Lue keskustelun säännöt.
Vaikka luen näitä juttuja, en välitä rotan persettä minkälainen täydellisen äidin pitäisi olla.
17.11.2012 |
Minä olen paras mahdollinen äiti lapsilleni, sen on sanonut myös mieheni, ja todistaa myös se minkälaisia lapsistani tulee kun he kasvavat.
Vaikka olen kasvattanut lähinnä maalaisjärjellä, ja sillä mitä olen missäkin tilanteessa jaksanut, lapseni ovat aina ykkösenä mielessä. Ja he tietävät sen.
Minun lapseni eivät kiusaa, eivätkä ole kiusattavana, siitä huolehdimme me vanhemmat. Me vanhemmat olemme vastuussa lapsistamme, koska me olemme heidät tähän maailmaan saattaneet.
Lapsemme eivät saa kaikkea mitä haluavat, mutta saavat kaikkea tarpeeksi.
Minä opetan lapseni rakastamaan ja näyttämään tunteensa, miehelle se on ollut vaikeaa, mutta myös hän yrittää parhaansa.
En käsitä miksi pitää stressata jokaikisestä pienestä yksityiskohdasta kun perusasiat ovat kunnossa, ja lapsi voi hyvin.
Minun lapsistani ei tule päihteiden käyttäjää eikä rikollista, se on varmaa, jos sellaiseen suuntaan joku lapsista on lähdössä, se estetään alkuunsa. Niin yksinkertaista, ihan sama onko saaneet tissiä kaksi vuotta, vai kaksi kuukautta, ja onko syötetty purkkiruokaa ja käytetty kertakäyttövaippoja.
Kommentit (9)
joka helkkarin yksityiskohdasta, tuntuu niin syylliseltä nyyh nyyh. Kuinka ihmisillä riittää aika kaikkeen syyllistymiseen?
Sitten pitää kerätä muumimukeja ja maksaa järjettömiä summia jostain tietyn merkkisistä lastenvaatteista, kuin aikoinaan tehtiin bisnestä tulppaanin sipuleilla, ja huonosti kävi siinäkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kai kukaan näitä juttuja nyt tosissan ota. Hauskaa viidettähän tämä vain on.
Minä olen paras mahdollinen äiti lapsilleni, sen on sanonut myös mieheni, ja todistaa myös se minkälaisia lapsistani tulee kun he kasvavat. Vaikka olen kasvattanut lähinnä maalaisjärjellä, ja sillä mitä olen missäkin tilanteessa jaksanut, lapseni ovat aina ykkösenä mielessä. Ja he tietävät sen. Minun lapseni eivät kiusaa, eivätkä ole kiusattavana, siitä huolehdimme me vanhemmat. Me vanhemmat olemme vastuussa lapsistamme, koska me olemme heidät tähän maailmaan saattaneet. Lapsemme eivät saa kaikkea mitä haluavat, mutta saavat kaikkea tarpeeksi. Minä opetan lapseni rakastamaan ja näyttämään tunteensa, miehelle se on ollut vaikeaa, mutta myös hän yrittää parhaansa. En käsitä miksi pitää stressata jokaikisestä pienestä yksityiskohdasta kun perusasiat ovat kunnossa, ja lapsi voi hyvin. Minun lapsistani ei tule päihteiden käyttäjää eikä rikollista, se on varmaa, jos sellaiseen suuntaan joku lapsista on lähdössä, se estetään alkuunsa. Niin yksinkertaista, ihan sama onko saaneet tissiä kaksi vuotta, vai kaksi kuukautta, ja onko syötetty purkkiruokaa ja käytetty kertakäyttövaippoja.
joka helkkarin yksityiskohdasta, tuntuu niin syylliseltä nyyh nyyh. Kuinka ihmisillä riittää aika kaikkeen syyllistymiseen?
Sitten pitää kerätä muumimukeja ja maksaa järjettömiä summia jostain tietyn merkkisistä lastenvaatteista, kuin aikoinaan tehtiin bisnestä tulppaanin sipuleilla, ja huonosti kävi siinäkin.
ap
Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
mutta en kyllä usko että vanhemmat voivat kaikkeen noin täysivaltaisesti vaikuttaa kuin viestissäsi kuvaat. Esim. täysin vaikuttaa niin ettei lapset kiusaa tai ole kiusattavana. Saati ettei lapsesta myöhemmin tulisi päihteiden käyttäjää tai rikollista, niitä sellaisia kun tulee välillä oikein hyvistä kodeistakin. Ei kasvatus ja kotiolot vaan ol ekaikki.
että se on ihan sama minkäikäisenä lapsi oppi kuivaksi tai joiko hän vielä tuttipullosta 4-vuotiaana.
Se on yhtä varmaa kuin se, että me kaikki olemme kotivammaisia. Vaikka kuinka olisi reimatecit.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta täällä ne oikein kärjistyy, en toki ota niitä todesta millään lailla, ihmettelen vaan että onko nämä ihmiset täällä tosissaan kun ne vaahtoaa jostain haalareista tms. jos ei ole kalleimpia haalareita niin kersa saa kuolemantaudin. Miten ihmeessä me ennen pysyttiin hengissä?
En kyllä laittaisi lasta nykyään autoon ilman mitään turvaistuinta tai edes turvavöitä niinkuin silloin kun minä olin pieni, mutta muuten nykyään kohkataan kaikesta ihan liikaa.
Niistä isoista perusjutuista pitäisi vaan huolehtia eikä näistä pikkujutuista, sitä ajoin takaa...
Media julkaisee jatkuvasti kaikenlaista tutkimusta milloin mistäkin, jolla saa taas osan vanhemmista paniikkiin että taas on tullut tehtyä jotain väärin, raskauden aikainen se ja tämä vaikuttaa lapseen sitä ja tuota vuosien päästä... huh huh.
ap
Luuletko, että päihteiden käyttäjän tai rikollisen äiti tai isä on päättänyt, että tällainen lapsestani tulee?
Uskon, että jokainen äiti tai isä kasvattaa lapsensa luottaen, että juuri heidän lapsestaan ei tule ostoskeskusampujaa, perheensälahtaajaa jne.
Mutta kun se ei riitä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko, että päihteiden käyttäjän tai rikollisen äiti tai isä on päättänyt, että tällainen lapsestani tulee?
Uskon, että jokainen äiti tai isä kasvattaa lapsensa luottaen, että juuri heidän lapsestaan ei tule ostoskeskusampujaa, perheensälahtaajaa jne.
Mutta kun se ei riitä :(
Mutta eivät ole välittäneet lapsesta tarpeeksi. On ollut muut asiat tärkeämpiä kuin henkiset arvot, jos niitä pahemmin on vanhemmilla ollutkaan.
Monet ihmiset ovat sellaisia että mistään muusta ei puhuta perheessä kuin jostain pinnallisesta, ei puhuta politiikkaa eikä muustakaan mitä yhteiskunnassa ympärillä tapahtuu.
Eikä varsinkaan puhuta tunteista, eikä siitä miten asettua toisen ihmisen asemaan, miten oma käytös ja teot vaikuttavat muihin ihmisiin.
Ja pahin virhe on tietysti se, että ei edes huomata että lapsi kärsii, ja tarvitsisi ammattiauttajan apua.
Juuri näihin kiusaamisjuttuihin ei vanhemmat aina puutu, vaikka sitä pitäisi olla kuin tiikeriemo siinä vaiheessa kun vähänkin saa vihiä että oma lapsi on kiusaaja tai kiusattu. Jotkut ovat niin nössöjä että eivät uskalla laittaa omaa lastaan ruotuun, tai ei uskalla puolustaa omaa lastaan muita ihmisiä vastaan.
psykoanalyytikot kutsuvat olotilaasi nimellä grandisitioteetti.