Lue keskustelun säännöt.
Mitä teillä seuraisi, jos mies ei tulisikaan sovitusti kotiin, vaan jäisi ryyppyreissuillensa?
17.11.2012 |
Mies olisi viikot eri paikkakunnalla töissä. Sanoisi tulevansa kotiin, mutta olisikin mennyt työkavereiden kanssa baariin, ja tulisi kotiin päivän myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus.
Mitä jos olisit vielä reilu viikko sitten kokenut esim. keskenmenon (tms. epäonnistuneen raskauden)?
Onko oikein olla tosi vihainen ja uhkailla erolla?
Kommentit (25)
Minullakin on ollut keskenmeno joskus vuosia sitten. Sitä itkettiin silloin miehen kanssa yhdessä. Kumpikin purki tavallaan itsekseenkin (miehellä se taisi olla juuri ryyppyreissu kavereiden kanssa). Mutta ensisijaisena oli yhdessä halaaminen ja jutteleminen, ei karkaaminen toisen luota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas sulle nyt ottanut koville tuo keskenmenosi
Ikävä juttu toki,mullakin meni ensimmäinen raskaus kesken,MUTTA unohda se ja siirry eteenpäin!
Jospa tuo ryyppäys on sitten miehen tapa käsitellä asiaa?
Käyt nyt vähän herkillä,kyllä se siitä
Itseni kohdalla kyse ei ollut keskenmenosta, vaan kohdunulkoisesta raskaudesta. Lääkäri ei edes mielellään olisi päästänyt minua kotiin, sillä matka kotoa sairaalaan kestää kolme tuntia. Aiemmin olen jo kokenut keskenmenon. Lasta olemme toivoneet jo kaksi vuotta.
Ap
Saakelin kiukkuinen olisin pidemmän aikaa.
uhkaile erolla.
Jos et oikeasti ottaisi eroa, niin älä hyvä ihminen uhkaile sillä. Aikuiseen suhteeseen ei kuulu moinen käytös.
mutta älä myöskään tee lasta miehen kinsa, joka unohtuu ryyppyreissulle. Se on ikävää nyt, mutta kaksinverroin ikävämpää kun on lapsia kuvassa.
Ja sanoakin šen saa.
Erolla ei pidä uhkailla- se joko otetaan tai sitten ei, sillä ei uhkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo olis eron paikka. Vaikka miten olis kova paikka miehelle, nämä menetykset ovat yhteisiä ja kumppanin pärjäämisen pitäis olla tärkeintä.
Kaikenlaisia seliseliselityksiä varmasti löytyy mutta tärkein kysymys minusta on se, miten tässä rakennetaan parisuhdetta ja yhdessäoloa. Vai eikö rakenneta = sanoisin että näkemiin kiitos.
Miehellä ainakin riittänee ymmärtäjiä eroonkin.
Mieti vakavasti, mitä yhteistä teillä on. Olisiko miehestäsi tukea sinulle ja isäksi lapselle, jos se lapsi syntyisi?
Mieti tosiaan haluatko lasta tuollaisen kanssa? Tuo on semmoinen suru joka pitäisi käsitellä ainakin osittain yhdessä. Olet kokenut kovia ja siihen lisäksi ei tarvitse miehen temppuja. Meilläkin mies jää joskus kaverille yöksi, jos viimeinen juna on mennyt, mutta soittaa aina että mihin jää, ja tulee yleensä niin aikaisin kotiin että en ole edes hereillä. Jos saisittekin lapsen, niin olisiko hänestä isäksi? Olisiko hän tukenasi jos sairastut synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Jos lapsi ei olisikaan täysin terve? Mieti tarkkaan, vaikka kuinka rakastaisit miestä, niin isyys on ihan oma juttunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen teki vieläpä niin, että ei edes kertonut menevänsä juomaan. Ei vain tullut esim. töistä/muualta kotiin, soittelin aina jossain vaiheessa perään eikä mies välillä edes vastannut. Ilmestyi sitten seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Nämä tapahtuivat lähinnä silloin, kun emme vielä virallisesti asuneet yhdessä.
Sittemmin avoliitossa mies on pari kertaa toiminut edellä kertomallani tavalla. Mitään sen ihmeempää ei ole seurannut. Luottamuspula luonnollisesti, minä olen ollut pettynyt ja vihainen. Onneksi mies on lopettanut nuo "katoamistemput", nykyään sovimme yhdessä menoista. Edelleen miehellä on kyllä ongelmia kotiin tulemisen kanssa (menettää täysin ajantajunsa ja muunkin järkensä, kun juo, vaikkei joisi edes paljon). Viimeksi mies lupasi tulla tiettyyn aikaan mennessä ja tuli sittenkin vasta aamuyöstä. Olin vihainen ja pettynyt, asiasta keskusteltiin aamulla ja mies selitti tekosensa. Sainkin ihan tyydyttävän selityksen, ja se siitä.
Luottamus alkaa meillä taas olla kohdillaan, koska baarireissut yleensä onnistuvat ihan ok. Mulla on vain edellytyksenä se, että baarista tullaan kotiin eikä jäädä luuhaamaan ties minne.
Erolla en ole uhkaillut. Olen sitä kyllä miettinyt usein, varsinkin silloin kun mies kävi ulkona aika reippaasti ja teki noita katoamisia. Nykyään ei ole tarvetta pohdiskella eroa.
Vihainen saa olla, mun mielestä on suoraan sanottuna perseestä, ettei aikuinen mies kykene tulemaan kotiin sovitusti. Ei tajua, että minä olen ollut huolissani missä hän on ja missä kunnossa jne.
miehet ei ihan tajua noita keskenmeno tai kohdunulkoinenraskaus juttuja. siis sitä miltä ne naisesta tuntuu.
sain itse keskenmenon rv 10 ja kun olin muutaman tunnin vuotanut verta vessassa myöhään illalla mies sanoi ettäeikö olisi aika mennä nukkumaan jo. keskenmeno jatkui tietenkin koko yön. nyt jo naurattaa miejen reaktio ja se että itsekin myönsi että oli ihan paniikissa eikä tiennyt mitä tehdä.
ei ole tietenkään hyvä pettää lupauksia tai hävitä mutta ei miehet ole lähtökohtaisesti pahiksia, joita pitäisi rangaista. todennäköisesti on vetänyt hädissään kännit ja ollut loppuyöstä itku silmässä jossain nakkikioskilla.
kerro miehellesi kuitenkin että olisit tarvinnut tukea ja että luottamus on koetuksella jos jää yöksi ryyppäämään.
ja olen pahoillani että olet kokenut kekeytyneen raskauden. toivon että uusi raskaus on teille mahdollinen pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen pahoillani että olet kokenut kekeytyneen raskauden. toivon että uusi raskaus on teille mahdollinen pian.
Kiitos sinulle.
Olen niin yksinäinen täällä kotona, että senkin vuoksi tuntuu niin pahlta miehen käytös. Tuntuu, että kaikki lähipiirissä on raskaana sormia napsauttamalla, ja meille vaan ei tule kuin keskenmenoja ja kohdunulkoisia raskauksia.
Ap
Kun sitten joskus jäät äitiyslomalle niin onko sinulla mahdollisuutta muuttaa siksi aikaa miehen työpaikkakunnalle?
Se olisi helpompaa,pystyisitte hoitamaan vauvaa yhdessä ja ehkä mieskin tajuaisi,että kotiin tullaan yöksi,kun kiintyisi perheeseensä?
Teidän pitää vaan keskustella aiheesta...
En ehkä lähtisi uhkailemaan erolla. Vaikka nyt kiukkuisena se todella olisikin päällimmäisenä mielessä..
Jos mies ei ole yhtään katuva yms, niin en varmaan puhuisi hänelle ainakaan viikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sitten joskus jäät äitiyslomalle niin onko sinulla mahdollisuutta muuttaa siksi aikaa miehen työpaikkakunnalle?
Se olisi helpompaa,pystyisitte hoitamaan vauvaa yhdessä ja ehkä mieskin tajuaisi,että kotiin tullaan yöksi,kun kiintyisi perheeseensä?
Teidän pitää vaan keskustella aiheesta...
En ehkä lähtisi uhkailemaan erolla. Vaikka nyt kiukkuisena se todella olisikin päällimmäisenä mielessä..Jos mies ei ole yhtään katuva yms, niin en varmaan puhuisi hänelle ainakaan viikkoon.
Kyllä voisin muuttaa miehen työpaikkakunnalle, jos saisimme lapsen. Olemme koko ajan puhuneet siitä, että tämä ei ole pysyvää, vaan mies on nyt tehnyt itselleen "uraa", sillä ajatuksella, että voi sitten huolehtia meistä, jos saamme lapsia.
Mies on katuvainen. On laittanut useita viestejä illan aikana.
Ap
Mies
1 kerran, niin voi ihan hyvin antaa anteeksi jos mies kerran katuu. Mutta jos alkaa mennä joka vk -loppuiseksi toiminnaksi, niin luottamus kärsii ja suhde on vaarassa kaatua. Silloin tulee mieleen, että mies ei välitä naisestaan vaan muut asiat tärkeämpiä. Ja silloin ei suhde ole hyvällä pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis ole ap, mutta ehkä eniten ärsyttää nämä aikuisuuttaan joka paikkaan tunkevat tapaukset jotka eivät itse koskaan tee yhtäkään virhettä. Hui kamala, jos nyt ihminen joskus tekisikin ihan siis virheen niin että vähän jopa kilahtaisi ja uhkaisi erolla! Minkä se tekisi ihmisestä?? Ihmisen. Ja mielestäni jotenkin enemmän ihmisen kuin mitä nämä "aikuiseen käytökseen nyt vaan ei kuulu ipi ipi ..." -tyypit.
ja olen pahoillani että olet kokenut kekeytyneen raskauden. toivon että uusi raskaus on teille mahdollinen pian.
Kiitos sinulle.
Olen niin yksinäinen täällä kotona, että senkin vuoksi tuntuu niin pahlta miehen käytös. Tuntuu, että kaikki lähipiirissä on raskaana sormia napsauttamalla, ja meille vaan ei tule kuin keskenmenoja ja kohdunulkoisia raskauksia.
Ap
mistäspäin ap on?
pieneltä paikkakunnalta. Miksi?
Ap
Tulisin hysteeriseksi huolesta, sitä siitä seuraisi. Hän ei milloinkaan jää tulematta sovittuun paikkaan (yhdessä jo yli 25 vuotta), hän on äärimmäisen luotettava ja pitää aina sanansa.
Yhden kerran koko aikana hän ei tullutkaan töistä kotiin. Ensin mietin, sitten olin levoton, lopulta huolesta hysteerinen. Hän oli joutunut kotimatkalla töistä kotiin pahaan autokolariin ja makasi sairaalassa. Siksi hän ei sinä päivänä tullut kotiin eikä puhelin vastannut. Täysin lunastuskuntoon romuttunut automme löytyi 1 km päästä kotoa.Hän oli syytön kolariin.
Ikimaailmassa hän ei menisi tahallaan oma-alotteisesti minnekään ryyppyreissuille saati jättäisi mokomaa minulle ilmoittamatta, ei hän sentään sellainen hirviö ole, kun hän tietäisi, että huolestuisin, onko hänelle sattunut jotakin. Enhän minäkään tee niin hänelle! Ei kukaan fiksu henkisesti aikuinen ihminen tahallaan aiheuta toiselle huolestumista. Olen kiitollinen ihanasta vastuuntuntoisesta aikuisesta miehestäni - asiat VOISI olla toisinkin ja monenlaista hiihtäjää on muilla puolisoina...
Mies ei todellakaan vaan ilmoittaisi, että tulee päivän myöhemmin. Kyllä meillä näistä asioista keskustellaan, että käykö toiselle, tiedä vaikka jos olisin sille illalle suunnitellut jotain yhteistä. Varsinkin jos baarireissusta olisi kyse. Mutta jos noin kävisin, niin todellakin olisin vihainen ja loukkaantunut. Olisi aika paljon syytä epäillä, missä mies olisi yönsä viettänyt.
ja olen pahoillani että olet kokenut kekeytyneen raskauden. toivon että uusi raskaus on teille mahdollinen pian.
Kiitos sinulle.
Olen niin yksinäinen täällä kotona, että senkin vuoksi tuntuu niin pahlta miehen käytös. Tuntuu, että kaikki lähipiirissä on raskaana sormia napsauttamalla, ja meille vaan ei tule kuin keskenmenoja ja kohdunulkoisia raskauksia.
Ap
mistäspäin ap on?
Ikävä juttu toki,mullakin meni ensimmäinen raskaus kesken,MUTTA unohda se ja siirry eteenpäin!
Jospa tuo ryyppäys on sitten miehen tapa käsitellä asiaa?
Käyt nyt vähän herkillä,kyllä se siitä
Lapsiperheen elämässä voi tulla eteen kaikenmoista stressiä ja vaikeutta. Onko ehkä riskiä, että miehellä on taipumus niitäkin käsitellä ryyppäämällä? Minulle ei tosin ole vielä tähän ikään mennessä selvinnyt, että miten tuo ryyppäys voisi olla vaikean asian käsittelykeino. Kyllähän humalapäissään sen murheen aiheen hetkeksi unohtaa, mutta ratkeaako se jollain tavalla ryyppäyksen tuloksena? Ei. Siellähän se taas on odottamassa, kun krapulasta selviää.
Ikävä juttu toki,mullakin meni ensimmäinen raskaus kesken,MUTTA unohda se ja siirry eteenpäin!
Jospa tuo ryyppäys on sitten miehen tapa käsitellä asiaa?
Käyt nyt vähän herkillä,kyllä se siitä