaavat lasta maistamaan kaikkea.

lapsi ei saa herkkuja, jälkkäriä eikä heti ruoka-ajan perään mitään muutakaan syötävää ennen seuraavaa ruoka-aikaa. Tämä on sääntö, jonka 4-v kuopuskin tietää, eikä siitä tarvii juurikaan kinata.



En pakota syömään, itsellä on huonot muistot siitä omasta lapsuudesta samoin kuin miehellä..

maistanut, ja kieltäytyy heti, niin pyydän maistamaan pikku palasen. Jos maistaa, saa jälkkäriä mikäli sitä on.



Jos on jo vanha inhokkiruoka-aine eikä halua sitä maistaa, ei tarvitse. Meillä saa siis syödä keitosta pelkät perunat, jos ei tee mieli muuta ja silti saa (mahdollisen) jälkkärin.

vaikka ihan kaikkia kasviksia ihan joka kerta?

maista, ei tapahdu mitään. Riittävän usein maistaa uusiakin ruokia.



Jos taas ronkkii pelkät kanan palat keitosta, mä pyydän syömäänä esim. viisi perunanpalaa. Menee usein jakeluun, ja tulee vatsa täydemmäksi niin ei tarvitse hetken päästä alkaa kiukuttelemaan nälissään.

ei sitten tipu jälkiruokaa eikä myöskään muuta syötävää ennen seuraavaa ruoka-aikaa. Lisäksi kehotan ja pienesti pakotan maistamaan ainakin vähän. Siitä kanakeitosta syödään siis muutakin kuin perunanpalat ja pöydässä istutaan niin kauan, että muutakin menee alas. Kaikkea ei ole pakko syödä, mutta maistaa pitää. En halua kasvattaa mitään "en tykkää porkkanasta enkä perunasta enkä kirjolohesta enkä siitä enkä tästä" -lapsia.