Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, kotona ei kiinnosta olla :(
20.10.2012 |
Olen jo pidempään viettänyt aikaa mieluummin ystävien kanssa kun kotona. No, tottakai mies on alkanut reagoimaan kun mua ei kiinnosta olla kotona eikä tehdä mitään yhdessä ym. Vaikka en kävisi baarissakaan koen silti paremmaksi olla parhaan ystävän kanssa vaikka sohvalla kun kotona.
Meidän suhde on pitkäkestoinen ja mies on ollut aina huono kuuntelija ja puhuja. Itse olen ollut viime aikoina kovin puhelias ja menohaluja täynnä kun taas mies haluaisi vaan, että istutaan kotona ja lenkitetään koiria ja tehdään yhdessä ruokaa ym. Mulla ei nyt riitä sellaiseen jotenkin halu ja keskittyminen, olen levoton ja kaipaan säpinää.
Homma meni siihen pisteeseen, että mä menin ja mies rupesi ärsyyntymään ja arvostelemaan. Tapasin ihanan miehen baarissa mutta seksuaalista vetovoimaa ei ole eikä tule. Miehestä on tullut uusi ystävä ja hän on ihana koska halaa ja kuuntelee.
Nyt sen lisäksi, että tunnen syyllisyyttä siitä, että haluan olla pois kotoota tunnen syyllisyyttä myös siitä, että on tämä toinen mies vaikka suhde ei olekaan seksuaalinen eikä etene tästä mihinkään.
Rupesin oireilemaan psyykkisesti ja nyt joudun syömään ahdistukseen lääkettä. Masennuslääkkeetkin sain mutta yritän pärjätä ilman. Päätin, että mun on kertakaikkiaan pakko rauhoittaa itseäni ja viettää myös miehen kanssa aikaa.
Ikävä tosiasia kuitenkin on, että tunnen miehen hieman vieraaksi enkä haluaisi hänen kanssa olla. Ajattelen koko ajan ystäviäni ja kaipaan heitä. Erota en aio nyt, tunnen, että psyyke ei kestäisi sitä ja uskon, että tosiaan sairastan jotain masennusta nyt koska yleensä viihdyn ihan kivasti miehen kanssa. Mies on tylsä ja tasainen mutta turvallinen ja kiltti. En kaipaa toista miestä elämääni mutta ystävien ja baarin aiheuttamaa eloa ja säpinää kyllä.
Onko kellään kokemusta ja mitä tekisitte itse tässä tilanteessa?
Kommentit (10)
Ei sisustuksessa ole mitään vikaa. Ajatukset nyt vaan on sekaisin. Lapsuudentraumoja ja elämättä jäänyttä nuoruutta kai tässä eletään. Haluaisin mennä ja tulla niinkuin itseä huvittaa mutta ymmärrän, että mies ei ole ihan samaa mieltä...
Olen miettinyt josko muuttaisin koeajaksi pois lähistölle. Se olisi vaan järkyttävä taloudellinen muutos. Nyt en maksa asumisesta juuri mitään kun taas pois muuttaessa joutuisin maksamaan suuria summia vuokrasta. Lisäksi epäilen kestäisikö mielenterveys.
Töissä on koeaika, jos saan monoa saikun takia enkä jaksa hakea uutta työtä millä se vuokra maksetaan?
Pakettiin toki kuuluu myös 12v lapsi joka kärsii myös äitinsä menohaluista ja masennuksesta mutta joka hyötyy siitä, että pakotan itseni olemaan kotona enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vasta sen jälkeen tehdä ratkaisut?
Kasvon hyvässä perheessä. Äitini ja isäni ovat akateemisesti koulutettuja.
Maltan odottaa ja odotankin mutta ongelma on se, että olen nyt masentunut ja ahdistunut enkä oikeastaan koe voivani käydä töissä. Tää kaikki paheni aivan yhtäkkiä viikko sitten.
Sitä ennen vaan menojalka vipatti ja elin ja nauroin, sitten iski mieletön ahdistus ja nyt ahdistaa, väsyttää, ei ole ruokahalua.
kerro hoitavalle lääkärille kaikki mitä tässäkin ketjussa. kuulostaa nimittäin kakkostyypin bipolaarihäiriöltä tuo ensin kohonnut mieliala +levottumuus ja sitten pahentuneet masennusoireet. äläkä nyt ainakaan heti jätä sitä miestä tai tee muista radikaaleja ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen bipon sairautena työni puolesta. Sitä en tiedä voi sitä sairastaa lievänä mutta en ainakaan tyypillisen bipon tavoin käyttäydy eli olen kuitenkin nukkunut suht hyvin enkä ole tehnyt mitään älyttömyyksiä tai tuhlannut rahaa tms. Menohalut on vain halua olla ystävien kanssa. Monesti riittää ihan vain oleminen.
En tee radikaaleja ratkaisuja. Eniten huolettaa se duuni. Vielä viikko sitten painoin täysillä duunia hyvissä voimissa ja nyt yhtäkkiä voin pahoin ja olen ahdistunut enkä voi keskittyä mihinkään.
muksu vaan 4v ja yritin saada bipo diagnoosia mutta en saa koska mania kausi ei ole mulle vaaraksi, eli vaikka menojalkaa vipattaa en tee mitään vaarallista vaikka se poikkeavaa mullekin on.
Nyt mies on hankkinut oman kämpän. Ei olla eroamassa mutta asutaan vähän aikaa erillään ainakin.
Ja juu hyppäsin sänkyyn toisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ahdistaa aivan suunnattomasti ja kaikken eniten tää kodin leikkiminen. Kun en nyt vaan haluis olla kotona mutta järki sanoo, että on pakko. Ja lapsikin oireilee koska isänsä oireilee koska mä oireilen. Jos mä olen väkisin kotona niin vain mä oireilen koska olen ainakin lapselle fyysisesti läsnä ja mies on tyytyväisempi vaikka makaan vain sohvalla kuin että olen poissa.
Samaan aikaan rinnassa takoo ahdistus, pitäisi nähdä se ja se ystävä, kunpa vaan sais olla ystävän sohvalla eikä omalla.
Voi olla, että on pakko hommata kämppä jostain jotta saan mennä ja tulla oman mielen mukaan. Paska äitikin mä olen.
mäkin oon palkinnut itseni paska mutsi palkinnolla. En haluais ollenkaan olla lapsen kanssa. Kaikki ärsyttää... no mulla kavereita ei kauheasti ole joten en niiden perään kauheesti vingu ja kaikilla kavereilla taitaa olla lapsiakin...
anna itelles aikaa...
seurassa oleminen tai edes sen ajattelu aiheuttaa noin pahaa ahdistusta. Totta kai eroat, ei tuossa ole muuta vaihtoehtoa.