en kelpaa miehelle vaikka miten päin olisin?!? (ev)
Kommentit (10)
meillä:
-olin lihava (rupesin alkukeväällä taas harrastamaan juoksua johon mies kommentoi "Ihan turhaan, perse leviää kumminkin". Olin tuolloin kokoa 38/M.)
-nykyään olen liian laiha (kokoa 36)
- pukeudun typerästi (eli en teinivaatteisiin)
-mies vihaa hiusväriäni ja hiustyyliäni (kasvatin oman värini (vaaleantumma/tummanvaalea), tykkään siitä tosi paljon ja se käy minun ihonväriini tosi hyvin. Pituutena polkka, hänen mielestään vain pitkät hiukset ovat kauniita)
- en osaa kasvattaa lastani ja kaikki arvoni ovat perseestä (ainoa oikea kasvattaja lapsellemme on hänen äitinsä (?!?))
tässä vain muutamia esimerkkejä.. =)
täällä av:lla kuvaillaan usein kyllä sellaisia käveleviä kyrpiä että täytyy tosissaan ihmetellä. Eikö niiden vinoutunut persoonallisuus ole tullut selville jo suhteen alkuvaiheissa, että olisi voinut sanoa samantien tack och adjö?
Mies ei ikinä kehu tai huomioi mua mitenkään. Meikkaan ja laitan itseni nätiksi päivittäin, mutta hän huomioi vaan silloin kun sanoo jotain negatiivista, vaik "laita tukkas, ennen kun mennään". Vaik olen laittanu sitä viimeset pari tuntia... Ruokaa hän ei koskaan kehu, mut kun jotain on pieles, niin sitten kyllä sanoo. Tänäänkin oli taas oikein kyr..pä tuulella ja lähti mökille miltei heti töiden jälkeen.
ja suorapuheisuutta? Omia ei kehuta.
Vastaa samalla mitalla!
täällä av:lla kuvaillaan usein kyllä sellaisia käveleviä kyrpiä että täytyy tosissaan ihmetellä. Eikö niiden vinoutunut persoonallisuus ole tullut selville jo suhteen alkuvaiheissa, että olisi voinut sanoa samantien tack och adjö?[/i
Harvinaisen samaa mieltä. Miten omalle puolisolle voi olla noin ilkeä? Eikös oman kumppanin pitäisi olla yksi parhaista ystävistä.
Joskus herää kysymys, kuinka hyvin tunnetaan, kun rupee perhettä perustamaan toisen kanssa. Mä en kyllä omalta ukolta kuuntelis tommosia ilkeyksiä.
[i
Harvinaisen samaa mieltä. Miten omalle puolisolle voi olla noin ilkeä? Eikös oman kumppanin pitäisi olla yksi parhaista ystävistä.
Joskus herää kysymys, kuinka hyvin tunnetaan, kun rupee perhettä perustamaan toisen kanssa. Mä en kyllä omalta ukolta kuuntelis tommosia ilkeyksiä.
[/quote]
Me olimme olleet 3v vuotta yhdessä ennen kuin rupesimme perhettä perustamaan. Sehän tietysti on av:n mittapuulla, ihan liian lyhyt aika. Seurustellahan täytyy tietenkin ensin sen kymmenen vuotta ennekuin lapsia ja mitään muutakaan vakavampaa voi edes ruveta harkitsemaan.
Joo ja siis ei ollut kyllä näkyvissä tällaisia piirteitä miehessä. Kaikki oli hyvin niin pitkään kun minä olin aina iloinen ja huoleton (ennen lasta) ja muutuin hirveäksi pirttihirmuksi jolla on aina naama norsun*****lla kun lapsi syntyi ja elämään tuli tiettyjä velvoitteita ja vastuuta.
Mulla on ihana mies vaikka pohojanmaalta jossa ollaan suorapuheisia
Pistä vaihtoon
täällä av:lla kuvaillaan usein kyllä sellaisia käveleviä kyrpiä että täytyy tosissaan ihmetellä. Eikö niiden vinoutunut persoonallisuus ole tullut selville jo suhteen alkuvaiheissa, että olisi voinut sanoa samantien tack och adjö?
Mun kahdella kaverilla oli aivan ihanat poikaystävät, siis oikeat unelmat. Vielä heidän avoliitossa asuessaan olin välillä hirmu kade, kun meillä ei ollut sellaista. Kumpikin oli miehen kanssa yhdessä useamman vuoden ennen kuin halusivat ja saivat lapsia.
Ja sitten se meno muuttui. Toisesta tuli hirveän mustasukkainen, myös vauvalle. Vauva veikin puolison aikaa eikä vaimo ehtinytkään pistää miestä etusijalle. Toiselle lapsen syntyminen lienee ollut kaikesta huolimatta shokki, sillä hän aloitti poikamieselämän ryyppyreissuineen kaikkineen. Edelleen hämmästelen, miten nopsaan sitä voikaan alkoholisoitua pahasti.
Kummassakin suhteessa mies halusi lapsia. Näin kuulin ihan heiltä itseltään.
helvetti mitä miehiä
Mulla on ihana mies vaikka pohojanmaalta jossa ollaan suorapuheisiaPistä vaihtoon
Eikä ne muuten parane paljon siitä vaihtamisesta.
Mies ei ikinä kehu tai huomioi mua mitenkään. Meikkaan ja laitan itseni nätiksi päivittäin, mutta hän huomioi vaan silloin kun sanoo jotain negatiivista, vaik "laita tukkas, ennen kun mennään". Vaik olen laittanu sitä viimeset pari tuntia... Ruokaa hän ei koskaan kehu, mut kun jotain on pieles, niin sitten kyllä sanoo. Tänäänkin oli taas oikein kyr..pä tuulella ja lähti mökille miltei heti töiden jälkeen.