Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
missä tuntisin oloni hyväksi?
23.08.2012 |
olen kuin tuo toisen ketjun aloittaja. Työpaikalla tunnen olevani erilainen ja en tunne oloani kahvihuoneessa kotoisaksi. Useimmat vanhempia tai sitten nuorempia joilla ei lapsia. Itsellä kouluikäisiä lapsia ja täällä ei kellään sen ikäisiä lapsia. Minun ikäisillä on vasta 2-3v ikäisiä lapsia.
Olen myös ainut tämän ikäinen joka rakentanut talonsa, olen myös muuttanut muualta.
Minua ei yhdistä kehenkään mikään. Olen ollut harrastuksissa mutta niissä sama juttu. Joko liian nuori tai eri tilanteessa (lapsia on mutta en eronnut)jne.
En tiedä miten tästä erilaisuuden tunteesta pääsee?
Koulussa olin erilainen kun kasvoin myöhempään enkä riekkunut tai halunnut juhlia missään. Sitten kun olisi kiinnostanut niin vanhat kaverit oli hylänneet bailuseurastaan.
En vaan kestä tätä yksinäisyyttä. =(
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
tai molemmat naimisissa tai samanikäisiä lapsia? Ihmisissä on niin paljon eri ulottuvuuksia, ettei kannata hirttäytyä noihin luokitteluperusteisiin.
Itse löysin ihanan ystävättären naapuristani: Minä opiskelija, hän freelancer. Hänellä parikymppinen poika, minä tuolloin lapseton. Ikäeroa meillä oli yli 20 vuotta. Juttua on silti riittänyt, kun keskittyy myös kuuntelemaan toisen puhetta. Sitä kautta saattaa löytää itselleenkin uusia kiinnostuksen kohteita.
Yksinäisyys on raskasta, mutta se paranee 'tuppautumalla'. Rohkeasti sekaan vaan, ja alun epäkotoisuuden ja epämukavuuden jälkeen voi yhteinen sävel hyvinkin löytyä.
Jos olet itse se muualta muuttanut, fakta on, että _sun_ on oltava aktiivinen. Ei ikänsä samalla paikkakunnalla asuneet ole samaan tapaan kavereita vailla, niillä on kavereita jo, monenkin vuoden takaa.
Tsemppiä!