Mitä erilaisia virikkeitä lapsenne saa päiväkodista, mitä ei kotona saa?

siis ihan naurattaa kun näitä selityksiä luen..... En ole ap, mutta hyvin osuit arkaan paikkaan noille äippälomalaisille, jotka raahaavat esikoisiaan hoitoon. Mihin ne samanikäiset kaverit sieltä lähiympäristöstä häviävät? Asuuko kaikki jossain maalla? Vaatii vähän omaakin aktiivisuutta etsiä seuraa lapselle (ja ehkä itselleenkin). Onhan näitä muskareita ja muitakin kerhoja tarjolla. Mihin kotona olevan äidin lapsi tarvitsee siis kunnallista päiväHOITOA? Virikkeitä saa varmasti tuhat kertaa enemmän kotona. Mutta pointti on siinä, että harva kokee lapsen virikkeeksi esim. äidin auttamista kotona ruoanlaitossa ja pyykkihuollossa, mullan tonkimista puutarhassa, sisarusten leikkien (ja kinastelunkin) seuraamista, tavaroiden penkomista..... Siis virikkeitä tämän päivän lapsille on miljoonittain! Niitä on siinä ihan tavallisessa arjessa, jota elämme lapsiemme kanssa. Te, jotka enemmän haluatte, ette näe metsää puilta. Meidän esikoinen 4v. ainakin nauttii kotitöistä, ulkohommista, metsässä samoilemisesta, yhteisistä pienistäkin leikkihetkistä, äidin sylissä istumisesta (eihän se vauva siinä koko aikaa ole)... Säälittää kun ajattelisin vieväni hänet jonkun vieraan tädin hoidettavaksi :( Hän on minun rakas lapseni, minun ihana esikoiseni :)

Vierailija:

Ovat käyneet laulamassa palvelutalon vanhuksille, menevät piakkoin Kansallisoopperaan, ovat käyneet Moskovan Suuressa Sirkuksessa, nukketeattereissa, elokuvissa,

( tehneet itse jouluksi sinappia kotia varten, maalanneet, leikkineet, laulaneet, käyvät kirjastossa viikoittain, iltaisin käyvät porealtaassa jne.)..

ja näihin ei varmaan kenenkään butjetti kaadu. Porealtaan toki joutuu köyhemmässä perhessä korvaamaan vannalla tai suihkulla

Käyvät monissa paikoissa, joita tälläinen opiskelijaäippä ei voisi lapsilleen kustantaa.

Varmasti on YLEENSÄ hyvä ratkaisu, että alle 3-vuotias on kotona, jos perheeseen syntyy pienempi sisarus. Mutta kun puhutaan jo vähän isommista lapsista, jotka ovat ehtineet olla hoidossa ennen sisaren syntymää, saattaa tilanne olla ihan erilainen.



Parhaan kaverini poika oli 3,5-vuotias, kun perheeseen syntyi vauva. Hän jatkoi ennemmin tutussa päiväkotiryhmässä osa-aikaisesti kuin että olisi siirtynyt esim. uppo-outoon kerhoon samaksi ajaksi. Myös täysin kotiin jääminen olisi ollut lapsen kannalta kohtuutonta, kun ei äidistä ole ikätoveriksi (seuraksi leikkeihin toki kyllä), eikä seudulla päivisin ollut muita lapsia kotona kuin niitä alle 3-vuotiaita.



Kyllä valtaosa 3-6-vuotiaista päivähoidossa olemiseen tottuneista lapsista osaa jo aidosti kaivata tuttuja kavereita ja rutiinejakin. Minusta päätös oli loistava! Siitäkin huolimatta, että itse hoidin ekan lapsen kotona KOULUIKÄÄN asti ja toisenkin vein " vain" kerhoon ennen eskari-ikää. Tilanteet todellakin ovat erilaisia, on ihan järjenvastaista tuomita paremmin kokonaisuutta tuntematta.



Välillä käy mielessä, mikseivät nämä turhien asioiden kauhistelijat ennemmin käytä energiaansa OIKEIDEN ONGELMIEN ratkaisuyrityksiin, tai edes niiden kauhisteluun...

Esikoinen ei aikanaan PÄÄSSYT edes kerhoon, kun sellaista mahdollisuutta ei ollut tarjolla. Toinenkin lapsemme olisi kaivannut enemmänkin ikätoveriseuraa kuin mitä kerho ja tuttavakontaktit pystyivät tarjoamaan.



Toki fiksuja heistä silti tuli ;) mutta aina ei todellakaan ole pahasta valita esim. osa-aikaista päivähoitoa isommille lapsille, vaikka äiti/isä olisi kotonakin.

Kyllä minäkin aikanaan meuhkasin, kuinka kamalaa on, kun nykyisin molemmat vanhemmat käyvät töissä eikä lapsia jakseta(!) itse hoitaa enää ollenkaan. Olin valinnut kotiäitiyden, lopulta itse asiassa myös kotirouvuuden (lapset lensivät pesästä, minä jäin).



Nyt reilu 4-kymppisenä ajattelen vähän toisin. Meille ratkaisu sopi, mutta esim. siskontyttöni toisenlainen valinta ei kauhistuta ollenkaan. Ennemminkin minusta olisi sääli, jos hän jäisi pitkäksi aikaa kotiin, kun kerran hyviä vaihtoehtojakin nykymaailmassa on.



Sama ajatuskuvio taitaa olla tässäkin kirjoittelussa: nähdää oma valinta ainoana perusteltuna ja oikeana. Ollaan ehkä epävarmojakin siitä, kun ei edes yritetä ymmärtää muita mahdollisuuksia...? Ikävää, ja yleensä vain naisille tyypillistä.

viedä lapsi hoitoon.

Itse työskentelen päiväkodissa, ja ihmettelen miksi ihmisillä on yleisesti niin huono käsitys niistä. Me pyrimme parhaamme mukaan tarjoamaan jokaiselle lapselle mukavan päivän, paljon kivaa tekemistä yms. siksi aikaa kun vanhemmat on töissä. On tietysti tapauksia joissa toinen vanhempi on kotona uuden vauvan kanssa, mutta pyrimme aina yhdessä vanhemman kanssa sopimaan sopivat hoito-ajat lapselle. Ei monikaan tälläinen lapsi ole hoidossa yli 7 tuntia pv:ssä. Ja vaikka joskus olisikin, hänellä on viikossa sitten vapaa päiviä.. Tiedän myös subjektiivisen ph:n hyväksikäyttäjiä, mutta ei niitä paljoa ole. Äitinä luulisin ja haluaisin luottaa siihen että jokainen äiti RAKASTAA lastaan niin paljon, ettei hänen kustannuksellaan hanki itselleen " vapautta" . On erittäin hienoa että on kaltaisiasi, AP , jotka jaksavat olla kotona pienen lapsen kanssa, ja lykkäävät omia ura etenemisiään lasten takia ym. Joskus on vaan kaikkien kannalta (myös lapsen) parempi että äiti saa joskus hieman hengähtää. Koska mikä olisi lapselle parempi kuin jaksava äiti??

Muistatko kun sinut vietiin 3-vuotiaana huvipuistoon? Muistatko, kun sinun kanssasi askarreltiin joulutonttu 2-vuotiaana? Muistatko kun kävit teatterissa 4-vuotiaana? Niinpä. Et varmasti. Sen sijaan muistat varmaan sen, kuinka äiti aina luki kirjaa siinä tutussa nojatuolissa kun sade ropisi ulkona ja kuinka kivaa oli yhdessä tehdä lumienkeleitä pihalla ja leikkiä kotimetsässä. Pienelle lapselle parasta " virikettä" on arjen tavalliset asiat, ei mitkään teatteri- ym. reissut vaikka niin hienolta kuulostavatkin. Koko sana virike on mielestäni kauhea.

itse muistan ihanat kesät kun olimme ulkona kirmailemassa :) Ja ylipäätään vapaus! Ei meillä ollut vapaata kasvatusta, mutta olen todella kiitollinen siitä, että sain viettää ekat vuoteni kotona. Jos olisin silloin jo mennyt päiväkotiin kiireinen äiti kannoillani, niin ehkä minusta olisi tullut erilainen :/ Nyt olen itsekin kotiäiti ja haluan antaa lapsilleni aikaa ennen kaikkea muuta. Virikkeistä viis. Meidän perheen 3- ja5-vuotiaille riittää virikkeeksi lähipuistot, kyläilyt, uiminen, ulkoilu ja ylipäätään kaikki normaaliin arkeen kuuluva. En kyllä jaksaisi edes viedä heitä päiväkotiin sen takia, että hoidan kotona vauvaa! Ihan hyvin sujuu vaikka välillä väsyttää, mutta eihän se lastenhoito koskaan kevyttä ja helppoa voi ollakaan!

... työpaikkani on päiväkodissa, joten tiedän varsin hyvin ettei lapseni ole jääneet paitsi mistään. Asumme syrjässä, joten meillä ei ole puistoja tai ylipäätään mitään toimintaa lähellä. Vien 3-vuotiaan kerran viikossa 13 km:n päähän kerhoon (jos hän haluaa mennä), ja hän käy yhtenä iltana viikossa liikkarissa (joka on tosi mieluinen). Muuten arkemme koostuu kotona olemisesta, mummolassa vierailuista, ulkoilusta (joka ei aina ole edes kovin säännöllistä näin huonoilla keleiilä), kyläilyistä, kaupassa käynneistä jne. Hyvin " tavallista" elämää lasten kanssa ja heinän päivärytminsä mukaan.

Kotona ollessa teen aika paljon kotitöitä, varsinkin nyt kun pikkuveljestä on jo leikkiseuraa. Lapset ovat tottuneet siihen että äidin on laitettava ruokaa, pyykättävä ja siivottava. Välillä leikin, askartelen, piirrän tai pelaan heidän kanssa, mutta en ota siitä paineita.



Kohta olen palaamassa töihin, ja uskon että lapseni eivät tosiaankaan ole jääneet paitsi mistään " virikkeistä" . Päinvastoin; heillä on ollut oma äiti aina lähettyvillä (tai joku muu tuttu aikuinen), syliä ja lämpöä. Omia lapsiaan hoitaa ainutlaatuisella rakkaudella. Vaikka välillä on huonoja päiviä ja pinna kireällä, niin uskon että se on sitä aitoa elämää.



Lopuksi voisin vielä sanoa, että vauva-aikahan on melko raskas kun isompi lapsi vaatii osansa, mutta siihen löytyy pian uudet rutiinit miten selviää. Ja lasten kasvaessa tilanne helpottuu pian.

4 - 5-vuotiaalle tärkeintä päikyssä on yleensä kaverit.

Sekö, että ap on mahtavan hyvä äiti ja kaikki lapsensa hotioon vievät (kun talossa on vauva) ovat laiskoja surkimuksia??



Valottaisikohan ap asiaa?

Toivottavasti 2,5 vuotiaasi saa olla kotona vielä pari vuotta sikäli sinäkin olet.

eikö kirjoituksestani tullut asia selville? Siis haluan tietää millä tavalla meidän tavallinen arki on " parempaa" kuin teidän, joiden on pakko viedä esikoinen hoitoon ollessanne itse kotona? Eikö kukaan osaa vastata, mitä päivästä puuttuu? Mitä virikkeitä lapsemme jää paitsi, koska on kotona äidin ja sisarusten kanssa?

mutta kyllä se on laiskuutta, jos alle 3-vuotias lapsi viedään hoitoon, jotta äiti saa rauhassa hoitaa vauvaa. Ei voi mitenkään olla normaalia, että äiti haluaa isomman lapsen pois läheltään, jotta voisi keskittyä vauvaan. Kyllä äidin pitäisi pystyä hoitamaan lapsiaan yhtäaikaa ettei toista tarvitsisi viedä pois.



Äidit ajattelevat omaa mukavuuttaan. On helppoa aamulla nukkua vauvan kanssa pitkään, kun isä hoitaa isomman lapsen aamupuuhat ja pukee lapsen ja vie hoitoon.



Perheiden tilanne ja elämä ennen subjektiivisen päivähoidon tuloa oli paljon parempi. Nykyisin monenlaisia ongelmia perheissä.

ihmettelen aina, että miten joku VIITSII nähdä vaivaa, että pakkaa aamulla lapsen kimpsuineen ja vauvan vaunuihin ja lähtee säällä kuin säällä puskemaan tarhalle viemään esikoista hoitoon? Vai onko kaikki nämä äidit sitten mahdollisesti autoilevia? Mutta siitä huolimatta en vaihtaisi kiireettömyyttä tuohon kiireisiin aamuihin uhmiksen kanssa.... Siihen oravanpyörään palaan vasta hamassa tulevaisuudessa, kun töihinpaluu on edessä.

Jos arki kotona on samanlaista kuin mitä ap omaa päiväänsä kuvaili, 2,5-vuotias ei tarvitse virikehoitoa. Häneltä ei puutu mitään.



Teidän täytyy ymmärtää se, että jokaisessa perheessä leikki-ikäisellä ei ole noin mukavaa ja viriketäyteistä päivää (vaikka perhe olisi kunnollinen perhe ilman päihde- tai mielenterveysongelmia).



Minä vein esikoiseni osa-aikahoitoon kun hän oli n. 3-vuotias. Sen enempää tilanteestamme kertomatta, voin vakuuttaa, että hoitoon vieminen tuolloin oli puhtaasti _lapsen etu_, ei minun mukavuudenhaluani tai laiskuuttani.





2

päiväkodeissa on usein kova kiire ja sijaisia vaihtuu tai sitten ne ei saa sijaisia. toivottavsti olet kotona vielä ensikin vuonna ja lapset saavat olla kanssasi. hienoa! monissa alle 3-vuotiaiden ryhmissä ei ole edes opettajaa, vaan pelkkiä hoitajia (en kyllä aliarvioi heitäkään). joukossa voi olla myös epäpateviä hoitajia, jos on ollut pula hoitajista. Turhan ruusuisia kuvia pk:sta nyky äideillä.

Poikamme on erittäin toimelias, energinen ja luova kaveri, joka kovasti kaipaa leikkikaveria. Lähes päivittäin pyytää lukuisia kertoja minua leikkimään kanssa. Leikkiseuran tarve on pohjaton.



Täällä päin on kolmevuotiaille päiväkerho vain kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Muita kerhoja ja kahviloita kyllä löytyy, samoin puistoja. Näissä juoksemme kieli vyön alla. Hyvin usein puistoissa ja kerhoissa on vain paljon pienempiä lapsia. 3 - 4-vuotiaat ovat harvinaisuuksia. Puistoissa saattaa olla perhepäivähoitajien lapsia, mutta he leikkivät yleensä keskenään. Tuttavaperheitteni äidit ovat töissä ja lapset päivähoidossa, joten heitä tapaamme vain harvoin.



Jatkuva eri paikoissa ja uusissa lapsiryhmissä käyminen rassaa sekä minua että lastamme. Lisäksi vauvan päiväunet menevät pilalle, koska yleensä kerhot kokoontuvat aamupäivisin. Toisaalta kotona neljän seinän sisällä olo tekee minut ja lapsen vielä hullummaksi.



Ensi syksynä laitan lapsen päiväkotiin vaikka itse vielä nuoremman kanssa jäisinkin kotiin.

en usko, että suurimmalla osalla syyt viedä lasta hoitoon äidin ollessa kotona ovat niin painavia.... Ymmärrän, jos äiti on sairas tai vauva on sairas niin silloin on joku saatava äitiä auttamaan. Olkooon sitten päiväkoti tai joku tuttu. Mutta terve äiti kykenee hoitamaan 2-3 lasta ihan varmasti. Raskasta on välillä, mutta onhan töissäkin raskasta ;-D Kukaan ei ilmeisesti pysty kertomaan oikeasti mitä virikkeitä heidän lapsi saa päiväkodista, mitä ei tavallisesta lapsiperheen arjesta löydy. Näin vähän arvelinkin, sillä meninhän sorkkimaan mehiläispesää ;-D

Niinpä, tuota ihmetten minäkin, että säällä kuin säällä pitää lähteä viemään lasta hoitoon. mielikuvitus on näköjään joillakin äideillä olematon. ehkä näille äideille päiväkotiin viemisestä on tullut jo sellaisnen tapa, ettei siitä voida luopua. joku äiti puhui minulle " rutiinista" . naurettava selitys. äidin etu, ei lapsen.