Oletko koskaan purskahtanut itkuun julkisella paikalla, esim kaupassa

ja kerran bussissa kun rakkaussuhde loppui.

ja kerran bussissa kun rakkaussuhde loppui.

eli en huomannut tuota kysymyksen loppuosaa. Siis en ole purskahtanut itkuun ilman ymmärrettävää syytä. Tosin jälkikäteen tuntuu etteivät kaikki nuo työpaikkajutut olisi olleet itkun arvoisia.

13

No kerran purskahdin itkuun työhaastattelussa ilman oikein kummoista syytä, lähiomainen oli kylläkin kuollut lähiaikoina. Sain paikan, mikä kyllä oli yllätys :)

mutta kylläkin syystä ja asiat piti kuitenkin hoitaa.



Ilman syytä itku tai kyyneleet tullut silmiin aika usein lääkärissä, kun olen ollut ihan poikki, odottanut pienen lapsen kanssa 1,5 - 2 tuntia ja sitten vihdoin päässyt vastaanotolle, niin on tullut kyyneleet silmiin. Ja sitten kun suutun miehelleni, niin olen niin loukkaantunut, että minulta pääsee itku ihan sama missä olemme.



Lisäksi kesällä pappi luki kuolleiden nimiä rippijuhlassa jumalanpalveluksen yhteydessä ja jouduin taistelemaan kyyneleitä, enkä edes tunne vainajia. Tulee vain omia muistoja mieleen.

Itkeskelen ja olen usein aika surullinen ja helposti liikuttuva noin viikkoa ennen menkkoja. Julkisilla paikoillakin on tullut itkettyä joskus...Useammin oppilaitoksen vessassa.



Kerran oli tosi rankka fyysinen työ ja ensimmäinen itsenäinen työpäivä. Tajusin töiden menevän täysin yliajalle ja itku tuli, kun pelkäsin menettäväni paikan.

Yhden kerran aloin itkeä töissä, kun hoidin kivuliasta, kuolevaa eturauhassyöpäpotilasta ja samana aamuna olin kuullut, että isälläni oli todettu sama syöpä. Silloin olin raskaana, joten hormonit vaikuttivat itkuherkkyyteen. Toisen kerran aloin itkeä, kun eräässä lasten liikuntatapahtumassa soitettiin laulu, joka oli vähän aiemmin soitettu lapseni hautajaisissa. Ja ai niin, kerran nyyhkin töissä, kun kesken työpäivän sain kuulla että raskauteni oli mennyt kesken (keskeytynyt keskenmeno, joten vuotoa ei ollut, vaan tieto tuli ihan yllättäen käytyäni ultrassa ruokiksella.)



Töissä nyyhkiessäni kerroin kyllä syyn lähimmille työkavereille, jotka olivat hyvin empaattisia. Liikuntatapahtumassa yritin peitellä itkua ja muut vanhemmat kyllä katseli oudoksuen, mutta kukaan ei tullut juttelemaan.

Olin vienyt kissani päivystävälle pieneläinklinikalle kun siihen oli ilmeisesti joku törmännyt autolla tmv, ja odotellessa läheisessä kauppakeskuksessa sain klinikalta puhelun että kissani oli lopetettu koska se olimennyt niin huonoon kuntoon.

mutta tilanne oli vähän erilainen. Olin illalla palaamassa jostakin kotiin ja sitten vaan purskahdin itkuun. Olin silloin tosi rankassa tilanteessa ja kärsin vakavista mielenterveysongelmista. Itkin puiston penkillä istuen. Kukaan ei näyttänyt millään lailla huomanneensa mitään, mutta varmasti huomasivat kun nyyhkytin ääneen.

ja terveyskeskuksessa. Töissä oli tilanteita, että kaikki työt kaatuivat niskaan ja joku pieni asia katkaisi kamelin selän. Työkaverit suhtatuivat ihan ok.

...laiton irtisanominenhan se oli, sain hyvät korvaukset ja oikeastaan vielä paremman työpaikan, että lopulta kaikki kääntyi hyvin.



Mutta silloin ei hymyilyttänyt, vaan itketti.

Olen itkenyt montakin kertaa tai kulkenut sumuisin silmin mm erokriisini aikoina. Eikä ole nolottanut.

Kerran lentokoneessa 1-vuotiaani huusi kaksi tuntia suoraa huutoa, itkui ja kiemurteli. Ihmiset katsoivat todella vihaisesti ja yritin kaikkeni saada lapsen hiljaiseksi.



Huuto vain yltyi ja aloin itsekin itkeä. En sitä, etten saanut lasta hiljaiseksi, vaan muiden vihaisia katseita. Itku loppui lopulta ja nukkui koko laskeutumisen ajan. Lähdin viimeisenä lentokoneesta pois. Lentoemännätkin tokaisivat, että taisi olla vähän rankka lento noin pienelle.



Ja silloin päätin, etten enää ikinä matkusta alle kouluikäisten lasten kanssa lentokoneella mihinkään. Enkä matkustanutkaan.

Onneksi me miehet olemme vain parempi ja aikaansaavampi sukupuoli, joka oikeustetusti saa enemmän palkkaa ja teemme maailmassa oikeasti kaikki tärkeät asiat ja ratkaisut.



Meillä ei ole aikaa itkeä turhanpäiväisyyksiä.

kun ensimmäinen koirani oli juuri lopetettu eläinlääkärin vastaanotolla edenneen syövän takia. Lähdin kauppaan ruokaostoksille suoraan vastaanotolta raskain mielin mutta suht ok kunnossa, mutta kassajonossa yhtäkkiä tulvahti mieleen eläviä muistoja siitä koirasta nuorempana ja terveenä, ja hallitsematon itku pääsi. Pyysin anteeksi muilta ja jatkoin itkemistäni. Ei siihen kukaan ihmeemmin reagoinut onneksi, rauhassa sain kyyneleet valuen hoitaa ostokset loppuun ja mennä kotiiin jatkamaan itkemistä.

hammaslääkärissä toimenpiteen jälkeen. Oisko ollut viisaudenhampaan poisto tai ihan perinteinen paikkaus.



Mikään ei ollut tuolloin elämässäni huonosti enkä vieläkään ymmärrä miksi aloin yhtäkkiä nyyhkyttää ihan kauheasti.



Joko hammaslääkärin jännitys (en edes pelkää hammaslääkäriä!)laukesi tai reagoin puudutusaineeseen purskahtamalla itkuun.



Oli noloa rääkyä räkä valuen siinä hoitsujen edessä.

Onneksi me miehet olemme vain parempi ja aikaansaavampi sukupuoli, joka oikeustetusti saa enemmän palkkaa ja teemme maailmassa oikeasti kaikki tärkeät asiat ja ratkaisut.

Meillä ei ole aikaa itkeä turhanpäiväisyyksiä.

suorastaan pelastit minun päiväni

....Not.

Onneksi me miehet olemme vain parempi ja aikaansaavampi sukupuoli, joka oikeustetusti saa enemmän palkkaa ja teemme maailmassa oikeasti kaikki tärkeät asiat ja ratkaisut.

Meillä ei ole aikaa itkeä turhanpäiväisyyksiä.

lähinnä lenkkipolulla, jossa ei ollut ihmisiä reagoimassa.



Terveyskeskuksen respassa. Olin valvonut unettomuuttani koko yön ja kun vihdoin tk aukesi ja pääsin sinne, purskahdin itkuun.



Kun alotin uudet pillerit, olin ensimmäiset 2 kk ihan itsemurhan partaalla. Saatoin purskahtaa itkuun jos astioita pestessä kädet kastui ja tuli niljakkaiksi :DD Tää ei kyllä ollu julkisella paikalla.