Lue keskustelun säännöt.
Kotihoito aiheuttaa masennusta?
19.11.2012 |
Onko nyt näytetty toteen, että lasten pitkään jatkuva kotihoito aiheuttaa masennusta?
Äiti masentuu, lapsi masentuu ja jossain vaiheessa joku ääritapauksessa tekee itsarin?
En haluaisi syyllistää pelkästään kotihoito- ja imetysfasisteja, mutta valitettavasti näyttää siltä, että sieltä sikiävät hankalimmat tapaukset.
Eli pliis, voisitteko keskittyä ihan vaan elämään mahdollisimman mukavaa elämää mahdollisuuksienne mukaan ja jättämään muut ihmiset rauhaan, olette sairaita. Jos sairaus häiritsee läheisiänne, hankkiutukaa hoitoon.
Tuontyyppisiin sairauksiin liittyy usein sairauden tunnon puute, joten te kotihoito- ja imetysfasistit saatatte heikentää lähiympäristönne hyvinvointia ihan ymmärtämättänne. Älkää teettäkö perheenjäsenillänne itsemurhaa.
Kommentit (18)
kotihoito aiheuttaa masennusta -teoriasi? Meillä ei ainakaan masentunut kukaan kun olin 9 vuotta kotona, minullekin se oli elämäni parasta aikaa.
Jos olet, sinulta puuttuu sairaudentunto.
Jos et, etkä ole sairastuttanut perheenjäseniäsi, ei mitään hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai se on yhtälailla väärin lasta kohtaan kuten se että painetaan tukkaputkella tekemässä uraa ja lapset on osa kiiltokuvaa jota esitetään kauniin kodin täytteenä!
Jokainen perhe on oma yksikkönsä ja sitä ei pelasta se että tehdään uraa, ollaan kotona uhrautumassa tms. Ainoa oleellinen asia on että perhe tekee kuten heistä on oikein ja lapsille ollaan aitoja ja välitetään.
Muuten: jos on kovin ahdistunut ja masentunut niin mitenköhän imetyksen käy? Ei nyt kuulosta järkevältä yhteenvedolta. Pelkkä muuttaminen stressaa onnistuessaankin niin että maidontuotannossa tapahtuu negatiivinen muutos. Puhumattakaan että äiti on ahdistunut.
Ahdistunut tarvitsee apua. Miksi joku näkee asiakseen mollata heikompiaan? Itsemurha on kuitenkin jokaisen oma päätös, vaikka miten olisi vanhempi ollut kurja niin silti vaihtoehtona on selviytyminen. Kyllähän se lapsikin voi hakea itselleen hoitoa kasvaessaa omaan masennukseen.
Koska kyllähän sillä lapsen äidilläkin pitäisi sitten olla yhtälailla oikeus solvata omia vanhempiaan jos masentunut lapsi niin tekee?
Jos nyt kuitenkin jokainen hoitaisi vaan sitä omaa nuppiaan ja keskittyy itseensä kuin vanhempansa moittimiseen?
Oletko epäonnistunut imettämisessä eikä sitä saisi sinusta tukea?
Minua ja sisaruksiani on hoidettu kotona. Äiti oli turhautunut ja masentunut ja nyt me kaikki aikuiset lapset syömme masennuslääkkeitä ja käymme terapiassa. Mitään dramaattista lapsuudessamme ei tapahtunut mutta tosiaan vietimme 6-vuotiaaksi päivät äidin kanssa, jonka vasta nyt aikuisena tajusin olleen tuolloin masentunut.
Muuten: jos on kovin ahdistunut ja masentunut niin mitenköhän imetyksen käy? Ei nyt kuulosta järkevältä yhteenvedolta. Pelkkä muuttaminen stressaa onnistuessaankin niin että maidontuotannossa tapahtuu negatiivinen muutos. Puhumattakaan että äiti on ahdistunut.
No, kyllähän esim. kriisialueilla tms. äidit imettävät.
Luulen, että aika usein imetysfasistin takaa löytyy joko luontainen, maidonnousun aiheuttamista arvista katkera kermakone tai sitten epätoivoisilla, juuri ja juuri toimineilla imetysyrityksillä nälkäisen vauvan kanssa täysimetyksen ihanteeseen päässyt nainen (tappamatta vauvaa).
Epärealistinen imetysihanne voi olla todella haitallinen äidin, vauvan ja koko perheen terveydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko epäonnistunut imettämisessä eikä sitä saisi sinusta tukea?
Olipa kummallinen kysymys.
Tosin, jos 'tuen' kohteet eivät tunne tulleensa tuetuiksi, olisi kyllä todella kriittinen kys. 'tuen' antamista kohtaan.
Harmittaa se, että hyvästä asiasta tehdään haitallinen ja kokoaan suurempi. Omat imetykset onnistuivat ihan hyvin, olin tyytyväinen neuvolan toimintaan.
Jos elää kriisin keskellä, sota, nälänhätä niin siitä tulee arkea. Siinä elää, eikä stressaa enää. Kirjoita jostain mistä tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elää kriisin keskellä, sota, nälänhätä niin siitä tulee arkea. Siinä elää, eikä stressaa enää. Kirjoita jostain mistä tiedät.
Voisit itse mennä kriisialueelle asumaan, kun kerran on niin stressitöntä siellä.
Luulen, että sieltä löytyisi joku todella, todella kiitollinen ihminen vaihtamaan sijaintia kanssasi.
Olet ilmeisesti katkera niille joilta onnistuu imetys ja kodinhoito paremmin kuin sinulta? Mistä löysit huvittavat ajatuksesi siitä, että kotona hoidettu lapsi masentuu? Äiti voi ehkä vähän kyllästyä mutta onhan se lapselle paljon parempi viettää päivät vanhemman kanssa kotona kun huutavassa tarharyhmässä.
Hohoijaa, koitakaa nyt pikkulasten vanhemmat vähän kurkistella ulos sieltä kotiseinien sisältä. Maailmankuvanne on kovin ahdas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ilmeisesti katkera niille joilta onnistuu imetys ja kodinhoito paremmin kuin sinulta? Mistä löysit huvittavat ajatuksesi siitä, että kotona hoidettu lapsi masentuu? Äiti voi ehkä vähän kyllästyä mutta onhan se lapselle paljon parempi viettää päivät vanhemman kanssa kotona kun huutavassa tarharyhmässä.
Huh huh, minkälaista pimeyttä täältä palstalta löytyykään.
"Jos toimitaan minun ideologiani mukaisesti, itsemurhatkaan eivät ole liian suuri hinta siitä, antaa palaa vaan!"
Minulla ei ole mitään tarvetta vertailla 'imetyksen ja kotihoidon onnistumista' kenenkään muun kanssa. Pelkkä ajatuskin on sairas.
Taidat itse olla katkera, kun katkeruudesta puhut.
Vaikuttaa myös siltä, että tietämyksesi 'huutavista tarharymistä' saattaa olla varsin suppea.
Katsele dokkareita, kyllä ihminen sotatilassa taantuu tilaan jossa vaan selvitään.
Jugoslaviasta olen joskus katsonut yhdenkin ohjelman jossa näytettiin miten ihmiset asuu kerrostaloissaan ja vaan odotellaan että minne asuntoon joskus raketti mäsähtää tai kenet tark`ampuja lahtaa kun ihmiset menee kouluun.
Sodasta tai nälästä tulee arki. Ja ihmiset imettää, stressitaso laskee tuolloin. Mutta täällä se tekee piikkejä, ihminen ei osaa tipahtaa siihen tilaan ja maidontuotanto loppuu. Plus osa vaan lopettaa koska ei "onnistu".
Nämä imetyksessä epäonnistuneet on sellaisia reppanoita jotka kokee asiakseen syyllistää onnistuneita ja saa lukea jotain fasismi sontaa. :)
Melko harvassa on ne äidit joiden rinnat ei tuottaisi maitoa jos lapsi siinä rinnalla saisi olla. Vaikka onhan se kumma kun sodan ja nälän keskellä naiset imettää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liikaa ja on kotona vaikka vain siksi ettei löydä työtä. 2-3-vuotiaalle lapselle ryhmässä toimimista on jo hyvä harjoitella usein, sen nyt sanoo jo maalaisjärkikin että siinä iässä aletaan kaivata omanikäistä ja miksei isompaa ja pienempääkin lapsiseuraa ja kontakteja. Ei muiden kanssa opi olemaan yksinään. Itse ajattelen myös niin että äidiltä pitkäaikainen kotonaolo riistää yhteyden työelämään, mutta työelämässä mukanaolo ei riistä äitiyttä :) 40 tunnin työviikon ulkopuolelle jää vielä mielestäni aika paljon vapaa-aikaakin..
on neljä kouluikään asti kotihoidettua sisarusta, kaikki enemmän tai vähemmän masentuneita. Ei myöskään opittu sosiaalisia taitoja, asuttiin korvessa ilman ikätovereita. Kaipasin aina kavereita ja odotin koulun alkua enemmän kuin mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä imetyksessä epäonnistuneet on sellaisia reppanoita jotka kokee asiakseen syyllistää onnistuneita ja saa lukea jotain fasismi sontaa. :)
On hienoa, jos vauva saa rintamaitoa.
Rintamaidon saaminen tai saamatta jääminen ei ole elämää suurempi asia.
On kovin ikävää, että siitä on tehty sellainen. Ei edistä kenenkään hyvinvointia, paitsi ehkä katkerien, rinta-arpisten kermakoneiden tai lisämaitoa pantanneiden nälkävauvojen äitien muiden lättäämisestä saatavaa vahingoniloa.
Imetysfasismin olemassaolo Suomessa on tosiasia. Mm. eurooppalaiset sisaremme todella ihmettelevät ja vähän naureskelevatkin asiaintilaa.
Vastikkeet on onneksi keksitty ja niitä voi tarvittaessa huoletta antaa vauvalle jos oma maito ei riitä. Emme elä enää 1800-luvulla, vaikka epäilemättä lehmämäisimmät ja taantuneimmat kanssasisaremme niin toivoisivatkin.
Vähemmän sitten varmaankin löytyisi toiveita siirtyä 1800-luvun korkeampiin lapsikuolleisuuslukuihin. Keskim. 20 % lapsista kuoli ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä.
Tämä pätee niin kotiäiteihin kuin niihin äiteihin, jotka käyvät töissä. Olen aina ihmetellyt täälläkin runsain mitoin palstailevia äitejä, joiden tarve on jotenkin perustella, että muut äidit tekevät väärin, kun eivät tee niin kuin hän itse. Mielestäni tuo todistelu kertoo, että jotain on omassa elämässä pahasti pielessä, että kotiäitiys/työäitiys on uhraus, jota ei oikeasti olisi haluttu tehdä ja nyt yritetään kovasti vakuuttaa, että se päätös oli oikea. Tällaisten äitien lapset ovat todella vaarassa masentua, koska on suuri todennäköisyys, että tiukasti muita tuomitseva äiti tuomitsee myös lapsiaan helposti vääränlaisiksi.
Se, miksi kotiäitiys on tapetilla tässä asiassa, johtuu varmaan siitä, että töissä ei kovin tasapainottomassa tilassa pärjää. Aika pian passitetaan lääkäriin, jos alkaa todellisuus horjua. Kotona taas ne lapset eivät pysty äitiään passittamaan lääkäriin ja mies voi kuvitella, että hormonit vähän vain jylläävät.
En ole uraäiti enkä kotiäitikään. Töihin olen palannut, kun lapset ovat olleet 1v6kk - 1v11kk. Tunnen yhden uraäidin ja kaksi kotiäitiä, loput ovat näitä siltä väliltä. Oma äitini oli kaltaiseni työäiti eli ei tehnyt uraa mutta kävi töissä, kun rahaa oli saatava.
Valitettavasti toinen kotiäideistä kärsi vuosikausia mielenterveysongelmista, lapset kotona tietysti saivat siitä osansa ja ovat terapoineet itseään koko aikuisiän.
Toinen kotiäideistä laittoi lapsensa päiväkotiin, kun tämä oli 5-vuotias, ja lapsi on vuosia myöhemmin vakuutellut tuon olleen hänen elämänsä onnellisin hetki.
Tuntemani uraäidin lapset ovat vielä aika pieniä. Ihan tasapainoisen oloisia lapsia, aika vähän vain näkevät äitiään. Tämä äiti tosin oli kotona, kunnes esikoinen oli 3v3kk, keskimmäinen 1v9kk ja nuorin 2v. Tekee nyt uraa, eli aika paljon on poissa kotoa. On muuten kovasti imetyksen kannalla ja imetti lapsiaan aina työhön menoonsa asti.
Aikamoisia stereotypioita täälläkin luodaan. Se, että on kotona lasten kouluikään asti, ei tee äidistä erinomaista eikä se, että tekee uraa, tee huonoa äitiä.
Oma äitini oli kotona yli 10 v. ja hoiti meitä kolmea lasta. Hän yritti varmasti parhaansa ja mm. laittoi hyviä ruokia ja askartelimme paljon ym. Mutta siltikin kotona oli tosi ahdistavaa. Äiti huusi paljon ja sai täysin mitättömistä asioista raivareita. Hän oli todella pelottavakin välillä ja siksi minä ja sisarrukseni olimme tosi kilttejä aina, pelkäsimme äitiä niin paljon. Kun oli n. 10 v. niin äiti alkoi käyttää minua terapeuttinaan, selitti sellaisia omia asioitaan mitä ei koskaan saisi sanoa aikuisellekaan lapselleen, eikä varsinkaan pienelle tytölle. Äiti oli minulle tosi tärkeä mutta samalla uhka. Ja se on lapselle kamalin mahdollinen tilanne.
mistäs repäisit tällaiset näkemykset? Kyllä meillä kotihoito on tarkoittanut mm. seuraavia asioita: luontoretkiä, leipomista ym mukavaa arkista puuhaa monta kertaa viikossa, muskaria ja uintia, matkustelua junalla sukulaisia tapaamaan mukavasti lastenvaunussa tai perhehytissä, myös kotona harrastetaan soittamista ja laulua sekä jumpataan, maalataan vesiväreillä, talvella pulkkaillaan ja tehdään lumiukkoja, kesät ulkoillaan järven rannalla, jne jne. Että missäs kohden siinä masentuu? Mistä sairaudesta edes vaahtoat? Taidat olla itse hieman päästäsi vialla.
kotihoito aiheuttaa masennusta -teoriasi? Meillä ei ainakaan masentunut kukaan kun olin 9 vuotta kotona, minullekin se oli elämäni parasta aikaa.