Lue keskustelun säännöt.
Onko 20 vuotias tarpeeksi kypsä vakavaan parisuhteeseen?
Kommentit (12)
minä olin tuossa iässä seurustellut jo 4 vuotta nykyisen aviomieheni kanssa. Vuosi tuosta eteenpäin aloitimme lapsettomuushoidotkin. nyt 13 vuotta yhteistä taivalta takana ja kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aviomieheni kanssa tuon ikäisenä. Ongelma ei ollut kypsyys vaan se, että ihminen muuttuu elämän varrella. Kaksikymppinen ei ole samanlainen kuin nelikymppinen. Kaksikymppisenä ei voi tietää, mitä oikeasti haluaa. Siksi mekin päädyimme eroon parinkymmenen vuoden jälkeen.
kuinka vakava mikäkin parisuhde on, iästä riippumatta.
aviomieheni kanssa tuon ikäisenä. Ongelma ei ollut kypsyys vaan se, että ihminen muuttuu elämän varrella. Kaksikymppinen ei ole samanlainen kuin nelikymppinen. Kaksikymppisenä ei voi tietää, mitä oikeasti haluaa. Siksi mekin päädyimme eroon parinkymmenen vuoden jälkeen.
parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Fakta on että ihmiset on erilaisia. Jotkut ei vielä nelikymppisenäkään tiedä mitä haluaa. Ja jokainen ihminen varmastikin vuosien varrella muuttuu, eri asia vain on antaako sen muutoksen tulla syyksi erolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni kanssa. Onnetonta meillä ei ole ollut koskaan, mutta kyllä vuodet vain on vahvistaneet sitä tunnetta että olemme juuri ne oikeat toisille. Ensi vuonna juhlimme 15v hääpäiväämme.
aviomieheni kanssa tuon ikäisenä. Ongelma ei ollut kypsyys vaan se, että ihminen muuttuu elämän varrella. Kaksikymppinen ei ole samanlainen kuin nelikymppinen. Kaksikymppisenä ei voi tietää, mitä oikeasti haluaa. Siksi mekin päädyimme eroon parinkymmenen vuoden jälkeen.
parinkymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Fakta on että ihmiset on erilaisia. Jotkut ei vielä nelikymppisenäkään tiedä mitä haluaa. Ja jokainen ihminen varmastikin vuosien varrella muuttuu, eri asia vain on antaako sen muutoksen tulla syyksi erolle.
On totta, että jotkut ihmiset eivät vielä 40+ iässä tiedä mitä haluaa, tai millaisia he ovat. Näitä ihmisiä on yhtä paljon kuin heitä, jotka tietävät nämä asiat jo 20-vuotiaina.
Jostain kumman syystä ihminen itsenäistyy vanhemmistaan lopullisesti vasta 30-vuotiaana.
Jostain kumman syystä vasta nelikymppinen löytää oman identiteettinsä.
Nämä siis tilastoja, tutkimusten pohjalta. Ainahan on joku, joka poikkeaa tilastoista.
Katsonkin nykyään, että parisuhteen kestämisen salaisuus on mm. se, että toinen hyväksyy toisen osapuolen muuttumisen, ja kykenee joustamaan sen mukaan.
Muuten, eräs parisuhdetyöntekijä sanoi, että "kaikki" miehet toivovat, ettei se vaimo koskaan muuttuisi. Mutta kun se vaimo muuttuu - miten mies kestää sen?
Tiedän olevani vähän kyyninen kun sanon, että toivon sydämestäni, etteivät omat lapseni vakiintuisi liian nuorina. Mutta tietenkin, jos niin tekevät, niin toivon heille hyväksyvää asennetta elää yhdessä sinä päivänä, kun he huomaavat, ettei toinen olekaan se sama kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aviomieheni kanssa tuon ikäisenä. Ongelma ei ollut kypsyys vaan se, että ihminen muuttuu elämän varrella. Kaksikymppinen ei ole samanlainen kuin nelikymppinen. Kaksikymppisenä ei voi tietää, mitä oikeasti haluaa. Siksi mekin päädyimme eroon parinkymmenen vuoden jälkeen.
Tuolla logiikallahan jokaisen nuorena yhteen menneen parin pitäisi päätyä eroonparinkymmenen yhteisen vuoden jälkeen. Fakta on että ihmiset on erilaisia. Jotkut ei vielä nelikymppisenäkään tiedä mitä haluaa. Ja jokainen ihminen varmastikin vuosien varrella muuttuu, eri asia vain on antaako sen muutoksen tulla syyksi erolle.
Jotkut kasvavat eri suuntaan, niin että elämänarvotkin ovat lopulta ihan erilaiset. Toiset taas muuttuvat samaan suuntaan.
Minä olin tuossa iässä jo kihloissa nykyisen mieheni kanssa, olemme olleet naimisissakin jo yli kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis parisuhde opettaa olemaan parisuhteessa, huomioimaan toista, asettamaan toinen yhtä tärkeäksi, kuin itse jne.
Joku oppii vaihtamalla, toinen pysymällä samassa suhteessa ja muutama ei ikinä opi!
Olen nähnyt viime päivinä täällä sinulta pari muutakin "onko 20 vuotias kypsä siihen ja siihen".
Mikä sua riivaa? Onko lääkkeet ottamatta? Vai eikö kirjallinen ilmaisu riitä tekemään kerralla kunnollista aloitusta, joka kattaisi kaikki epäillyn epäkypsyyden aspektit?
Ihan yksilökohtaista.