Lue keskustelun säännöt.
Väsyttää tämä jatkuva lasten hoputtaminen!
11.09.2012 |
Meillä pojat eskarissa ja toikalla, ite oon taaperon kanssa kotona. Mies töissä ja raksalla, joten kotihommat pyörivät mun johdolla.
Aamulla hoputan lapsia aamupalalle, sit syömään sen, pukeutumaan, ja lähtemään. Koulu melko vieressä, joten tokalainen pyrähtää sinne kyllä jo kätevästi, eskaria pitää hoputtaa kävelemään puoli kilsaa eskariin.
Aamupäivällä saan levätä tuosta hommasta.
Iltapäivällä hoputan eskaria kävelemään kotiin, koululainen tulee kyllä ihan reippaasti oman pyrähdyksensä. Mutta sitten se alkaa taas. Vaatteet naulakkoon, tee läksyt, myös ärrävihko, joko teit ne läksyt loppuun asti, saanko tarkistaa? kerää tavarat reppuun.
Muutama harrastus on ja siine lähtevät mielellään, mutta taas tavaroiden kalastelussa täytyy aina muistuttaa ja hoputtaa.
Päivällisellä pitää hoputtaa, iltaruualla myös. Ja voi elämä näitä iltahommia!!! Huomenna me aloitetaan seitsemältä, jotta ehtisivät kahdeksaksi petiin ja voisin vielä lukea heille. Tänäänkään ei onnistuntu, olivat vuoteessa vasta 20.40. se oli pusu ja heippa.
Miten tuosta hoputtamisesta pääsee eroon? Mä haluaisin itselleni muitakin vuorosanoja käyttöön!
Kommentit (8)
1 tunti on ihan sopiva. Kylmästi vaan iltapalat pois nenän edestä, jos ei "kerkee" syömään. Kyllä seuraavana iltana kerkee. Ethän itse tee jotain sijaistoimintoa iltapuuhien aikaan? Meillä ainakin pitää olla mukana ja vieressä katsomassa niin kyllä hoituu.
Meikäläinen meni jo itse kouluuun tokalle. Anna myöhästyä pari kertaa niin opii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta alkanut miettimään, että mihin sitä on kiire? Joo, aamulla on oikeasti kiire töihin ja iltaa ei sovi liikaa venyttää jottei aamulla ole väsynyttä jälkikasvua. mutta ainakin itseäni ajatellen, ei minulla ole mihinkään kiire kun haenn lapset hoidosta :)
Itsepä olet lapsesi kasvattanut. Tai jättänyt kasvattamatta.
Tokaluokkalaisen voit jo käskeä itse laittamaan kellon tms. hälyttämään, kun on 10 minuuttia aikaa ennen kouluunlähtöä. Sen jälkeen on muksun oma asia ehtiä kouluun ajoissa. Kyllä se alkaa pitää itse huolta, kun pari kertaa myöhästyy, ope ilmoittaa siitä sulle ja jäädytät sen viikkorahan siitä hyvästä.
Eskarilaiselle voit itse laittaa samat rajat. Sanot, että nyt on 10 min lähtöön. Tee loppuun se, mitä olet tekemässä ja sitten ulkovaatteet päälle. Et jahtaa koko ajan. Alat vaan itsekin pukea ja sanot, että nyt lähdetään. Jos ei muksu ole valmiina, lähdet itse kuopuksen kanssa. Kyllä sille tulee kiire perään.
Älä jahtaa niiden läksyjen ja tavaroiden kanssa. Sanot, että tarkistat läksyt ennen nukkumaanmenoa, siihen mennessä ne on oltava tehtyinä. Tai et tarkasta läksyjä joka ilta - jos on tekemättä, tulee satikutia opelta ja taas meni viikkorahat.
Et käske keräilemään tavaroita. Kyllä ne oppii, kun pari kertaa on jäänyt kirja kotiin tai myöhstyy koulusta tai jostain, kun tavara on hukassa.
Mä en ymmärrä tuota hössäämistä. Vanhempani olettivat, että teen läksyni. Minä tein ne. Ei vaatinut patistelua tai mitään jokailtaista läksyntarkastusta. Välillä kyselivät, onko läksyt tehty tai mitä oli läksyksi.
Lapsen pitää oppia itseohjautuvaksi! Sinä olet curling-äiti, joka ei anna lapsille mahdollisuutta oppia omatoimisiksi vastuunkantajiksi.
Lapsen pitää oppia itseohjautuvaksi! Sinä olet curling-äiti, joka ei anna lapsille mahdollisuutta oppia omatoimisiksi vastuunkantajiksi.
Ap, tiedän miltä sinusta tuntuu. Lapsetkin ovat erilaisia: toisille oman toiminnan ohjaus on yksinkertaisesti hankalampaa kuin toisille. Voihan olla, että sinua on siunattu kahdellakin "vitkuttelijalla". :) Meillä on kolme lasta, joista kaksi on ns. tavallisia ja yksi vitkuttelija. Hänellä kyse ei ole tahdonalaisesta valinnasta, vaan hänellä on adhd, jolle hän ei voi lähtökohtaisesti mitään. Hänen kanssaan me vanhemmat joudumme käyttämään moninkertasesti luovempia keinoja kuin kahden muun lapsen.
Meillä vitkutteluun auttaa parhaiten selkeän rutiinin luominen lähtö- ja siirtymätilanteisiin. Esimerkiksi iltaisin iltapalaa syödään puoli tuntia, pesuja tehdään 20 minuuttia, vaatteita valitaan ja reppua pakataan 10 minuuttia... Nämä ajat saattavat kuulostaa pitkiltä, mutta niiden puitteissa lapselle jää aikaa myös haaveilla, koota ajatuksiaan, toimia itse - sen sijaan että aikuinen motkottaisi koko ajan vieressä. Joskus aikataulut lipsuvat meistä riippumattomista syistä, ja silloin homma leviää käsiin. Mitä enemmän lasta hoputtaa, sitä enemmän hän turhautuu ja onnistuu.
Eli aikaa, rutiineja ja ehkä vielä kivoja palkkioita onnistuneista arkihetkistä.
Meillä ihan samalaista. Jatkuvaa hoputtamista ja patistamista ja käskemistä. Illalla on aina ihan naatti, että huh, vihdoin ne nukkuu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
persoonallisuuskysymys. Joillakin lapsilla on mielestään käytössään kaikki maailman aika, eivätkä he koe tarvetta kiirehtiä.
Eli mitä kamalaa tapahtuu, jos et hoputa vaan kerrot, että 10 min kuluttua sinun täytyy lähteä eskariin tms. Tai mitä tapahtuu, jos lapsi ei syö aamupalaa, koska ei ehdi? On päivän nälkäisenä, mutta huomenna muistaa syödä.
Opeta lapset vähitellen pois siitä, että sinä määräät tahdin ja anna heidän elää omassa aikataulussaan tietty sen mukaan, mitä elämä muuten määrää. Teillä sinulla on kiire, muilla ei eli miksi olet keksinyt, että hoputtamatta ei tapahdu mitään?
Anna sen tokaluokkalaisen joskus myöhästyä. Nythän ne ovat turtuneet hoputtamiseesi. Jatkossa sanot vain, että jos haluat ehtiä kouluun, lähdet viiden minuutin päästä. Sitten kun 5 min on kulunut, ilmoitat että lähtö on NYT. Jos ei lähde, niin sitten ei. Ehkä oppii siitä.