Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun mies on jähmeä ja jotenkin "ankea"
30.12.2011 |
On duunari ja huhheijaa kun kuuntelen hänen ja vanhempiensa puhetta, _joka ikinen_ kyläilykerta puhuvat milloin pääsisi eläkkeelle, miksei vielä ja voi voi kun pitää odotella. Mua harmittaa tuollainen jähmeä, hidas ja negatiivinen mies. Hän kyllä osallistuu lastenhoitoon ja on perhekeskeinen, mutta tuo negatiivisuus ja tietynlainen ankeus ahdistaa ja vie minultakin energiaa. Oma lapsuudenperheeni on täysin erilainen, ja on ihanan voimauttavaa olla toimeliaitten reippaitten ihmisten kanssa. Oma moka, itse valitsin. Mutta nyt kyllä ahdistaa.
Kommentit (6)
Ja nyt kun sumu hälvenee niin rupeat näkemään hänet sellaisena kuin hän on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin häneen itse hyvin raskaassa elämäntilanteessa: takana pitkä suhde, jossa mies oli aivan päinvastainen mitä tänä nykyiseni, maailman tilaa yötä myöten pohtiva korkeakoulutettu ihminen. Itselläni oli takana pitkät opinnot, edessä epävarmuus monella suunnalla. Harrastusten kautta löysin tämän miehen, joka oli huomaavainen ja jollakin tavalla vain lähti synkkaamaan. Tosin ristiriitoja tuli alusta lähtien, mies esim viesteili salaa eksänsä kanssa ja sanoi toista. Jäi aina kiinni. Ihmettelen, miksein jättänyt.
No meilläkin mies jäyhän jähmeä, mutta olen ajatellut että perusmies ja -isä on kuitenkin, ja sekin jo paljon:) Niin on monenlaisia miehiä, omani ei kuitenkaan huitele pitkin kyliä ja osallistuu (omalla tavallaan!) lastenhoitoon.
Kun jotenkin tuntuu, että kaikki on miehelle niin vaikeaa. Jos hän pukee lasta niin tuskailee miten kuuma ja ahdistaa ja ei löydy hanskoja. Jos syöttää niin huokaa mulle että "ei tästä tule nyt mitään, ei se syö!". Mitään saa kunnolla tehtyä, hänellä ei jotenkaan ole kunnon asennetta ja jämptiyttä. Lapselle on rakas isä, mutta minusta tosi rasittava puoliso..