Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi äitini vihaa mua?

Vierailija
09.11.2012 |

Koko elämäni hän on pilkannut ja pyrkinyt häpäisemään ja tekemään mut naurunalaiseksi.

Välillä esittää ystävällistä ja mukavaa, mutta vetää maton alta heti jos vähänkään alan luottaa häneen.



Vaikeissa elämäntilanteissani (esim ero ja epäilys että odotan vammaista lasta) hän on vielä 'lyönyt lyötyä', olen senpäiväset haukkumiset saanut häneltä joka asiassa.



Lapseni jo vuosia sitten huomauttivat, että ihan sama mitä sä äiti teet, mummolle se ei kuitenkaan kelpaa.



Yritän opetella olemaan välittämättä, mutta se on vaikeeta, onhan hän sentään äitini!



Miksi joku tolleen vihaa lastaan??

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
09.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikille ei riitä hyviä äitejä. Ole sinä paras mahdollinen omille lapsillesi. Ilmeisesti oma äitisi on sielultaan sairas.

Vierailija
2/11 |
09.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En edes tiedä tekeekö sitä tahallisesti. Luultavasti. Veljeni, joka on idiootti, äitini mielestä on täydellinen. No, minkäs voit, veli ei välitä äidistä pätkääkään ja minä olin tekemisissä äitini kanssa päivittäin, en sitten merkitsekään mitään:0

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
09.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siirtää kaltoinkohtelua, vääristynyttä asennetta omaan tyttäreen, kun ei muutakaan osaa. On siis todellakin vaara, että käyttäydyt itse samoin tyttärellesi. Sinä pidät sitä sitten pilana, mutta lapsi kantaa sitä sydämessään.

Vierailija
4/11 |
09.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Vaikeahan sitä on käsittää mutta pakko on. Minun isälläni niin varmaan sinun äidilläsikin on mielenterveysongelmia.



Ollaan siskoni kanssa paljon viimevuosina puhuttu että isämme on narsisti. Jos emme ole tehneet hänen mielensä mukaan, ei ole hyvä. Jos ongelmia, lähinnä nauraa ja ilkeilee. Välillä on hyvä jakso jolloin on suht normaali.





Me ei kestetty sitä vaan katkaistiin kokonaan välit. Äitini alisti ihan rukkaseksi ennen kun erosi.



Vierailija
5/11 |
10.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uusi ryhmä, alle 10 jäsentä toistaiseksi.

Tee peitetunnus ja liity sillä tunnuksella ryhmään.

Vierailija
6/11 |
10.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuli elävästi mieleen kaksi kohtausta menneisyydestä:



1. Olen 24v. ja itkenyt silmät päästäni, koska olin yksinäinen. Paras ystävä seurusteli, toinen meni juuri naimisiin. Itse olin tullut jätetyksi, opinnot eivät sujuneet. Asuin yksin keskellä kaupunkia, mutta ei ollut oikein ketään, kenelle sillä hetkellä soittaa. Yksi ystävä oli juuri toisella puolella maata, saanut esikoisensa. Äitini tulee käymään, ja alkaa naama peruslukemilla puhua, miten hän ihmettelee etten minä ole viitsinyt hankkia ammattia ja perheitä, kuten kaikki ystäväni ovat jo tehneet.



2. Olen edelleen opiskelija, maksanut ison laskun ja yrittänyt löytää uutta työtä menetetyn tilalle. Rahaa oli tulossa viimeisen palkan muodossa, mutta vasta seuraavalla viikolla. Pyysin äidiltä lainaan 20e, mutta äiti sanoi että ei. Jokaisen on tultava toimeen omillaan. Itse hän oli juuri saanut 60 000e käteistä kun oma äitinsä oli kuollut.



Ja vaikka mitä muuta. Hänen mielestään aina joku lähelläni oleva ihminen oli parempi kuin minä olin, ystäväni, serkkuni... johon hän aina vertasi minua, serkkuni hyväksi tietysti. Hänestä olin lutkamainen jos meikkasin ja jos minulla oli poikapuoleisia ystäviä, hän kysyi että panenko heidän kanssaan, haluaisinko iskeä heidät? Kun ystävä alkoi seurustella ja äitini kuuli tästä, hän sanoi minulle etten sitten saisi yrittää iskeä ystävän miestä vaikka kuinka mieli tekisi.



Ihan kamalaa! OLin oikeasti kiltti, tunnollinen, hyväkäytöksinen ja seurustellutkin vain kaksi kertaa. Näin siis niinä aikoina, jolloin laitoin välit poikki. Siitä on nyt jo kuusi vuotta aikaa, ja tänä aikana äiti on soittanut muutaman kerran (kännissä) ja kertonut kuinka testamenttaa kaiken serkulleni, koska minä olen vain yksi huoran pentu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
09.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Vertaistukea olen saanut ja tavannut muita samassa tilanteessa olevia.



Itselläni on 5 lasta ja koskaan en ole heitä samoin kohdellut kuin isäni.



T: 5

Vierailija
8/11 |
10.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielenkiintoinen aihe.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
10.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siirtää kaltoinkohtelua, vääristynyttä asennetta omaan tyttäreen, kun ei muutakaan osaa. On siis todellakin vaara, että käyttäydyt itse samoin tyttärellesi. Sinä pidät sitä sitten pilana, mutta lapsi kantaa sitä sydämessään.

Tästä on lasteni kanssa keskusteltu ja oon sanonu, että jos minulta vähänkään alkaa tulla senkaltaista kommenttia, niin huomauttavat asiasta. Ei ole tarvinnut. Mä RAKASTAN mun lapsia, en voisi ikinä olla heille ilkee, ei tulis mieleenkään!!

Vaikka ne tekis mitä tai olis mimmosia (kyllä joskus meillä on teinien kanssa rajujakin yhteenottoja), mä rakastan niitä silti ja hyväksyn ne semmoisina kuin ne on. Vaikkei tahto ja mielipiteet aina oiskaan samat, en käy heitä niistä ivaamaan.

Mun äiti kohtelee huonosti ja erittäin epäkunnioittavasti myös omaa äitiään, ja tää on itseasiassa siirtyny meillä suvussa.. Minäkin varsinkin nuorempana olin hyvin epäkunnioittava äitiäni kohtaan ja nyt tyttärelläni joskus vähän samoja piirteitä.

En vaan aina jaksa aikuismaisen järkevästi suhtautua niihin sen juttuihin, joskus sanon sille päin naamaa ja asetan rajoja millainen käytös mun huushollissani ja mua tai lapsiani kohtaan on soveliasta ja mikä ei. Joskus se menee huutamiseksi, mutta itse koen sen parempana, kuin rivienvälistä jatkuva naljailu ja piilovittuilu joka asiasta.

Tyttäreni siis nimenomaan huutaa mulle, että ehkä se kuitenkin ottaa enempi mallia minusta kuin äidistäni, joka ei koskaan sano suoraan vaan ilkeilee vaan peitellysti.

Miten oppisin olemaan välittämättä? Tai miten oppisin hyväksymään äitinikin sellaisena kun hän on VIELÄ HÄNEN ELÄISSÄÄN, kun kuitenkin usein joudumme olla tekemisissä?

Oon jo tajunnut, ettei hänen käytöksensä johdu suoranaisesti siitä millainen mä olen, koska tekee tota samaa muillekin. En siis enää syytä itseäni siitä. Enkä enää myöskään odota, että hän muuttuisi ja tajuisi alkaa rakastaa minua.

Minusta tuntuu, että välinpitämättömyys ja toleranssi lähteä hänen juttuihinsa mukaan on seuraava opettelunaihe.

Rankka läksy oman äidin opettamana..

Vierailija
10/11 |
10.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos olet fb:ssa, voit laittaa liittymispyynnön ryhmään Piinatut, joka on ryhmä vanhempiensa kiusaamaksi joutuneille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
10.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En voi liittyä ryhmään, koska äitini ja paljon yhteisiä kavereita näkisi sen. Lapsen lojaalisuutta *huokaus* En halua alentua äitini tasolle ja loukata häntä :(

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kaksi kolme