Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen hankkiminen yksin?
08.10.2012 |
Olen 33-vuotias sinkkunainen. En ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa, en vaan ole tavannut koskaan 'sitä oikeaa' tai edes ketään sinne päin olevaa. Minulla on omistusasunto (josta toki vielä lainaa jonkin verran) ja vakituinen työ, tulen mukavasti toimeen ja elämä on tasapainossa. En koe olevani mikään parisuhdetyyppi, ja ajatusmaailmani on muuttunut skeptisemmäksi kun ikää on tullut ja en vain tapaa mielenkiintoisia miehiä. Ikäisissäni miehissä kaikki alkaa jo olla muutenkin naimisissa.
Olenkin alkanut miettimään, josko rakentaisin itselleni perheen. Haluan äidiksi, ja nyt olisin vielä suht nuori. Saako yksin elävä nainen adoptoida lasta esim. jostain etelä-amerikan maasta? (Kävi mielessä kun puhun espanjaa). Ja olen miettinyt myös sitä perinteistä, lapsen hankkimista yhden yön jutun kautta. Ei toki moraalisesti oikein, mutta minulla ei ole lähipiirissä ketään, jota pyytäisin luovuttajaksi, enkä lähtökohtaisesti innostu mistään kaupasta esim. homoparin kanssa, koska tuossa tapauksessa haluaisin tuntea parin todella hyvin, ja en tunne yhtäkään. Toisaalta mietityttää lapsen isättömyys... Uskon kuitenkin olevani hyvä äiti ja tarjoamani hyvän kodin. Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (9)
niin olisin kyllä 3kymppisenä hankkinut lapsen yksin tavalla tai toisella. Luultavasti olisin käynyt "hoidossa" jollain klinikalla (spermapankki). Kyllä yksi rakastava vanhempi riittää mainiosti.
Vaikka yh:na voi olla välillä raskasta niin kyllä lapsettomana olisi vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että väestöliitossa tehdään hedelmöityksiä luovutetuilla siittiöillä myös yksinäisille naisille, niin ei sun tarvitse ketään huijailla hommaan.
niin olisin kyllä 3kymppisenä hankkinut lapsen yksin tavalla tai toisella. Luultavasti olisin käynyt "hoidossa" jollain klinikalla (spermapankki). Kyllä yksi rakastava vanhempi riittää mainiosti.
Vaikka yh:na voi olla välillä raskasta niin kyllä lapsettomana olisi vaikeampaa.
Tätäkin olen miettinyt, mutta haluan lähtökohtaisesti vähän tietää lapsen isästä, joten spermapankki on poissuljettu. En toisaalta halua huijatakaan ketään isäksi, tai jos vahinko kävisi niin en vaatisi maksamaan elareita tai muutakaan.
niin olisin kyllä 3kymppisenä hankkinut lapsen yksin tavalla tai toisella. Luultavasti olisin käynyt "hoidossa" jollain klinikalla (spermapankki). Kyllä yksi rakastava vanhempi riittää mainiosti. Vaikka yh:na voi olla välillä raskasta niin kyllä lapsettomana olisi vaikeampaa.
Tätäkin olen miettinyt, mutta haluan lähtökohtaisesti vähän tietää lapsen isästä, joten spermapankki on poissuljettu. En toisaalta halua huijatakaan ketään isäksi, tai jos vahinko kävisi niin en vaatisi maksamaan elareita tai muutakaan.
sä mietit myös adoptiota vaihtoehtona, niin siinähän et tiedä lapsen biologisesta isästä mitään, etkä kyllä äidistäkään... Pitäiskö sun nyt vähän vielä miettiä, mitä tahdot?
Onko adoptio vaihtoehto? Tuntuisi luontevalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatusmallisi ontuu nyt aika lailla:
1. adoptiossa et useinkaan saa tietää lapsen taustasta (vanhemmista) oikeastaan mitään
2. Yhden yön suhteesta tuskin tiedät paljoakaan sitä enempää
Joten aivan yhtä hyvin ja paremminkin voit mennä lapsettomuusklinikan asiakkaaksi ja käyttää luovutettuja siittiöitä. Tiedät ainakin, että tulevalla lapsellasi ei ole 1) jo alunperinkin isoja varhaislapsuuden traumoja (jokaisella adoptiolapsella on) tai 2)ties minkälaisia perinnöllisiä sairauksia, jotka spermanluovutustustilanteessa olisi huomattu ja luovuttaminen estetty.
niin lapsella on mahdollisuus 18 vee täytettyä saada selville isänsä.
Joten silloin sinäkin ehkä saisit tietää kuka se isukki oli :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään kai koskaan kokenut olevani parisuhdeihminen, mutta lapsesta ehdin haaveilla jo vuosia. Sitten tapasin miehen, joka halusi kanssani lapsen. Nyt tuo sydänkäpysemme on 5-vuotias. Isää tapaamme noin kerran vuodessa. Sähköpostia laitamme säännöllisesti, samoin soittelemme. Eli ihan isätön lapsi ei ole, vaikka isä ei arkeen kuulukaan.hän on kuitenkin tasapainoinen, onnellinen ja päiväkodista kehuja keräävä 5-vuotias. Eli aivan varmasti voin sanoa, että yksi rakastava vanhempi riittää mainiosti.
Mielestäni tärkeää on pohtia tarkkaan omaa jaksamista, sillä totaali-yksinhuoltajana olet oikeasti tosi yksin ja teet kaikki suuret päätöset itse. Turvaverkko on tärkeä. Joskus saatat olla niin sairaana, ettet saa haettua lasta tarhasta tai työn kanssa voi tulla joku pakollinen yömeno tai mitä ikinä. Talousasiakin on aika tärkeä. Myös minulla oli hyvä omistusasunto, josta lainaa toki oli jäljellä, mutta mukavasti myös jo maksettuna. Vakituinen työpaikkakin tuntuu ihan tärkeältä seikalta, vaikka hengissä tietysti selviää ilman näitäkin. Toisaalta, on mukavaa, kun on varaa tehdä lapsen kanssa kaikkea, matkustaa, harrastaa jne.
En usko, että sillä on paljoakaan merkitystä, millä keinoin lapsen saa. Yhtä rakas se lopulta kuitenkin on. Adoptiossa jonot ovat varmaan tosi pitkät. Spermapankin kautta voisi hoitua sujuvammin.
Onnea perheen perustamiseen. En voi muuta kuin suositella. Tällä tavoin äidiksi tuleminen on takuulla yhtä ihanaa kuin perinteisesti parisuhteessakin. Minä haaveilen jo pikkusisaruksesta. ;)
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä vielä aktiivisia keskustelijoita?
Ensimmäinen viesti tuntuu hyvin tutulta, kuin omilta ajatuksilta. Olisi mukava keskustella, netistä kun ei tunnu aktiivista keskustelua löytyvän.