Kertooko jotain hyvin matikkaa osaavan lapsen tulevaisuudesta

mutta surkea äidinkielessä.

ja mitä tarkoittaa erinomaisesti matikkaa osaava?



Tarkoitatko lasta joka on luokkansa paras vai eppuluokkalaista joka vaikeuksitta laske jo nelosten tehtäviä?

kielet kuin matikka ja menestyvät niissä paremmin. yks tosin menestyy kaikissa aineissa yhtä hyvin.

kyllä sitä matikantaidottomatkin on elämässänsä pärjänneet, pääasia, että pärjää jossain.

1/3 tulee pärjäämään elämässään jopa paremmin, kun sisaruksensa, koska oppii tekemään kovasti töitä menestymisensä eteen. Oppii sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä.

ja asioita kuin matikka, onneks. ei siinä huonolahjainen automaattisesti epäonnistu.

Mihinkään lopputulokseen en ole kuitenkaan päässyt :)



Matikkaa hyvin osaava on heikompi äidinkielessä, matikkaa heikommin taitava on loistava kielissä. Matikassa keskinverto on kätevä käsistään, (käsityöt ja kuvaamataito), kielissä vähän hankaluuksia, mutta pärjää kovalla työllä.

jne.



Eli en tekisi mitään päätelmiä tulevaisuudesta yhden aineen perusteella.

ja mitä tarkoittaa erinomaisesti matikkaa osaava? Tarkoitatko lasta joka on luokkansa paras vai eppuluokkalaista joka vaikeuksitta laske jo nelosten tehtäviä?

Sekä menee ylemmän luokan tasolla vähintään. On siis selkeä ero jos oman luokkatason matikasta saa tyydyttäviä, verraten edellä mainittuun. Ja kysymyksessä 11-14v.

ap

Motivaatiollakin on paljon tekemistä menestymisen kanssa. Vaikka matikkapäätä olisikin, mutta homma ei voisi vähempää kiinnostaa, ei kannata odottaa huipputuloksia. Typerästi matematiikka usein rinnastetaan älykkyyteen. Osaat laskea, olet älykäs. Numerot ovat hankalia, olet tyhmä. Älykkyyttä kun on niin monenlaista.

Meillä nämä matikan osaajat ovat molemmat uskomattoman flegmaattisia ja sottapyttyjä välillä. Puolestaan tämä heikommin osaava on varsinainen nopeuden huippu kaikessa ja järjestyksen ihminen. Siis luontaisesti jotenkin hoitelee asiat nopeasti.



Minusta nämä on mielenkiintoisia asioita...



ap

Luin pitkän matematiikan ja sain luokkani parhaita arvosanoja, sekä sain pitkän matikan kirjoituksissa 56/60 pistettä (L). Toisaalta tein aivan pirusti töitä matikan eteen, laskin läksyjä ja opiskelin kunnes ymmärsin.



En ole matemaattisella alalla, mutta korkeasti koulutettu ja kovapalkkainen.



Mieheni on minua lahjakkaampi matematiikassa, mutta ei käytännössä tehnyt läksyjä (laski tehtävän suoraan taululla, jos joutui esittämään vastauksen) ja nuokkui tunnit, koska ymmärsi muutenkin. Tottui olemaan tekemättä töitä. Myös korkeakoulutettu, mutta heikommin menestyvä kuin minä, ei oikein koskaan ole oppinut panostamaan sitkeään työntekoon.



Eli matikan osaaminen kyllä varmasti korreloi menestyksen kanssa, mutta pidä ap huolta, että myös lahjakkaat oppivat työnteon merkityksen ja hoitavat läksynsä :)

Meillä nämä matikan osaajat ovat molemmat uskomattoman flegmaattisia ja sottapyttyjä välillä. Puolestaan tämä heikommin osaava on varsinainen nopeuden huippu kaikessa ja järjestyksen ihminen. Siis luontaisesti jotenkin hoitelee asiat nopeasti. Minusta nämä on mielenkiintoisia asioita... ap

Ja varmasti asioilla on yhteyttä, jos tutkitaan isoja otoksia, siis tuhansia ihmisiä. Ssamoin vaikka miesten ja naisten avaruudellisessa hahmottaisessa ja moniajosta suoriutumisessa on keskimääräisiä eroja.

Mutta minä olen vahvati sitä mieltä, että yksilöä katsottaessa todennäköisyyksillä ei ole yhtään mitään väliä, koska hajonta on niin suurta yksilöiden välillä. Varsinkin yksilön kohtelu ja mahdollisuuksien rajaaminen jonkun tilaston perusteella on julmaa jä väärin.

Siis "et sinä voi ryhtyä matemaatikoksi, kun naiset on huonompia abstraktien asioiden käsittelyssä". "tai et voi ymmärtää, miltä lapsesta tuntuu, kun olet mies ja empatiakyvyltäsi heikompi". Varsinkin lapsilla nämä voivat olla hyvin itseään toteuttavia juttuja, kun vanhemman arvio otetaankin totuutena ja lapsi mieltää itsensä helposti sellaiseksi, kuin häntä kuvataan.

Vastauksen ap:lle, kyse voi olla ihan sellaisesta perusfiksuudestakin. Matematiikka on alakouussa varman se "vaikein" aine, siis vaativin älyllisesti. Ja jos siinä pärjää, hoksaa helposti muutenkin asioita ja ymmärretty asia on aina helpompi muistaa kuin ulkoa opeteltu.

Luulen, että kielissä luontainen taipumus tulee esiin vähän myöhemmin. Ja toisaalta jos matematiikka on jäänyt heikommalle alussa, tilanne ei yleensä parane ilman teho-opetusta ja kovaa työtä. Kielissä pelkkä opettajan vaihdos mukavampaan ja innostavampaan voi tehdä ison kehityksen.

tuntemani älykkäät ihmiset ovat olleet lapsesta asti erinomaisia matematiikassa. Voihan sitä olla muutakin älykkyyttä, en vain tajua mitä. Kaikkea muuta, kuten ulkonäköä, lauluääntä jne. saa kehua, mutta jonkun sanomista muita älykkäämmäksi ei suvaita. Ja lisäksi kaikki tuntemani älykkäät ihmiset ovat näppärämpiä myös käytännön hommissa, koska he ovat älykkäitä eli älyävät miten ne saa tehtyä helpoiten. Aina älykäskään ei jaksa käydä kouluja ja joku vähemmän älykäs taas kamalalla vaivalla saa hankkittua itselleen paremman koulutuksen. Näitä lukutoukkia ei kuitenkaan pidä erehtyä luulemaan älykkäiksi.

Minusta on tullut terapeutti, joka on asiantuntijatehtävissä. En saa huippupalkkaa mutta työpaikka on melko turvattu ja pidän työstäni. Matematiikkaa en varsinaisesti tarvitse, paitsi opiskelujen aikana toki päättötyötäni tehdessä tilastomatematiikasta oli hyötyä. Harrastan kaikenlaista käsitöitä ja puutarhanhoitoa, pidän musiikista, mutta en ole musikaalinen. Äidinkielessä olin myös kouluaikana hyvä, muut kielet vaativat enemmän ponnisteluja.

Ja mitä siisteyteen tulee, niin olen jopa melko nipottaja kotona siisteyden suhteen. Töissä sanovat minua järjestelmälliseksi ja tarkaksi. Pomo uskoo minulle työtehtäviä, joissa asian muistaminen on tärkeää. Minulle on myös langennut kaikki tietotekniset asia, vaikka olen niissä lähes täysin itseoppinut. Olen ärsyttävän realisti, se piirre ärsyttää etenkin itseäni...

tuntemani älykkäät ihmiset ovat olleet lapsesta asti erinomaisia matematiikassa. Voihan sitä olla muutakin älykkyyttä, en vain tajua mitä.

Matemaattiset taidot ovat aika huono indikaattori mittaamaan jotain kokonaisvaltaista älykkyyttä. Minä olen ollut kahdesti mittauttamassa älyäni älykkyystestissä. Kysymyksissä oli aika helvetisti muutakin kuin matemaattisia kysymyksiä.

Tunnen entiseltä luokaltani pari kaveria, jotka olivat oikeasti todella hyviä matematiikassa peruskoulu- ja lukioaikaan. Näillä samoilla älyköillä ei kuitenkaan ole pätkän vertaa sosiaalista älyä. Kanssakäynti muiden ihmisten kanssa on outoa ja suusta lentelee aika kummallisia möläytyksiä.

Nämä minun sottapytyt on koulussa kuulemma niin avuliaita ja järkevän järjestelmallisiä. Jäävät mielellään open avuksi pikkuhommiin koulun jälkeen. Itse kun kuulen tuollaisia kehuja lapsestani, ajattelen että hyvä kun osaavat olla reippaita ihmisten ilmoilla:)



Toisaalta tytär on erikoinen asioiden merkitsijä. Käyttää ahkeraan yliviivaustusseja, tarralappuja ja tekee kännykkäänsä kalenterimerkintöjä. Kysymyksessä 11v. Hän on hyvä ompelemaan ja leipomaan, mutta jälkien siivous on jo erijuttu;) Tytär on toinen matikkataitaja.



Lapseni taitavat olla esimerkkejä teoriaihmisistä ja käytännön ihmisestä.