Lue keskustelun säännöt.
Mikä neuvoksi kun lapsi lyö?
08.11.2012 |
Kyseessä 4-vuotias poika. Voi lyödä nyrkillä kaveria kesken leikkien ilman mitään näkyvää syytä. Siirtymävaiheet on pahimmat, esim. uloslähdöt, päiväuniaika. Pukeutumistilanne uloslähtiessä on täysi fiasko; meuhkaa, riehuu, muksii nyrkeillä, tönii ja repii vaatteista toisia lapsia. Jäähyt ei tehoa. Ei järkipuhe. Päiväunille meno on toinen fiasko. Lapsi hyppii sängyssä ja riekkuu niin ettei pienimmätkään pääse uneen. Kaiken huippu on se, että yleensä kun menen viereen pötköttämään tilanteen rauhoittamiseksi, lapsi alkaa riuhtoa minua, tönii, potkii, repii vaatteista. Omat keinot ja jaksaminen on lopussa. Tilannetta helpottaa suuresti, ettei kyseessä ole oma lapsi. Lapsi on vähän koko porukan tyranni, jopa minä aikuisena hieman pelkään häntä.
Kommentit (3)
Meillä on naapurissa tuollainen lapsi. Vanhemmat kieltävät ja rankaisevat johdonmukaisesti. Musta kyllä tuntuu, että lapsi kyllä hiukan provosoituukin noista jäähyistä ja komenteluista. Ehkä rauhallisempi ote auttaisi, en tiedä.
Lapsi on mukaansatempaava, osaava jne., mutta juuri turhautuessaan tai jossain ihan pienessäkin ristiriitatilanteessa lyö ihan ketä vaan, vaikka selkeästi pienempiään tai aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän vastaava ongelma. Ei tosin noin pahana kun ap kuvailee, mutta välillä 4-vuotias tyttömme innostuu tönimään, huitomaan kepeillä yms. Mielestäni mekin olemme vanhempia, jotka kieltävät ja rankaisevat johdonmukaisesti. Mietin vaan tuota lapsen provosoitumista. Onko vinkkejä, miten otetaan rauhallisemmin, kun ei voi oikein antaa kavereita satuttaakaan. Mitä konsteja neuvoisit esim. jäähyn ja anteeksipyynnön sijaan. Keskustelua? Tilanteesta pois viemistä? Mikä on rauhallisempaa kuin jäähyt ja komentelu? Miten itse toivoisit meidän käyttäytyvän, jos lapsemme muksaisee sinun lastasi? Olen näitä asioita paljon miettinyt ja olisi mukavaa saada vastauksia.
Oletko päiväkodissa töissä vai perhepäivähoitaja?
Pyydä apua ensin keltolta tai psykologilta.
He ohjaavat tarvittaessa eteenpäin jos aihetta on.
Meillä poika ny 8 v ja tilanne normalisoitunut.
Nuorempana käyttäytyi vähän kuvaamallasi tavalla.
Kaikki jotka olette sitä mieltä että siihen auttaa kasvatus:
Kertokaapa millä tavalla lasta pitäisi tuossa tilanteessa kasvattaa?
Meillä tilanne äityi niin pahaksi että pyysimme itse perheneuvolasta,kiertävältä psykologilta ja toimintaterapeutilta apua ja mahdollista diagnoosiin ohjausta.
Aikansa kaikki tapasivat meitä/lasta ja lopulta totesivat että lapsi on ihastuttava ja fiksu. Ei tule saamaan mitään diagnoosia.
Kasvatusneuvoja ei kukaan osannut antaa, vaikka kaikki olivat alansa konkareita.
Sitten alkoi koulu ja hups heijaa, meillä olikin ihan eri poika käytökseltään!
Joskus tarvitaan enemmän toistoja joidenkin kohdalla ja huomattavasti pidempää pinnaa.
Ja aikaa lapselle kasvaa.
Jos asia huolestuttaa ja voimasi loppuvat, hae apua.
Jos ei muuta niin lapsi siirretään toiseen paikkaan.
Sekin voi olla lapsenkin kannalta hyvä ratkaisu.
En tiedä mikä meillä vaikutti asiaan eniten, paikan ja aikuisten vaihtuminen, sitkeä asioiden toisto vai lapsen oma kasvaminen.
Mutta kyllähän av-mammat toki osaavat neuvoa antaa asiaan kuin asiaan.
Olisipa joku osannut meitäkin aikanaan auttaa, olisi elämä ollut silloin paljon vähemmän rankkaa.