Tiedän ettei minulla ole oikeutta valittaa mutta valitan silti. Olen niin puhki.
Pakko purkautua johonkin, että taas jaksaa hetken.
Voimat ihan loppu. Alamäki alkoi kauan sitten, pahiten ehkä silloin kun aloin lastamme odottamaan, olin sitten 2/3 osaa raskaudesta sairaalassa pahoinvoinnin vuoksi. Sitten lapsi huusi ensimmäiset 4kk yötä päivää. Ja siihen päälle olin vielä kokoajan pohjattoman väsynyt, kun lapsi oli kuukauden ikäinen minulla selvisi syöpä. Hoidin kaikesta huolimatta lapsemme yleensä yksin, mies joutui olemaan todella paljon töissä eikä saanut vapaata vaikka pyysi.
Nyt kun lapsi on 1,5v olen yhä edelleen yksin, kun mieheni rakentaa meille taloa. Alkaa olla niin puhki tähän elämään. Näin miestäni tunnin pari illalla ja senkin ajan hän istuu tietokoneella. Minulla lähimmät ystävät ovat 50km päässä.
Tämä kaikki on niin väsyttänyt minut. Olen ihan puhki. Välillä pelkään että teen lapsellemme jotain.
Kiitos kun sain avautua.
Kommentit (9)
Ap, karsi ensimmäiseksi kaikki "turhat" menot pois ja opettele sanomaan EI.
Jos perhekerhot,syntymäpäivät, sukulaisvierailut ym. ym. ahdistavat enemmän kuin virkistävät, niin jätä ne hyvällä omallatunnolla väliin vaikka kahdeksi kuukaudeksi (sanot, että sinulla on muita kiireitä).
Jos ahdistut jouluvalmisteluista, niin osta vain pakolliset lahjat. Ja vaikka et jaksaisi edes hankkia lahjoja muille kuin lapsellesi, niin ei maailma siihenkään kaadu.
Älä missään nimessä pakota itseäsi virkistymään tai seurustelemaan, jos olet täysin lopussa, vaan pyri keskittymään olennaiseen, eli lapsen ja itsesi perustarpeista huolehtimiseen.
Lapselle riittää tuossa vaiheessa virikkeeksi, että jaksat käydä kerran päivässä ulkoilemassa lapsen kanssa.
Olen ollut aivan yhtä väsynyt, kuin sinä ap, joten tiedän mistä puhun.
Tällä hetkellä olet liian väsynyt ratkomaan parisuhdeongelmia, joten keskity niihin vasta sitten, kun olet taas täysissä voimissasi, lapsi nukkuu paremmin ja talon rakennus on hallinnassa. Miehesi on varmasti myös liian väsynyt huolehtimaan parisuhteesta juuri nyt.
Itku tuli.
Kyllä tämä muutama viime vuosi on ollut mielle liikaa. Ei tässä nyt oikeen jaksa ku mennä hetken kerrallaan eteenpäin.
Mies väittää, ettei ole väsynyt, tylsistyttää vaan kuulemma rakentaminen, mutta olen huolissani hänestä. Minusta hän on väsynyt.
Ei tätä toivois kenellekään.
Yritä jaksaa kevääseen asti, aurinko virkistää kummasti!
Nyt tarvitsette jotakin muutosta. Neuvolasta apua? MLL lastenhoitaja? Voiko mies olla enemmän sun kanssa? Tarviit jonkun oman jutun, vaikka jumpan. Oletko töissä? Jos olet lapsen kanssa kotona, niin käykää kerhoissa ja puistoissa, että tapaat ihmisiä.
sulla on ihan aihetta. Yritä hankkia hoitoapua, juttuseuraa tms. Kyllä noilla spekseillä vois saada jopa jotain kunnallista apua, jos ei tukiverkkoa muuten ole.
oli puhe kun alettiin rakentamaan, että mies ei sitten ole 24/7 siellä mutta toisin kävi.
Ei hän malta jäädä kotiin enkä minä viitsi alkaa väkisin kinuamaan. Tuntuu,että hän tässä suuremman työn tekee.
En ole osannut apua kysyä mistään.
Töissä olen 4h päivä. Tapaan siellä myös ihmisiä mutta työ henkisesti todella raskasta.
ap
keskivaikean ja vaikean masennuksen välillä oleva masennus. En olisi muuten osannut varmasti apua hakea, mutta kun jälleen olin taasen leikkauksessa sairaalassa, romahdin täysin.
Nyt olen käynyt kaksi kertaa puhumassa, ei oikeen ole apua kun aikoja saa hyvin harvoin.