Mitä ammatteja kaksisuuntainen mielialahäiriö sulkee pois?

En tiedä varmuudella, mutta voisi kuvitella näin, koska heillä on muutenkin ihan hirveän tiukat kriteerit fyysisen ja henkisen tilan osalta, ja terveydentilaa seurataan tarkkaan koko uran ajan.

sairastanut psykoottisen manian?

Joiltakin ei välttämättä mitään, jotkut ei pysty mihinkään töihin. Useimmiten kai ehkä vuorotyöt koska bipolaareilla on muutenkin ongelmia nukkumisen ja unirytmin kanssa.

pääsykokeissa selviäminen riippuu aika paljon siitä, miten kauan homma on ollut oirekuvan suhteen hanskassa ja miten työstetty sairasidentiteetti on. Eli sitä voi puhua itsensä läpi mistä vaan.



Käytännössä on sitten aika kyseenalaista, että kannattaako ennestään henkiessti hauraan ihmisen hakeutua alalle, jossa työ on henkisesti rankkaa ja masentavaa, jossa työilmapiiri on usein ihan perseestä, jossa joutuu tekemään vuorotyötä ja jossa ihan taviksetkin saavat kummallisia lääkeriippuvuuksia. Itse yrittäisiin kyllä suojella itseäni vähän enemmän. Mutta voihan kai joku poikkeustapauskin olla, jolle se sopisi ja joka osaisi olla ottamatta asiakkaiden ongelmia niin tosissaan.

Exäni muuten oli lentäjä ja bipo, ei tosiaan sulje sitäkään ammattia pois. Ne joilla sairaus pysyy hyvin hallinnassa lääkkein, ovat ihan tavallisia ihmisiä jotka eivät ole sen arvaamattomampia kuin kukaan muukaan.



Lisäksi tuo että meinataan kannattako "henkisesti hauraan" hakeutua masentavalle alalle kuten hoitoala - monet bipot eivät ole ollenkaan henkisesti hauraita, päinvastoin: ulkomaailma ei juurikaan vaikuta heidän mielialojen kiertoonsa, joka menee omia aikojaan sairauden syklien mukaan. He eivät esim. tavallista helpommin masennu kuullesasan tai nähdessään jotain masentavaa, vaan mielialojen kierrossa masennus tulee ajallaan vaikka kaikki olisi hyvin (ellei lääkitys tasaa tätä kiertoa sellaiseksi ettei manioita ja masennuksia tule).

ulkomaailma ei juurikaan vaikuta heidän mielialojen kiertoonsa, joka menee omia aikojaan sairauden syklien mukaan. He eivät esim. tavallista helpommin masennu kuullesasan tai nähdessään jotain masentavaa, vaan mielialojen kierrossa masennus tulee ajallaan vaikka kaikki olisi hyvin (ellei lääkitys tasaa tätä kiertoa sellaiseksi ettei manioita ja masennuksia tule).

Olen aiemmin luullut, että jokin tietty työ tai työyhteisö on "aiheuttanut" oireeni ja olen lopettanut työt. Nyt huomaan, että samalla tavalla ne mielialat menee työttömänäkin... Väsyttää ihan yhtä paljon kuin töissäkin.

Eri juttu tietenkin, mihin enää pääsee kun on katkonut työsuhteita mielensä mukaan.

ja työtehtävien hoito on sujunut hyvin.

opettajana toimivan, käy pari kertaa vuodessa avo-osastohoidossa ja palaa taas töihin. Ei ole vaikuttanut työaikana vaan ottaa heti sairaslomaa.

Itselläni ainakin niin vahvat lääkkeet käytössä, että voi ottaa vain yöksi. Ja jos otan ne, en todellakaan ole toimintakykyinen seuraavaan 7 tuntiin. Riippuu varmaan sairauden luonteesta ja lääkityksestä. Itselläni vaikea psykoosipiirteinen bipo ja ilman vahvaa lääkitystä en kirjoittelisi tässä.

En saa sairaseläkettä, mutta olen omaksi parhaakseni jättäytynyt työttömäksi. Olen aloittanut monessa työpaikassa vimmalla ja innostuksella ja uupunut parissa kuukaudessa. Lupailen pomolle maat ja taivaat enkä sitten jaksakaan toteuttaa niitä.

Aika hauska koska mietin juuri samaa itsekin, että minne sitä tällä päällä voi hakea tai lähteä kokeilemaan. Nykyinen työ on niin hektistä ettei siinä pärjää ns. terveetkään.

itse olen vielä vuoden loppuun saikulla ja sen jälkeen aloitan 2-vuorossa sairaanhoitajan työt kotihoidossa, enkä nää ongelmaa tuossa.



Sairauteni on lievä II

Tähän varmaan lääkitys auttaisi osaltaan?  Hallitsemaan tuota maniaa?

Veikkaisin kans että kolmivuorotyötä ei suositella. Sitä ei suositella masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteenkaan taipuville (mistä syystä mäkin teen vain aamua ja iltaa). Valvominen ja heittelevä päivärytmi altistavat mielialahäiriöille. Tasainen 8-4 työ lienee parasta mielenterveysongelmaiselle. Työelämä kuitenkin on hyväksi ellei työ ole liian kuormittavaa, se pitää kiinni elämässä ja suo kontakteja aikuisiin, estää eristymästä kotiin ja parantaa itsetuntoa.

Ei ainakaan kannata mennä mihinkään stressaavalla alalle missä vaihteleva rytmi, eli ei hoitoalalle missä usein 2-3 vuorotyö, ei ravintola-alalle, ai varmaankaan myös lentäjäksi ole kovin viisasta :D Tasainen rytmi on a ja o jos on bipo- sairaus. Ja sitten sellainen työ joka ei niin heittele tunteilla. Mä esim menen liikaa ihmisten tunteisiin mukaan, eli hoitotyö käy liian raskaaksi. Kukkakaupassa olisi aika kivaa jos ei liikaa asiakkaita jotka yhtä aikaa vaativat kaikenlaista. Mulle taideala sopii parhaiten. Saa tehdä hommia yksin, ja sitä mistä tykkää, ja olen aika luova. Toki se rahansaanti stressaa siinäkin, mutta mieluummin olen köyhä ja suht tasapainoinen kun painan jossain sairaalassa 3 vuoroa ja olen koko ajan sairaslomalla.

Unohdin lisätä että minulla siis Bipo 1, useita syviä masennuksia takana ja monta vakavaa maniajaksoa, ei sairaalajaksoa, lääkitys on. 20 vuotta kesti että sain oikean diagnosin, oikeata lääkitystä etsitään edelleen. Kokopäivätyöksi olen liian sairas, sairaseläkkeelle taas liian terve. Sairasjaksoja tulee vuosittain joitain kuukausia just siitä syystä että hypomaniassa jaksan vaikka 10h seistä päälläni, sitten uuvun täysin, enkä jaksakaan ja saan joko potkut tai lähden itse lätkimään, tai jään saikulle. Tämä on hankala sairaus kun itse ei aina tunnista milloin on mania ja milloin oikeasti olen energinen. Maniassa jaksaa mitä vaan. Minulla on sellainen aika nopeasti vaihtuva muoto mihin kuuluu se sekajakso mikä on kamlaa koska silloin vihaan kaikkia, haastaan riitaa, olen ärtyistä ja oikeasti pelkään että saatan lyödä jonkun. Mutta ei, enhän minä ole "riittävän sairas" :) No nyt on helppo hymyillä kun taas parempi jakso menossa.

Pahinta on juuri säännöllinen päivätyö. Siitä tulee ihan jumalaton väsymys jota ei saa nukuttua pois viikonlopun aikana. Kaksivuorotyö oli minulle sopiva. Töitä 6-9 päivän putkissa ja sitten jossain vaiheessa pitkät vapaat. Ilta ja päivävuoro tuo myös helpotusta. Päivätyö imi minut totaalisesti rikki parissa viikossa. Vuorotyötä jaksoin vuosia ilman lomia. Vasta työttömäksi jouduttuani hajosin totaalisesti ja nyt neljättä vuotta eläkkeellä.

Itselläni puhkesi reilu 15 vuotta sitten bipolaarisuus. Viimeiset 13 vuotta ollut sopiva lääkitys. Ei sairausjaksoja, ellei jotain pientä masentuneisuutta pimeään aikaan lasketa. Siloin olen saattanut lisätä pienen annoksen  masennuslääkettä lääkitykseen. Olen koko ajan opiskellut ja/tai ollut työelämässä. Minusta ei uskoisi päälle päin, että on mitään psyyken sairautta. Itseeni kyllä vaikuttavat esim. huono henki työpaikalla ja esim. työpaikkakiusaaminen mitä sain osakseni, mutta kehenpä ei. Silloin olin pois töistä, mutta asiat järjesteltiin töissä siten, että pääsin sen ihmisen läheltä pois.

Opiskelen tällä hetkellä sote-alaa ammattikorkeakoulussa. En edes ajatellut kouluun hakiessa, että en voisi sote-alaa tehdä. Kyseessä on kuitenkin vaihtoehto mikä ei ole sote-alan rankimmista päästä vaan siihen sisältyy paljon myös yksintyöskentelyä ja asiakkaiden kohtaamiset ovat lyhyitä. Esim. sairaanhoitajan tai sosionomin työ ei ole minulle sopiva. Itse en todellakaan halua olla eläkkeellä tai työttömänä. Olen TAISTELLUT itseni kuntoon ja en ikinä halua takaisin siihen oloon mikä minulla oli.  Hoidan itseäni, että jaksan. Nukun hyvin, syön hyvin, urheilen, harrastan musiikkia  ja käytän alkoholia kohtuudella.

Tiedän ihmisiä, jotka saaneet bipolaarisuuden takia eläkkeen loppuiäksi. ilmeisesti heillä on sairaus pahempi. Itselläni ei ole koskaan ollut psykoosia tai sairaalajaksoja ja manian aiheutti masennuslääke ilman tasaavia lääkkeitä. Väärä lääkitys on aiheuttanut suurimman osan oireista esim. ylläpitänyt sekamuotoista maniaa. Kun saatiin oikea lääkitys valittua, niin olen  ihan "normaali". Jos sellaista on olemassakaan.

Eikös monella muusikolla ja taiteilijalla ole juurikin tämä diagnoosi?

Joo ei vaikuta työympäristö mielialaan. Mulle on ihan sama kuoleeko joku töissä tai mitä paskaa musta puhutaan kahvihuoneessa. Mulla on päänsisällä ihan eri prioriteetit. Niihin ei kuulu työkaverit esim mitenkään. Mulla ei ole edes uniongelmia. Nukun tosi hyvin. Olen muuten vaan outo ja siksi olen eläkkeellä