Lue keskustelun säännöt.
Aika helppoa on kaksisuuntaisen eläkkeelle pääsy
30.10.2012 |
riitti ihan, kun sanoi ettei pysty eikä kykene.
No, tosin eläke bruttona 1500 euroa ja velkoihin menee 500 euroa kuussa.
Itselläni on dg kaksisuuntainen mielialahäiriö II ja kolme persoonallisuushäiriötä.
Alkuun sairauslomaa irtosi puolenvuoden pätkissä, töihinmenoa ei tarvinnut edes miettiä, päinvastoin kielettiin menemästä töihin. Kuntoutusrahan aikana jotain kurssia tarjosivat, mutta kun pystynyt lähtemään mihinkään eivät pakottaakaan voineet.
Eläke irtosi eka yrittämällä ja päätös tuli äkkiä.
Ikää 43v ja ammattina sairaanhoitaja
Kommentit (7)
Vaativaa työtä tekevät pääsevät helpommin, kaksisuuntainen sairaanhoitaja tai opettaja ei työhönsä kykene, mutta postinkantajana kaksisuuntaista sairastavat ja persoonallisuushäiriöiset kyllä voivat työskennellä.
Eläkettä päätettäessä otetaan ammatti huomioon.
Sain viiden vuoden kuntoutustuen jälkeen eläkkeen tänä vuonna.
Ikää 51, opettaja.
T.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsee tai joutuu, miten sen ottaa. Olisin kyllä mieluummin töissä kuin työkyvyttömänä kotona. Ja juu, sain itse myös myönteisen päätöksen ekalla yrittämällä, että siinä mielessä helpolla. Ennen sitä olin kaikin keinoin yrittänyt pysyä työelämässä kiinni, mutta pää prakasi kerta toisensa jälkeen.
Miksi täällä aina puhutaan siitä että miten helppoa/vaikeaa on saada eläke. Olen osakuntoutustuella ollut kolme vuotta, osittain siis työssä. Eläkettä on ehdotettu tai kokonaan töistä pois jääntiä, mutta en halua. En ymmärrä miksi joku haluaisi? Työ tuo sisältöä elämään, sosiaalisia suhteita, hauskoja juttuja, mukavia ihmisiä. En kestäisi vaan kotonaoloa tai tuntisin itseni turhaksi ja hyödyttömäksi. Ja on lapsia, mutta koululaisia. On välillä tosi vaikeita masennuskausia, mutta silti. Minusta eläkkeelle joutuu ei pääse.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 21:58"]
Miksi täällä aina puhutaan siitä että miten helppoa/vaikeaa on saada eläke. Olen osakuntoutustuella ollut kolme vuotta, osittain siis työssä. Eläkettä on ehdotettu tai kokonaan töistä pois jääntiä, mutta en halua. En ymmärrä miksi joku haluaisi? Työ tuo sisältöä elämään, sosiaalisia suhteita, hauskoja juttuja, mukavia ihmisiä. En kestäisi vaan kotonaoloa tai tuntisin itseni turhaksi ja hyödyttömäksi. Ja on lapsia, mutta koululaisia. On välillä tosi vaikeita masennuskausia, mutta silti. Minusta eläkkeelle joutuu ei pääse.
[/quote]
Riippunee "vähän" tilanteesta. Minullekin työ tuo sisältöä elämään, mutta en olekaan TYÖKYVYTTÖMYYSeläkkeellä. Kykenen siis töihin ja nautin niistä. Älyätkö eron?
Kaverillani kaksisuuntainen ja hätistelevät tätä töihin, lapsensa ei edes leikki-ikäinen vielä. Saa aina vaan lyhyempiä pätkiä sitä kuntoutustukea...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella monet kaksisuuntaiset pystyvät töihin kun sopiva lääkitys löytynyt.
Minä olen ollut kuntoutustuella jo 5 vuotta. Eläkettä ei ole vielä edes haettu. Muina diagnooseina epävakaa persoonallisuushäiriö ainakin, en kaikkia muista.
En ole pystynyt onnistuneesti suorittamaan ainuttakaan kuntoutusta ja ollut pahoja masennuksia vainoharhaineen. Sairaalassa olen myös ollut. Psykoterapiassa kävin 5 vuotta ja edelleen psyk.polilla terapeutilla sekä ajoittain lääkärillä.
Nyt olisi ilmeisesti ekaa kertaa se aika että haettaisiin eläkettä.. Katsotaan kuin käy. Työhön en pysty.
up