G: Miksi imetys EI onnistunut

Onko niin, että suurin osa kuitenkin onnistuu imetyksessä ja maito riittää?

Söitkö riittävästi, usein ja monipuolista ruokaa? Kaksi lämmintä ateriaa päivässä? Joitko riittävästi nestettä? Imetitkö säännöllisesti? Annoitko välillä korviketta? Olitko pitkiä aikoja erossa lapsestasi? Jos olit erossa, pumppasitko maitoa säännöllisesti? Varasitko riittävästi aikaa imetykselle?

Söin riittävästi ja muonipuolista ruokaa. Joo söin kaksi ateriaa päivässa, join hirveän määrä vettä, en antanut korviketta, en ollut erossa lapsesta. Maitoa ei vaan tullut ja sairaalaan lähdetiin kovalla vauhdilla. Siellä tutkittiin ja maito ei tullut. Oltiin sairaalassa viikon, ja sen jälkeen lopetettiin imetys. Vauva alkoi kasvamaan, ja ei enää huutanut.

Lopettakaa tuo tyhmä kysely, suurin osa yrittää imettää.

Söin ja join säännöllisesti. Olin erossa lapsesta ekat 4kk, kävin sairaalassa yleensä klo 11-20, silloin sain rinnalle, mutta ei oppinut imemään. Vauvani syntyi rv 25.



Lypsykonetta ei tuotu minulle heti sektion jälkeen vaan aloin itse kysellä sen perään seuraavana päivänä. Maito ei koskaan noussut kunnolla, sain yleensä pumpattua n. 10 milliä. Yritin myös primperanilla nostattaa maitoa, ei onnistunut.

Ekassa ei onnistunut. Toisella onnistui. En keksi muuta eroavaisuutta kuin rikki menneet rinnat, tyyliin 1kk. Ja ohessa korviketta. Isolla pojalla oli jatkuvasti nälkä.

. Osittaisimetin 4kk ajan. Tein kaikkeni, ainakin niillä tiedoilla ja taidoilla mitä minulla silloin oli.

Osittaisimetys oli mielestäni todella stressaavaa ja verrattuna kuopuksen täysimtykseen todella työlästä. oma maitokin olisi jossain vaiheessa saattanut riittää, mutta kun vauva oli tottunut pullomaidon helppouteen, ei se enää jaksanut imeä tissiä niin usein.

Syyt epäonnistumiseen:

-vauvan uneliaisuus ja pieni koko.

-Lisämaito tuttipullosta heti synnärillä. Hörppyyttäminen olisi ollut imetyksen kannalta parempi juttu.

-epävarmuus, jos olisin uskonut itseeni ja maidon riittävyyteen, olisin varmaan lopettanut korvikkeen antamisen

-kipu herumisen aikana ekat 2kk

-rintakumi, se sotki myös imetystä

-laiskuus/tietämättömyys. Vauvaa olisi pitänyt pitää enemmän ihokontaktissa ja jatkuvasti tissillä ekat päivät. Ehkä hän olisi virkistynyt. Hörpyyttäminen oli todella työlästä uneliaalle vauvalle,njoten siirryimme pulloon.

Eipä muuta, onneksi kuopuksennkanssa sain kokea täysin erilaisen imetyksen kun kaikki on sujunut ihan luonnollisesti, ilman stressaamista ja taistelua. Täysimetys on ollut itselleni paaaljon helpompaa verrattuna pullorumbaan ja rintakumien kanssa sähläykseen!

Esikoinen syntyi vähän etuajassa ja kärsi keltaisuudesta. Hän oli niin väsynyt ja veltto, ettei jaksanut laitoksella imeä rintaani, vaikka maitoa tuli jo sairaalassa.



Kun hän alkoi virota, imuotetta ei löytynyt. Harjoiteltiin harjoittelemasta päästyäkin, kysyttiin apua neuvolasta ja imetystuesta, mutta imetys sujui vain niin että ensin pumppasin pahimmat pois, sitten imetin rintakumilla.



Lopetin kolmen kuukauden jälkeen, kun omakaan maitotuotanto ei tasaantunut ja imetys oli pelkkää välineurheilua.



Eikä ole huono omatunto, tein minkä pystyin ja niin kävi.

Maitoa ei tullut toisin kuin edellisessä raskaudessa, jolloin kasvia ei vielä ollut. Yrityksen puutteesta ei voi minua syyttää ja koen hirveänä vääristelynä imetysaktivistien väittämät siitä, että imetys onnistuu keneltä tahansa, kunhan vain yrittää.

Sairaalassa: ensi-imetys, sikäli kuin sitä voi imetykseksi kutsua, kesti noin viisi tuntia. vauva ei saanut otetta rinnasta. Tähän oli kaksi syytä: matalat nännit sekä huono imutekniikka. Yritettiin, yritettiin, yritettiin. Päästiin kotiin, vaikka paino oli pudonnut, todella paljon syntymäpainosta, yritettiin lisää.



Kotona: Nänninpäät kipeät, rintakumitkin särkivät aivan jumalattomasti. Terkkari teki ensikäynnin aika ripeästi kotiutumisen jälkeen, paino edelleen jatkoi laskemistaan. jotain lapsi rinnasta sai, muttei tarpeeksi. Maidonnousu oli alkanut, rinnat TODELLA kipeät, pinkeät, valuivat maitoa, pumppasin ylimääräistä pois ja toivoin parasta. Lapsi oli rinnalla koko ajan, itki nälkäänsä, nukahti joksikin aikaa, itki uudelleen. Ei todellakaan rauhoittunut rinnalle. Terkkari pisti hommalle stopin ja käski antaa pullosta maitoa, niin omaa kuin tarvittaessa korvikettakin, jonka jälkeen lapsi oikeasti oli ensimmäistä kertaa tyytyväinen syötön jälkeen. Jatkettiin siten, että pumppasin maitoa, lapsi söi sitä ja oli lisäksi rinnalla harjoittelemassa. Lapsen paino alkoi vihdoin nousta terveeseen tahtiin. Oma maidontuotanto alkoi tyrehtyä, sillä pumppu sekä vauvan harjoittama rinnan lipominen eivät todellakaan riittäneet ylläpitämään maidon tuotantoa.



Muutamien viikkojen ikäisenä lapselle otettiin tutti käyttöön, oltiin siihen asti vältelty sitä siinä pelossa, että vaikeuttaisi rintaruokinnan oppimista. Kas kas, seuraavalla imetyskerralla lapsi sai kun saikin rinnasta oikein hyvän otteen, harmi että rinnasta ei paljon mitään enää tullut. Imetyksestä oli tässä vaiheessa tullut jo sen verran stressaava tapahtuma, että tämäkin osaltaan varmasti vaikutti herumiseen. Rintaruokailun jälkeen lapsi sai aina lisämaitoa pullosta, yleensä korviketta sillä pumppuun ei herunut enää lähes ollenkaan. Yöllä maitoa oli ehtinyt kerääntyä riittävästi rintoihin, jolloin lapsi rauhoittui pelkällä imetyksellä.



Kahden kuukauden ikään mennessä vauva jaksoi vähän aikaa rinnalla, tuskastui ja "vaati" pulloa. Ei tullut mieleenkään kieltää, sillä pidin korviketta huomattavasti parempana vaihtoehtona kuin lapsen nälässä pitämistä. Sitten alkoi rinnasta kieltäytyminen kokonaan. Pari viikkoa yritimme vaikka mitä konsteja, tänä aikana pumppasin jälleen hullun lailla jotta lapsi saisi edes vähän rintamaitoa. Päivän saldo oli yleensä alle 100ml, vaikka harrastin pumppausta useamman kerran päivässä ja yksi kerta saattoi kestää jopa 45 minuuttia.



Lopulta päätimme mieheni kanssa, että tämä loppuu nyt tähän. Lakkasin pumppaamasta, lakkasin stressaamasta. Yhtäkkiä osasin nauttia äitiydestä ja lapsestani. Nyt poika on kaksivuotias, täydellisen terve, hienosti äitiinsä kiintynyt poika. Jos korvikkeita ei olisi ja ainoa vaihtoehto olisi ollut vain jatkaa imettämistä, lapseni olisi nyt todennäköisesti maannut lähes kaksi vuotta haudassa.



Kuopus sen sijaan tarrasi synnyttyään heti rintaan ja alkoi syödä. Nyt on nelisen kuukautta mennyt pelkällä rintaruokinnalla. Että näin...

imetysaktivistien väittämät siitä, että imetys onnistuu keneltä tahansa, kunhan vain yrittää.

näihin aloituksiin, joissa luullaan, että äidit on niin idiootteja että eivät ymmärrä syödä ja juoda ja pitää lasta sylissä.



Joskus tosin mietin, että on varmasti rankkaa elää maailmassa, jossa jatkuvasti aliarvioi muiden ihmisten kapasiteetin ja rankasti yliarvioi sen oman elämänkokemuksen ja ymmärryksen. Sellaisen elämän täytyy olla täynnä turhautumista ja pettymystä toisiin ihmisiin.

Eli olin liian pitkään erossa hänestä...

sujui ihan ok, maitoa tuli hyvin ja vauva imi. Sitten jostain syystä maidontulo vain lakkasi, rintapumpulla sain muutaman hassun tipan entisen pullollisen sijaan. Join ja söin hyvin (paino nousi useamman kilon kun söin kuin hevonen). Vauva itki ja huusi ja kitisi rinnalla ja yritti imeä, mutta eihän sieltä mitään tullut. Sitkeästi jatkoin yrittämistä ja olisin vaikka päälläni seisonut jos joku olisi sanonut sen auttavan.



Lopulta vauvan paino tippui niin dramaattisesti että neuvolassa käskettiin heti alkaa antamaan lisämaitoa. Vauva virkistyi ja paino lähti nousuun, mulla tippui tuhannen kilon taakka harteilta ja lopulta imetin enää öisin. Pikku hiljaa sekin jäi pois kun vauva alkoi nukkua heräämättä yöllä syömään.



Paskapuhetta ettei maito muka voisi loppua!!

näihin aloituksiin, joissa luullaan, että äidit on niin idiootteja että eivät ymmärrä syödä ja juoda ja pitää lasta sylissä.

mutta IHAN OIKEASTI tunnen sellaisia äitejä, jotka ovat alkaneet laihduttaa raskauskiloja pois heti synnytyksen jälkeen ja ihmetelleet sitten, miksi maito loppuu. Ei kaikki osaa hyödyntää saatavilla olevaa tietoa.

miten kaksi LÄMMINTÄ ateriaa päivässä vaikuttaa imetykseen?

miten kaksi LÄMMINTÄ ateriaa päivässä vaikuttaa imetykseen?

että syödään kaksi isoa, monipuolista ateriaa eikä pelkästään närpitä jotain kaapeista? Tuo nyt on vain sanontatapa.