Lue keskustelun säännöt.
Minkälainen lapsuusperheesi oli?
17.11.2012 |
Synnyin itse yhtenä kolmosista perheeseen, johon ennestään kuului äiti, isä ja 9 lasta, 6 tyttöä ja 3 poikaa. Äiti oli synnytyessäni 39v ja isä 43. Vanhimmista sisaruksista vanhin oli 14v ja nuorin 1v, kun me kolmoset synnyimme. Me kolmoset olimme 1 tyttö (minä) ja 2 poikaa. Kun me kolmoset synnyimme, meitä lapsia oli sitten 12, 7 tyttöä ja 5 poikaa. Ollessani 2-vuotias sain vielä pikkusiskon ja pikkuveljet sain ollessani 4v, 5v ja 7v. Kaiken kaikkiaan meitä lapsia oli sitten 16, 8 tyttöä ja 8 poikaa. Vanhin lapsi oli 21-vuotias nuorimman syntyessä ja nuorimman veljen syntyessä äiti oli 46-vuotias ja isä 50v. Nyt olen 31-vuotias, vanhin sisarukseni on jo 45-vuotias ja nuorinkin 24-vuotias. Äiti on 70-vuotias ja isä 73-vuotias. Kaikilla meillä heidän 16 lapsella on jo omiakin lapsia, vanhimmalla jo lapsenlapsikin. Kaiken kaikkiaan äidillä ja isällä on 16 lasta, 96 lastenlasta ja 1 lapsenlapsenlapsi.
Kommentit (7)
Olin ensimmäinen lapsi, äitini oli 26v ja isä 24v, he erosivat kun olin 3vuotias ja äitini meni uudelleen naimisiin ja sain pikkusiskon ollessani 6v ja pikkuveljen ollessani 7v ja sitten sain vielä isän puolelta pikkuveljen kun olin 12v ja äidin puolelta vielä pikkusiskon kun olin 13v. Että semmosta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin vanhempieni ollessa 22 ja 26. Sisareni kolme vuotta myöhemmin.
Läheiset välit edelleen kaikilla.
21 ja 26-vuotiaat minun, esikoisen syntyessäni. Minulle syntyi vuoden päästä pikkusisko ja vielä 5 vuoden päästä pikkuveli. Ensimmäiesn lapsenlapsen vanhempani saivat 55- ja 61-vuotiaina, nyt on heillä kolme lastenlasta.
Hurjaa ajatella ap:n vanhempia, joilla on lähes sata lastenlasta...
Olin nuoren äidin 19v vahinkolapsi, isä narsisti, väkivaltainn räyhääjä. Äiini muutti suoraan isänsä holhouksesta miehen holhoukseen, isä päätti ja määräsi heikkotahtoisen alistuvan ätini puolesta kaiken. Äitini mm kävi töissä mutta palkka meni isän tilille, ja äiti joutui pyytämään "viikkorahaa" mieheltään ja perustelemaan tarpeen (esim haluan ostaa sukkahousut).
Isä oli erittäin raivoherkkä, aggressiivinen, hakkasi lapsia ja vaimoa, ilman syytä (purki omaa stressiään) ja ei tuntenut mitään sääliä hätää, pelkoa ja tuskaa parkuville lapsille. Meitä oli 2 lasta, minä ja 7v nuorempi sisar.
Koko lapsuus oli pelkoa itkua, toivoin että kuolisin. Vanhempieni ei olisi pitänyt tehdä lapsia!!. Äitini ei puolustanut, ei suojellut lapsiaan vaan antoi luonnevikaisen ukon hakata, laittoi vaan tv:n kohalle ettei kuullut parkua.
Vanhemmillani on nykyään neljä lastenlasta, joita eivät ole nähneet. Eivätkä tule näkemään. En ole missään väleissä, enkä halua olla. Ikinä.
oli himouskovainen kolmilapsinen perhe, mutta kultaisten kuorien alle peittyi niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa, mielenterveysongelmia jne... Lapsuutta kun muistelee niin tulee päällimäisenä mieleen sellainen synkkä, ahdistava ilmapiiri. Raamatulla lyötiin jatkuvasti päähän ja lujaa, ja jotenkin se vanhempien onneton avioliitto heijastui vaan kaikkeen.
Nykyään toinen vanhemmistani haudassa, toinen mielenterveysongelmainen, samoin kun molemmat sisaruksistani enemmän tai vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnyin esikoiseksi akateemiseen köyhälistöperheeseen, vanhempani olivat syntyessäni 26-vuotiaita. Pikkusiskoni syntyi kaksi vuotta myöhemmin ja toinen sisko seitsemän vuotta myöhemmin. Äiti oli kotiäitinä, isä töissä pitkiä päiviä. Rahasta muistan olleen kovastikin pulaa, mutta niin oli monilla naapureillakin silloin.
isä, äiti, isoveli ja minä. Meillä on veljen kanssa ikäeroa 4 vuotta.
Molemmat vanhempani ovat kuolleet, mutta kerkesivät nähdä kaikki 6 lastenlastaan. Nuorin oli isän kuollessa 3 kk.