Mitä erilaisia virikkeitä lapsenne saa päiväkodista, mitä ei kotona saa?

- aikataulutetuista päivistä, jatkuvasta hoputtamisesta

- siitä, että pitää toimia niin kuin kaikki muutkin, sopia muottiin. jos ei sovi, on liian arka tai liian tempperamenttinen, on ongelma

- vieraiden aikuisten huudon kuuntelemisesta, niin lapsille kuin työtovereille

- siitä, että kuulee vanhempiaan ja itseään arvosteltavan

näin ensiksi mieleen tulleet mainitakseni. harkitsepa vielä valintaasi! oletko nyt varmasti miettinyt asiaa lapsesi kannalta?

Eivät ole päiväkodissa virikesyistä, vaan ihan siksi, että opiskelen. Olen todella tyytyväinen lasteni päiväkotiin. Ovat käyneet laulamassa palvelutalon vanhuksille, menevät piakkoin Kansallisoopperaan, ovat käyneet Moskovan Suuressa Sirkuksessa, nukketeattereissa, elokuvissa, tehneet itse jouluksi sinappia kotia varten, maalanneet, leikkineet, laulaneet, käyvät kirjastossa viikoittain, iltaisin käyvät porealtaassa jne.



Käyvät monissa paikoissa, joita tälläinen opiskelijaäippä ei voisi lapsilleen kustantaa.

ja poreallas löytyy uimahallista. Mutta ehkä se ooppera sitten puuttuu ja sinappi.... Eikus väsäämään päivähoitohakemusta pikaisesti tänään!

Vierailija:

en usko, että suurimmalla osalla syyt viedä lasta hoitoon äidin ollessa kotona ovat niin painavia.... Ymmärrän, jos äiti on sairas tai vauva on sairas niin silloin on joku saatava äitiä auttamaan. Olkooon sitten päiväkoti tai joku tuttu. Mutta terve äiti kykenee hoitamaan 2-3 lasta ihan varmasti. Raskasta on välillä, mutta onhan töissäkin raskasta ;-D Kukaan ei ilmeisesti pysty kertomaan oikeasti mitä virikkeitä heidän lapsi saa päiväkodista, mitä ei tavallisesta lapsiperheen arjesta löydy. Näin vähän arvelinkin, sillä meninhän sorkkimaan mehiläispesää ;-D

Mistä sinä tiedät, mitä syitä lasten hoitoon viemiseen on? En minä ainakaan huudellut asioitamme pitkin kyliä, hyvin harva tiesi, minkälainen tilanne meillä kotona oli. Varmasti puhuivat selän takana laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi, mutta en minä alkanut siltikään luulojaan korjailemaan. Miksi ihmeessä olisinkaan?! Tiesin, että hoitoon vieminen oli lapselleni hyväksi.

Näitä asioita esikoiseni sai päiväkotiin mennessään (mitä siis kotona ei ollut silloin mahdollisuutta tarjota):

-Säännölliset ulkoilut ja ruokailut

-ikäistänsä seuraa (puistoista, naapureista ei ikäisiänsä lapsia löytynyt)

-Hiljaisiakin hetkiä (uskokaa tai älkää, mutta päiväkodissa oli hiljaisempaa kuin meillä kotona)

-ohjattua toimintaa (jumppaa, askartelua jne.)

Lisään vielä, että missään työssä mitä olen ikinä tehnyt, ei ole ollut lähellekään niin raskaita päiviä kuin mitä elämä oli silloin kun esikoisen tarhaan vein.

2

ja siellä on erilaisia pienryhmiä, joissa sitten ohjaaja vetää eri Kerhotoimintaa....jumppaa, alkeellista sählyä, leikkejä.



Yksittäinen kiva juttu mitä itse en ole kanssaan tehnyt oli huovittaminen tuossa joulun alla. Pitivät tietenkin sekä puuro että joulujuhlat, oli Lucia kulkue, joulukirkko, viettivät vanhusten talolla itsenäisyyspäiväjuhlat samoin kävivät siellä laulamassa joululauluja.



Leipoivat myös pipareita ja pullaa, kävivät teatterissa ja ulkoilevat joka päivä kaksi kertaa satoi tai paistoi. Poikani on saanut jo 3-vuotiaana parhaan kaverin ja joukon muita ystäviä.



Viihtyy hyvin ja palauteena olen saanut, että poikani on aina innoissaan kun tekevät mitä tahansa uutta juttua.

Syömiset, vaipattamiset yms vievät todella paljon aikaa päivässä. Päivään mahtuu ehkä noin yksi " virikehetki" . Ja pienten puolella esim askartelujutut tehdään muutaman lapsen kanssa kerrallaan, joten yksi askartelutyö voi vaatia viikonkin hetket.

Syliä kaipaavat pienet jäävät usein sitä paitsi. Kun syliin olisi tulossa esim neljä lasta, ei millään ehdi " sylittää" kaikkia.



Joten onnea ap sinulle ja lapsellesi kun teillä on mahdollisuus vittää kotona laadukasta aikaa! Kyllä lapsesi ehtii vielä siihen oravanpyörään, myöhemminkin...

noin näköjään on. Meillä tenavat joutui sisarryhmään, missä on vain pari yli 3v. Pakko mennä pienten ehdoilla, ei siis juuri mitään " toimintaa" luvassa eikä juuri leikkikavereitakaan (ne parikaan yli 3v ei edes puhu Suomea). Kauankohan vanhempi jaksaa, miten meillä voi olla näin huono tuuri päivähoidon kanssa :(

sairauksilta, joita isompi tarhasta toisi tuliaisina, esim täit madot flunssat vatsataudit yms

lapsesi välttyy sotilaalliselta aikataulutukselta, tarhassa potallekin mennään kaikki samaan aikaan

lapsesi välttyy kiireeltä ja melulta ja kaikenlaiselta kiroilulta, joillaisia nyky lapset harrastaa jo pienestä

lapsesi välttyy kiusaamiselta toisten lasten syrjinnältä

mitään virikkeitä ei juurikaan ole pienten puolella tarhassa,

ja voin sanoa näin koska olen ollut töissä tarhassa, korkeintaan kirjaa luetaan ja ulkona ollaan oli sää mikä tahansa



kotona lapsi saa olla oman ' äidin sylissä aina kun haluaa, saa hellyyttä ja huomiota riittämiin,

itselläni on 2v ja luemme kirjoja, piirrämme, muovailemme, soitamme pianoa ja muita soittimia, loruilemme, tanssimme, ulkoilemme, teemme ruokaa yhdessä, pyykit hoidamme yhdessä, siivoamme yhdessä, imuroimme yhdessä, leikimme piilosta, leikimme kotia teeme leikkiruokaa syötämme ja hoidamme nukkeja ja pehmoleluja, pelaamme muistipelejä palapeleja korttia, lähttelemme teksitiviestejä kirjoitamme tietokoneella tekstiä yhdessä, katseleem valokuiva, kuvaamme valokuvia, joskus katsomme titinallea tai pikku kakkosta yhdessä, kutittelemme toisiaamme, käymme muskarissa, joskus kylässä, leikkikentällä tapaamme muita lapsia, jos on lunta teemme lumiukon tms,

eli tekemistä riittää, voin sanoa että lapseni saa todellakin enemmän virikkeitä kotona kuin saisi tarhassa

he saavat kotona paljon enemmän mitä tarhassa koskaan saisivat,

Vierailija:

kotona lapsi saa olla oman ' äidin sylissä aina kun haluaa, saa hellyyttä ja huomiota riittämiin,

itselläni on 2v ja luemme kirjoja, piirrämme, muovailemme, soitamme pianoa ja muita soittimia, loruilemme, tanssimme, ulkoilemme, teemme ruokaa yhdessä, pyykit hoidamme yhdessä, siivoamme yhdessä, imuroimme yhdessä, leikimme piilosta, leikimme kotia teeme leikkiruokaa syötämme ja hoidamme nukkeja ja pehmoleluja, pelaamme muistipelejä palapeleja korttia, lähttelemme teksitiviestejä kirjoitamme tietokoneella tekstiä yhdessä, katseleem valokuiva, kuvaamme valokuvia, joskus katsomme titinallea tai pikku kakkosta yhdessä, kutittelemme toisiaamme, käymme muskarissa, joskus kylässä, leikkikentällä tapaamme muita lapsia, jos on lunta teemme lumiukon tms,

eli tekemistä riittää, voin sanoa että lapseni saa todellakin enemmän virikkeitä kotona kuin saisi tarhassa

Kiinnostaa vaan tietää, monta lasta teillä on ja minkä ikäisiä...

suoraan kysymykseesi, mitä lapsi saa päiväkodissa mitä ei saa kotona:



- kavereita ja seuraa (täällä kaikki yli 3v ovat päiväkodissa joten lapsia ei kertakaikkiaan ole pihoilla ja puistoissa)

- oppii kieltä

- saa rauhassa askarrella, muovailla, maalata, maalata sormiväreillä, pelata, leikkiä autoilla

- on oppinut syömään monipuolisemmin

- käyvät teatterissa, esityksissä, maatiloilla, retkillä jne



Tilanne meillä on toki eri kuin monella, mutta luulen että pojalle on mukavampaa olla päiväkodissa kuin kotona pikkusiskon (1v9kk) ja hoitajan kanssa. Itse teen töitä kotoa, ja luulen että jos tuo 3-vuotias olisi myös kotona hoitajan kanssa niin ei vain osaisi jättää minua rauhaan. Sitten meillä on tuo kielikysymys, eli muuten poika ei oppisi maan kieltä ja haluan että osaa sen ennen koulun alkua.



Pojan tarhapäivät on 6-tuntisia. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että kun vauva oli pieni ja minä olin kotiäitinä niin en olis ikipäivänä jaksanut kuskata keskimmäistä hoitoon, tarhassa pitää kutienkin olla ennen klo 09 ja aamulla ois pitänyt sen takia kiirehtiä. Ei kiitos! Muutenkin ei meidän poika ennen kolmea vuotta ollenkaan kaivannut ikäistään seuraa, sisarukset riitti ihan mainiosti ja muutkin kodin virikkeet.

kun minä menin töihin. Mikään pakko minun ei olisi ollut vielä töihin palata, mutta mielestäni se oli oikea ratkaisu nimenomaan lapsen kannalta.



Jokainen lapsihan on oma yksilönsä, ja mielestäni meidän pojalle ei enää riittänyt pelkkä kotona oleminen. Sisaruksia hänellä ei ole, mutta hän pitää kovasti muista lapsista ja nauttii heidän seurastaan. Lisäksi hän on ollut todella vähän muiden ihmisten kuin minun kanssani, koska meillä on vähän sellaisia paikkoja, jonne hänet voisi viedä hoitoon/kylään.



Sosiaalisuus on mielestäni tärkeää, sillä oma lapsuuteni oli juuri sellainen, että äiti oli tosi takertuvainen ja aina olimme hänessä " kiinni" . Ja täytyy sanoa, että meidän perheen kaikki lapset ovat vielä aikuisiällä aika epäsosiaalisia ja kanssakäyminen vieraiden ihmisten kanssa on vaikeaa. En halua omalle lapselle sellaista tulevaisuutta (koska olen huomannut itsessäni noita samoja yltiömäiseen takertuvaisuuteen liittyviä piirteitä kuin äidissäni oli).



Toivon siis, että lapseni saa hoidossa sellaisia virikkeitä joita minä en voi kotona tarjota: tutustumista/tottumista muihin ihmisiin ja lapsiseuraa.

Esikoisemme oli 3 vuotias, kun meille syntyi kaksoset. Asumme maalla ja lähellä ei ole puistoja, kavereita yms. Vein silloin esikoisemme päiväkotiin. Hän oli siellä kaksi päivää viikosta. Olin aluksi huonolla omalla tunnolla juuri sen takia, kun olin itse kotona. Päiväkoti oli ainakin meillä todella hyvä vaihtoehto. En olisi kahden paljon itkevän vauvan kanssa ehtinyt antamaan riittävää huomiota 3-vuotiaalle. Meillä vielä mies tekee pitkää päivää oman yrityksen takia. Kotiutuu yleensä vasta seitsemän-kahdeksan aikaan. Päiväkodistakin tuli hyvää palautetta ja näin vuosia jälkeenpäin, en huomaa lapsissamme mitään " traumoja" asian suhteen.

Eri perheissä tilanteet ovat erilaisia ja niitä pitää kuunnella avoimin mielin. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle!

Olkaa armollisia toisten päätöksille ja kunnioittakaa niitä!

Kotihoidon plussat ovat lisäksi aikatauluttomuus, taudittomuus mja se että SINÄ tiedät jatkuvasti mitä omalle lapsellesi kuuluu ja saat nähdä hänen kehityksensä! Toivottavasti lapsesi saa olla kotona mahd pitkään!! Kouluunmenon jälkeen lapsen elämä onkin sitten vuosikausia aikataulutettua!!!!

Mukavaa, että nautit kotona olosta lastesi kanssa. Onko se kuitenkin vähän vaikea ymmärtää, että on erilaisia perheitä, tarpeita ja ratkaisuja.

Itse hoidin lapsiani kotona siihen asti, että nuorimmainen oli melkein kolme vuotta. Naapurin äiti vei esikoisen hoitoon, vaikka oli itse vauvan kanssa kotona. En ikinä ole pitänyt häntä laiskana tai mitenkään huonompana äitinä. Me emme voi lopulta tietää, mitkä syyt hoitopaikkaan milläkin perheellä on. Olisiko niin, että ihmisten utelut on helppo kuitata sanomalla, että vanhempi lapsi tarvitsee päivähoidon virikkeitä?

Hienoa, kun on subjektiivinen päivähoito-oikeus. Hyvä Suomi!

Esikoinen (3v) on päivähoidossa. Aamupäivisin emme me kotosalla olevat ulkoile, koska vauvat nukkuvat eri aikoihin lyhyitä pätkiä. Minä teen silloin pakolliset kotihommat: siivous, pyykkäys jne. Lounaan jälkeen vauvat nukkuvat ulkona ja usein käymme kaupassa ostamassa ruokatavarat ja muut ostokset. Iltapäivä on myös ainoa hetki vuorokaudessa, kun äiti voi ottaa ns. omaa aikaa ja tarvittaessa nukkua pois univelkoja. Unien jälkeen vauvat syövät ja valmistan muulle perheelle ruoan valmiiksi. Kun mies ja tyttö tulevat kotiin, syömme yhdessä. Iltaisin ei enää tehdä isompia kotihommia, vaan ollaan yhdessä koko perheen kesken ja esikoinen saa aikaa myös äidiltä.



Tämä päivärytmi ei onnistuisi, mikäli esikoinen olisi kotona ainakaan vielä. Hän saa hoidossa myös ikäistänsä seuraa. Auto on miehellä, minä kuljen vaunuilla kaupassa. Sen tavaramäärän raijaaminen riittää, en viitsisi enää lähteä esikoista mihinkään kerhoihin raahaamaan.