Pidätkö lasten kuskaamisesta harrastuksiin?

Eniten harmittaa ajan menetys ja bensan hinta.

Viikossa tulee kilometrejä harrastuksen vuoksi 150-250...

koska jään katselemaan sitä tuntia. Muuten en kyllä kauheasti tykkää...

se odottaminen ärsyttää.

Mukavampi se on,kun tietää tarkkaan missä teini iltaisin on.

monesti lähden ihan mielelläni, jään juttelemaan muiden vanhempien kanssa tai lähden itse lenkille.

Käyn siinä odotellessa kaupassa tai lenkillä.

Siihen kuluva aika harmittaa usein, mutta joskus ostan lehden tai otan kirjan mukaan ja menen kahvilaan ja nautin siitä, että voin juoda kahvia ja lukea kaikessa rauhassa miettimättä, mitä kaikkea muuta pitäisi juuri nyt tehdä.

jalkkisharkkoihin yhdistän aina kauppareissuja yms. ja pienempien kanssa käydään leikkipuistoissa samalla reissulla.



Ratsastustallille kuskaaminen sitten on ihan parasta. Nimittäin lasten ratsastusharrastuksesta sain kipinän ja niinpä käydään samaan aikaan tunneilla ja hoidetaan polleja yhdessä.

En niinkään kuskaamisesta, mutta siellä katselemisesta. Matkaa harrastuksiin autolla 5min-20min joten matkat eivät ole pitkiä. Pienempi 7v tykkää että katselen (esim lentopallo, tanssissa tai kuvataidekoulussa ei SAA katsella), isompaa pitää vahtia ;), ja kurkkaan siksi lentopalloa, salibandyssä osaa jo olla mutta sitä tykkään seurata, Parkouriin ei saa mennä katsomaan.



Mutta siis vastaus kysymykseen, TYKKÄÄN ehdottomasti enemmän kuin inhoan.

Ilo irti vanhemmalle myös lapsen harrastuksista ;)

teinejäkin, vaikkei se aina olisi välttämätöntäkään. Monilapsisessa perheessä nuo harrastuskuskailut on usein parasta keskusteluaikaa. Ollaan kahdestaan ja teinillekään ei tule sellaista "no niin, kerropa nyt äidille, miten menee" vaan tulee kuin huomaamatta juteltua kaikesta tärkeästä ja vähemmän tärkeästä.



Mahdollisena odotteluaikana käyn itse lenkillä, kaupassa tai kahvilla.

mutta kun näen, miten innoissaan lapseni harrastuksistaan ovat, motivoidun itsekin. Samalla saan itse ulkoilmaa ja hyötyliikuntaa.



Olen yh eikä meillä ole autoa. Harrastuskertoja on viikossa yhteensä neljä. Joskus on kiire ehtiä ajoissa töistä.



Moni ihmettelee, miten viitsimme pyöräillä kaatosateessa ja paukkupakkasilla, mutta kaikkeen tottuu ja viihdymme ulkona, kunhan varusteet ovat kunnossa.

Ostin kummallekin bussikortin, eipä ole enää mun ongelma kuskaukset.

mutta on se sen arvoista kun näkee kuinka innoissaan lapset on. Meilläkään ei ole autoa, joten tulee siinä samalla vähän sitä hyötyliikuntaakin. Vanhempi käy kahdesti viikossa uimakoulussa. Viimeksi nuorempi jäi isänsä kanssa kotiin ja sain uida ihan rauhassa tytön uimakoulun ajan. Luksusta!