Mitkä ovat kriteerisi päiväkodin valinnassa?

ja se, että on mukavan lähellä, on hulluutta tuhlata aikaa ajomatkoihin jonnekin hevon helvettiin vain kivannäköisen päiväkodin vuoksi, sen ajan voi kotona käyttää yhdessäoloon ja touhuamiseen ja lepäämiseen.

sijainti ja sijainti. Mulla ei ole ajokorttia.

päiväkodin hoitajana tietävän, että päiväkotia voi harva valita. Volttia voit heittää, jos ylipäätänsä saat lapsesi johonkin päiväkotiin, joka on alle 10 km:n päässä kotoasi.

Maine perustuu paljolti henkilökuntaan.

Se, että päiväkodin kautta pääsi päiväkotipäivän aikana käymään musiikkiopiston muskarissa.



Sijainti, eli se, että saman päiväkodin lapset tulevat myös samaan kouluun



PIHA! Lapset viettävät paljon aikaa pihalla, ja tahdon, että se on virikkeellinen ja luonnollinen, eli puita, maastoa, kiviä jne.



Henkilökunnan varaan ei voi laskea, koska henkilökunta voi vaihtua. Yleisestä ilmapiiristä ei niin kovin voi tietää etukäteen, pienuus on toki etu.





Mulla on lapset olleet useammassa päiväkodissa, ja mä en ole vielä huonoa kohdannut. Kaksi pienintä vaihtoi päiväkotia puolen vuoden jälkeen, noista mainitsemistani syistä, eli pk oli väärällä alueella ( vieressä väärän alueen koulu, ei pääsyä meiltä sinne kouluun), ja piha oli hirveä. Kyseessä oli aivan uusi päiväkoti, jonka piha oli EU-direktiivien mukainen. Eli entinen metsäinen rinne oli ajettu kaljuksi, tasoitettu täysin ja peitetty pikkusoralla.



Leikkivälineinä oli kaksi keinua, maahan puoliksi haudattuja renkaita, koripalloseinä ( sorapihalla...) ja pieni hiekkalaatikko keskellä pihaa. Ei puita, ei pensaita, ei mitään. Pihalle paistoin aurinko ihan koko päivän, eikä mitään varjoa ollut, paitsi pienet katokset. Kun joskus toissa kesänä ajoin päiväkodin ohi, kun oli niitä yli 30 asteen helteitä, lapset juoksi alasti siellä sorapihalla, ja hoitajat ruiskutti heitä vesiletkulla. Varmaan joo oli lapsistakin kiva leikki, mutta se oli myös pakko, koska olosuhteet oli tehty niin helvetillisiksi.



Vieressä oli vanha päiväkoti, jossa esikoiseni kävi eskarinsa. Rinnepiha täynnä vanhoja puita ja liukumäkiä, pieniä mökkejä, kiipeilytelineitä jne siellä täällä. Vaan eipä saa enää sellaista rakentaa ( tai antaa olla).



Siksi meidän pienemmätkin vaihtoivat vanhaan päiväkotiin, että pääsevät leikkimään kunnon metsäisellä pihalla.

ollaan haettu ja saatu paikka sieltä missä tilaa on.

se paikka toivotusta päiväkodista, ja aina voi valittaa päätöksestä.

Tietty itse asun Espoosssa jossa on päiväkoteja aika lailla lähellä naapurustoja. Harva se päivä meillä käy "päiväkodinkatastajia" jotka arvioivat minkä päiväkodin valitsevat jälkikasvulleen.

Mitkään vierailut tai johtajan kanssa käymät keskustelut eivät vastaa todellisuutta, kun henkilökuntaa vaihtuu.



Niinpä tärkein on ollut sijainti ja toisiksi tärkein se, että rakennus ei näytä homerakennukselta. Aika usein sen homerakennuksen piha olisi paljon kivempi kuin sen uudemman rakennuksen.



Kun lapsi on päässyt päiväkotiin, on alkanut se varsinainen arviointi. Tutustumisjakson aikana tarkkailen hoitajia ja sitä, miten he suhtautuvat muihin lapsiin sekä toisiinsa. Turhan tarkka en ole, aikuisten välillä saattaa olla skismoja, jotka eivät ulotuu lapsiin mutta jos minä näen ne skismat, kyllä ne lapsetkin sitten ne vaistoavat. Tarkkailen ensimmäiset kuukaudet, järjestän töistä vapaata eri aikoihin ja haen lapsiani ihan mihin aikaan päivästä tahansa. Aika hyvin olen nähnyt sen todellisen tilanteen.



Minulle ei ole tärkeintä se, että on oikea määrä hoitajia oikeassa paikassa ja lapsilla kehittävät lelut ja leikit. Tärkeämpää on se, onko se aikuinen paikalla, kun jotain sattuu, kuunteleeko, lohduttaako.



Lapseni oli kaksi vuotta kivassa päiväkodissa, jossa viihtyi mahtavasti. Anoimme siirtoa, koska muutimme ja tämä päiväkoti oli kaukana. Tuona anomusaikana näin tapauksen, joka muutti käsitystäni yhdestä hoitajasta ja olin onnellinen, että lapseni pääsi vaihtamaan toiseen päiväkotiin. Kyse oli tietenkin vain yhden hoitajan huonosta hetkestä, mutta toisaalta ei muutkaan hoitajat kiirehtineet paikalle, vaikka kaukaa varmaan näkivät tilanteen.

olivat mm. pienuus, yleinen ilmapiiri, hoitajien pysyvyys. Sijainnilla on tietty myös merkityksensä, kuljetamme lasta päiväkotiin kauemmas, mutta kovin hankalan matkan päähän emme voisi viedä. Plussaa oli myös se, että päiväkoti on auki käytännössä ympäri vuoden, ei tarvitse viedä varahoitopaikkoihin. (Tosin joulun välipäivinä kun tuo on kiinni ainoan kerran vuodesta, ei varahoitoa ole ollenkaan, mutta se ei meille ole ongelma.) Maineella toki on myös merkitystä.



Laadukas ruoka, hyvät tilat ja hiljainen piha olisivat myös plussaa, mutta noissa jouduttiin hieman tinkimään. Ei noista mikään erityisen huonosti ole, mutta parantamisen varaa olisi.



Käytiin katsomassa myös päiväkotia, joka oli hienoissa uusissa tiloissa ja vaikutti hyvältä. Ilmapiiristä ei kuitenkaan tullut lyhyellä visiitillä jostain syystä hyvä tunne, henkilökunnan vaihtuvuus oli suurta ja hienot tilat eivät käytössä näyttäneetkään ollenkaan niin käytännöllisiltä ja vaikuttivat rauhattomilta.

Täällä valitaan hakemukseen kolme parasta vaihtoehtoa ja sitten odotetaan hiki otsalla mihin joudutaan. Ei ainakaan mihinkään niistä kolmesta. Kokemuksia 7 vuoden ajalta.



Viime syksynä olin jopa valmis jäämään vielä puoleksi vuodeksi kotiin, jos olisin sen jälkeen saanut paikan edes jostain lähellä olevasta päiväkodista. Ei onnistunut.



Terveisiä Vantaalta!!

kyllä ensisijainen kriteeri päiväkodin valinnassa oli sijainti joka kodin vieressä. Toki haittaa ei ollut siitä että ko pk on hyvämaineinen ja kaikki naapuruston lapset ovat siellä myös. Tiloiltaan, välineiltään, pihan puolesta ei ole ihanteellinen mutta ilmapiiri hyvä mitä pidän tärkeänä. Ja tämä siis Helsingissä, kyllä me ainakin saimme valita kun pphlta siirryimme, tähän ko päiväkotiin halusimme eikä muita vaihtoehtoja ollut. Johtaja lupasi että paikat saamme ja näin kävi.

Ulkoasu? Leikkivälineet? Henkilökunta(se osaava)? Piha? Yleinen ilmapiiri vai päiväkodin pienuus vai kenties maine? Olisi kiinostavaa tietää näin päiväkodin hoitajana ja tietty saa esittää kysymyksiä!

No henkilökunta, koulutettu ja pysyvä. Päiväkodin koko.

Tärkein oli se, miten suhtaudutaan lapsiin ja miten lapset käyttäytyvät ja mitä heidän kanssa tehdään ja miten se tehdään mitä tehdään.

Päiväkodissa, jonka valitsin, on ehdoton työrauha ja hyvät tavat. Nämä ovat kaksi asiaa joista ei jousteta. Eli toisten hommia kunnioitetaan ja kenenkään leikkejä tai töitä ei mennä härppimään. Ei aikuisen eikä toisen lapsen taholta. Apua saa tarvittaessa, mutta itsenäiseen ja rauhalliseen tekemiseen pyritään. Lapsia ei pidetä minään mullilaumana, jota siirrellään tätyleiden mielen mukaan minne sattuu ja miten sattuu vaan lapset tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu ja mihin mennään ja miten.

yleinen siisteys ja järjestys myös tärkeää!

Minulla on muuten kokemusta vain kahdesta päiväkodista, jotka olivat ihan ääripäitä!

Siitä pystyy suoraan päättelemään talon ilmapiirin ja sen miten sitä hoidetaan.



Meidän lasten päiväkodissa hoitajat ovat pysyneet vuosia.

Hain lähipäiväkotiin jonne matkaa muutama kymmen metriä. Ei saatu. Mitään merkitystä ei ollut sillä ettei ole edes autoa vaan lapsi olisi pitänyt kuskata toiselle puolella kaupunkia bussilla pph:n hoiviin, jota en alunalkaenkaan halunnut vaan päiväkodin.



Sitten nostin metelin ja saimme onneksi paikan pph:lta melko läheltä (silti kauempana ja "väärässä suunnassa" lähipk:hon verrattuna.

paikkaa sieltä. Muuten tärkeintä on sijainti. En ole koskaan edes haaveillut, että voisin jotenkin muuten eritellä kriteerejä. Onneksi ollaan molemmat saatu lähipäiväkotiin ja näin ollen siis samaan. Ei ole Helsingissä ollenkaan sanottua, että perheen lapset ovat samassa päiväkodissa.



Ja kyllä kaikki on ihan ajoissa liikkeellä, mutta kun esim. nyt tammikuussa meidän päiväkodista vapautui 2 paikkaa, niin ensisijaisia hakijoita oli 43. Että siinä ei kyllä auta, vaikka olisi ollut kuinka ajoissa, samalla viivalla kaikki hakijat lopulta ovat.

Jonotin 10 kuukautta tähän päiväkotiin. Juuri siksi, että laatu ratkaisee, ei se että itse pääsen helpolla...



Ja molemmat lapset sinne sain.



15, helsinkiläinen