MITÄ IHMETTÄ TEEN VÄÄRIN?

oli koliikkivauva ja muutenkin sellainen, jota piti koko ajan heijata, kiikuttaa tai pidellä sylissä, kertakaikkiaan levoton ja rauhaton vauva. Ja kitisi paljon, jos ei koko ajan viihdytetty. Ehkä vatsaa särki, mutta ehkä oli vain tylsisitynyt, en tiedä. Mutta ohi se meni, ja erittäin iloinen ja nauravainan pikkulapsi siitä tuli.

Suorastaan karjui vielä 3-vuotiaanakin tuntitolkulla eikä mikään auttanut. Kaikki kokeet kans tehtiin eikä syytä löytynyt niistä ainakaan. Kaikki oli ulkoisestikin kunnossa, iho hyvä jne.

Minulla on 5 lasta eikä yhdelläkään heistä ole ollut yhtä pahaa itkuisuutta. Toiseksi nuorin kyllä on ollut hyvä kakkonen, hänellä huudon syyksi löytyi 1tyypin diabetes, kun sokerit ovat korkealla niin raivoaa ihan kunnolla, joskus myös jos ne tipahtaa alas.

Raivosi jo 1,5-vuotiaana niin, että aina koitti hakata päätään lattiaan, se oli meille vanhemmille tuskaista kun ei voitu antaa ns. tilaa näyttää tunteitaan meidän ollessa kumminkin läsnä ja tarpeentullen saatavilla vaan piti ottaa syliin (väkisin) tai viedä sänkyyn ettei satuttaisi itseään. Saattoi aloittaa karjumisen, vaikka keskellä yötä. Olimme aika yksin kun asuimme tuolloin ulkomailla ja joskus tyttö oli pää mustelmilla kun oli kerinnyt kolauttamaan päänsä kovaan laatoitettuun lattiaan. :(

Nykyisin jo (3,5v.) melko helppoa jos sokerit tasapainossa, kuten pääosin jo on. Psykiatrinkaan mukaan ei erikoisempaa voida tehdä kun jo olemme tehneet.

Tärkein neuvo siis minulta on, että varmista itsellesi lepoa ja hiljaisuutta edes harvoin, mutta mielellään säännöllisesti. 10min. päivässäkin tekee ihmeitä. Tärkeintä on, että säilytät oman malttisi vielä vuodenkin päästä jos touhu jatkuu, jotta lapsen luottamus sinuun säilyy sillä olo voi kiukun keskellä olla turvatonkin lapsella kun ei ymmärrä oman sietokykynsä rajoja ja aina syytäkään miksi kiukuttaa. Varsinkin kun pieni ei osaa valitettavasti kertoa mistä kenkä puristaa.



Tuon 11v. tytön kiukuttelu loppui 4-vuotiaana tai ainakin muuttui sitäpaljon harvemmaksi, että sen kesti. Nykyisin aivan ihana, joustava ja luotettava tyttö. =) Oikea pikku apurini, tykkää tehdä ja osallistua kotona kaikkeen ja on kovin seurallinen ja saa helposti kavereita ja pysyviä sellaisia. Koulussa menee mainiosti ja on tosi tunnollinen. Eli usko pois, kannattaa jaksaa se kaikki. Elämä varmasti vielä hymyilee, vaikka se toivottomalta tuntuukin nyt uskoa.

JOtkut vauvat on tuollaisia. Helpottaa varmaan vuoden vaiheilla viimeistään.



Omani on samanlainen, mutta viihtuu kyllä sylissä jos pysyn liikkeessä. Ainoa keino saada rauhoittumaan, eli kyse hänen tapauksessaan on ylenpalttinen äitiriippuvuus, en muutakaan keksi.

:) Ei ole helpottanut vaikka on jo yli vuoden, ehkä vähän enemmän leikkii nyt itsekseen ja sisarustensa kanssa.



Kahdella tuttavalla on ollut 10 kuukauden koliikki. Eli selittämätön itkuisuusn on kadonnut about 10kk iässä.

Minulla on kolme lasta ja ekaa ehdin toki hoitaa niin että ei kauaa joutunut kitisemään syliin halutessaan..mutta kahden seuraavan kanssa oli hoidettava myös ne isommat lapset ja silloin tuli päivittäin hetkiä kun piti vaikkapa auttaa isompia vaatteiden kanssa tai tehdä muita juttuja niin että vauva joutui hetken odottelemaan vuoroaan. Meillä jokaisen lapsen kohdalla se itsekseen viihtyminen on tullut siinä vaiheessa kun ovat oppineet liikkumaan itse, eli noin 6kk iässä..sitten tosin joutuu itse vahtimaan entistä tarkemmin mihin napero mönkii:D

kantoliina on ollut meillä pelastus, sen kanssa pystyi tekemään kotitöitä ja laittamaan ruokaa paljon sylissä kanniskelua helpommin.

En enää imetä. Korvikkeella oltu 3 kk. Meillä manduca, jossa poika kyllä suht hyvin viihtyy kunhan koko ajan jotain touhuan. Yleensä siinä päikkärinsä nukkuu, tai ainakin siihen nukahtaa, josta sitten siirrän sänkyyn.



Yksityisellä lastenlääkärillä ollaan käyty, että luulis ainakin että osaa asiansa. Refluksista on kyllä ollut puhetta ja ihan ensimmäisinä viikkoina pojalle kokeiltiinkin nexium-kuuri + gaviscon. Ei silloin ollut vaikutusta. Nyt taas uudelleen menossa tuo Nexium.

me alettiin tuon ikäisenä käymään parissa äiti-lapsi piirissä ja ne päivät oli aina helppoja. Piiri kesti parisen tuntia ja lapsi tuntui nauttivan uusista kasvoista ja uudesta ympäristöstä.

Sisaruksia kun ei ollut.

Voisiko auttaa sinua?

Levoton äiti = itkuinen vauva.

Kyllä mäkin huutaisin jos mua hämmennettäisiin koko ajan kuten sun vauvaa.

Ei pitäis, mutta kuitenkin kiehuttaa.

Meillä vauva oli myös tuollainen. Neuvolan mukaan vähän vaativampi kuin keskivertolapsi. Myös ehkä vähän huonounisempi kuin keskivertolapsi.

Sitten kun lapsi oli 3, niin meidän päivät oli kyllä jo helpottuneet, mutta yöt edelleen yhtä helvettiä, niin menin yksityiselle lastenlääkärille. Hänellä oli idea silent refluksista. Ja tuosta lähtien ei ongelmaa, kun saatiin kokeiluun lääke.

Taustalla voi siis olla fyysinen ongelma. Googlaa silent refluksi tai ihan refluksi ja mieti löytyykö teillä jotain yhteistä. Sitten hakeudu yksityiselle, sillä kunnalliselta puolelta ei apua saa.

2 pisaraa maidon sekaan, tuli ilmat aika hyvin pihalle... ja tykkäsi olla ulkona, eli silloin oli enemmän hiljaisia ja rauhallisia hetkiä, kun oli rattaissa ulkona, tosin oli kesä...

Ei se vauva rikki mene vaikka vähän välillä itkisikin.

Mutta kun vauva karjuu kuin syötävä. Koko ajan. On hiukan eri asia kuin normaali itku. Tätä on joidenkin vaikea ymmärtää. Siis sellaisten, joilla ei näitä suoraa huutoa karjuvia vauvoja ole...

T ohis

Mitä korvikkeita olette kokeilleet? Meillä meni 5 kk sopivan korvikkeen löytämiseen ja sen löytämisen jälkeen vielä useampi viikko, että tilanne lopullisesti rauhottui. Sitten oli hetki tasaista aikaa, kunnes aloitettiin kiinteät. Sen jälkeen onkin ollut vuoden verran mitä sattuu, kun maito ei ollutkaan ainoa allergiaa aiheuttava ruoka.

Olo taas vähän parempi kun huomaa etten ole yksin. ja tuli kyllä tosiaan kutsu vauvaryhmään parin viikon päähän ja aion kyllä sitä kokeilla. Pelottaa vaan jos poika sielläkin vain raivoaa... :(

Mutta kun vauva karjuu kuin syötävä. Koko ajan. On hiukan eri asia kuin normaali itku. Tätä on joidenkin vaikea ymmärtää. Siis sellaisten, joilla ei näitä suoraa huutoa karjuvia vauvoja ole...

Minulla 17 vuotta lastenhoitokokemusta ja kaksi omaa lasta, joista nuorin oli se, joka HUUSI ja itki. Aivan eri juttu kuin normaali vauvaitku tai herkästi nokkiinsa ottavat vauvat.

Harvoin vastaan mihinkään viestiin, mutta nyt on pakko. Sen verran tutulta tuo lapsenne käytös kuulostaa. Meillä tilanne oli samanlainen noin 6 v. sitten. Tyttö ei ollut tyytyväinen juuri koskaan, vaikka kaikkea kokeiltiin. päiväunille nukahti rattaisiin, kun oli ensin aikansa huutanut. Herätessään oli myös vastaavasti kiukkuinen. Yritin välillä olla reagoimatta joka kitinään, mutta kun kerrostalossa asuttiin ja äänen taso alkoi särkeä omiakin korvia, en kyllä keksinyt muuta kuin yrittää saada lapsi hiljaiseksi vaikka sitten sylissä pitämällä.



Niin, meidän lapselta ei löytynyt allergioita.



Tilanne helpotti huomattavasti, kun lapsi oli n. 2,5 v ja oppi puhumaan ja piirtämään. Siitä lähtien hän on tehnyt molempia paljon. Edelleenkin lapsemme on temperamentiltaan herkästi kiivastuva, tosin itsehillintä on koko ajan parantunut.



Veikkaisimpa siis, että lapsesi - jos allergiat on poissuljettu vaihtoehto- on helposti kiivastuva persoona, joka reagoi pieniinkin asioihin voimakkaammin kuin keskiverto lapsi.

tämäkin on kyllä tosiaan melkoinen KARJUJA. Välillä ihan lähtee itkusta ääni kun huutaa niin kovaa, jos ymmärrätte. Siksi on niin vaikea olla vastaamatta niihin pikkukitinöihin kun tiedän mitä on tulossa jos annan kitistä liian kauan. Ja kun se karjunta alkaa niin sitä ei helpolla loppumaan saa.



Tällä hetkellä ollaan palattu takaisin tutteliin, eli siis siihen millä aikoinaan aloitimme. Välissä kokeiltiin nania ja jauhemaisia korvikkeita sekä neocatea. Perjantaina saatiin resepti myös nutrilon peptiin. Tänään varmaan sen haen....

Tällä hetkellä ollaan palattu takaisin tutteliin, eli siis siihen millä aikoinaan aloitimme. Välissä kokeiltiin nania ja jauhemaisia korvikkeita sekä neocatea. Perjantaina saatiin resepti myös nutrilon peptiin.

Ainakin kaksi plus kaksi viikkoa pitäisi kokeilla yhtä tuotetta, eli pari viikkoa siihen, että allergiaa aiheuttava aines poistuu kehosta ja vielä pari viikkoa tottumista uuteen ruokaan. Etenkin Neocate voi olla aikamoista tököttiä, jos tekee alusta asti suoraan ohjeen mukaan, eli sitä kannattaa ehdottomasti tarjota laimeampana sekoituksena aluksi.

Jos olette kuitenkin kokeilleet korvikkeita kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, eikä lapsella ole iho- tai kakkaoireita, niin lähtisin kyllä tarkemmin selvittämään tuota refluksipuolta. Tunnen parikin perhettä, joissa on päädytty jonkinlaiseen leikkaukseen refluksioireiden vuoksi ja vaivat loppuivat kuin seinään.

teet mitään väärin - vauvat nyt vain ovat erilaisia ja hän taitaa olla tuommoisella temperementilla varustettu!

Tuosta korvikkeiden kokeilusta kuitenkin vielä... Olethan kokeillut ne apteekin korvikkeet eikä vain normi kaupoista saatavat? Ja, jos tarkkoja ollaan, niin äärimmäisen herkästi maitoproteiinille reagoiville ei käy edes apteekista ostettava Pepti! Meillä maitoallerginen, mutta onneksi tuo Pepti meillä sopii! Olihan kokeilu riittävän pitkä, vähintään kaksi vkoa!

Jotkut reagoivat kovasti myös erimerkkisille D-vitamiiineille - niitä voi kokeilla vaihtaa!

Sitten Gefilus - voisitko kokeilla antaa sitä? Sitä saa tippoina yhdessä D-vitamiinin kanssa ja ilman. Itse annan maitoallergiselle lapselleni Gefilus plus kapseleista (aukaisen kapselin) sen jauheen ruoan seassa. Lapseni on sairastanut yhden pienen nuhan, ikää 1v3kk. Myös itselleni ollut gefiluksesta erittäion suuri apu mahan oireiluun!

Onneksi vauvasi nukkuu yöt kohtuullisesti, toivottavasti se jatkuu ja syönnit jopa vähenee!

Jaksamisia haastavan vauvan kanssa!

tosiaan ehkä tarpeeksi kauan noita korvikkeita kokeillut! Ajattelin aina, että kun vauvan vointi ei siinä viikossa parantunut, ehkä vähän päinvastoin ja kakkakin oli vihreää, että ei varmaan sovi. Anteeksi, hölmö minä. Eli nyt kun haen tuon peptin niin annankin mennä ainakin sen kaksi viikkoa. Voi toivottavasti nyt auttaisi!

myös homeopatiaa, lääketieteen keinoin tuskin löydät selitystä tälle vielä pitkään aikaan. Toinen juttu mikä tulee mieleen, on persoona, vaativa vauva. Kaikkesi olet yrittänyt, nyt sanoisin, että lopeta syiden etsiminen ja hyväksy tilanne. Ennen kaikkea rauhoitu itse ja etsi itsellesi taukoja ja henkireikiä vauvanhoitoon.



Lopeta myös jatkuva lapsen viihdyttäminen, pidemmän päälle tuosta tulee ongelma eikä lapsi suostu siihtymään jatkossakaan itsekseen. Pidä sylissä ja hellittele, hanki korvatulpat tai mieluummin kunnon kuulosuojaimet, niin hermo kestää paremmin. Ja tsemppiä, ei ole helppoa. Itsellä myös keskimmäinen lapsista oli kovaäänisen vaativa ja hankala, joskin kyllä välillä myös iloinen - nykyisin on aika temperamenttinen ja tulistuva, mutta hyvin käyttäytyvä koululainen.

Olo taas vähän parempi kun huomaa etten ole yksin. ja tuli kyllä tosiaan kutsu vauvaryhmään parin viikon päähän ja aion kyllä sitä kokeilla. Pelottaa vaan jos poika sielläkin vain raivoaa... :(

Meillä oli esikoinen ihan samanlainen. Syyksi paljastui myöhemmin allergiat (ei maito, mutta aika moni muu, mm. kananmuna ja kananliha, paprika, omena jne) + laktoosi-intoleranssi. Jälkimmäistä lääkärit ihmetteli, on kuulemma enemmänkin kouluikäisten vaiva, mutta meidän lapsella näkyi heti kun tavallisiin maitotuotteisiin siirryttiin. Voisiko syynä sittenkin olla joku noista neljästä ruoka-aineesta mitä syötät? Tai onko oikeasti apteekin erikoiskorvikkeetkin kokeiltu? Meillä esikoinen on nimenomaa suoli-oireisesti allerginen, eli iho on aivan priima-kunnossa, siitä ei kukaan uskoisi kuinka paljon niitä allergioita on. Eli ei se ihon kunto aina paljasta yhtään mitään.

Muutama kommentti:

Sanoit, että oikein odotat suihkua, siellä lapsi rauhoittuu: Onko iho kuiva, oletko kokeillut rasvata sitä? Tai onko lapsi esim. aistiyliherkkä, eli pesulaput ja vaatteiden saumat ärsyttää, eli miten viihtyy nakuna?

Ja sitten tuosta vauvaryhmästä: Totta kai menet! Jos lapsi huutaa niin sitten huutaa. Ei se sinun vikasi ole, sinä olet kaikkesi yrittänyt. Toivottavasti sieltä ryhmästä löytyisi vertaistukea tai ihmisiä, jotka hetken kanniskelisivat vauvaasi, jotta sinä voisit ihan vain vaikka istua ja juoda kahvia rauhassa. On oman mielenterveytesi kannalta tärkeää, ettet jää huutavan vauvan kanssa neljän seinän sisälle, vaan saat päivääsi myös muuta sisältöä.

T. Vaikean vauvan äiti

tosiaan ehkä tarpeeksi kauan noita korvikkeita kokeillut! Ajattelin aina, että kun vauvan vointi ei siinä viikossa parantunut, ehkä vähän päinvastoin ja kakkakin oli vihreää, että ei varmaan sovi.

Meillä maitoallergian oireina oli ensimmäiset 3 kk jatkunut suora huuto yötä päivää, rauhoittui hetkeksi vain Manducaan tai ilmassa heiluteltuun turvakaukaloon. Kakka oli melkein alusta asti ihan hirveätä, kuin olisi suota paskonut - haju ja väri olivat jotain järkyttävää. 3 kk kohdalla ilmaantuivat myös iho-oireet. Sitten tuli "nuha" ja korvatulehdus, eli maitoallergia aiheutti jatkuvaa limaisuutta, joka lopulta tulehdutti korvatkin.

Ensimmäisenä kokeiltiin kaikki marketin korvikkeet, sitten Nutri-Pepti (?) jne. ja lopulta Neocate. Neocate oli se sopivin, mutta koska tilanne oli niin paha maidon syömisen jäljiltä, meni ensin viikkotolkulla siihen että pikkuinen kroppa rauhoittui. Lisäksi piti totuttaa elimistö hyvin erilaiseen Neocateen, eli piti tehdä huomattavasti laimeampaa liuosta aluksi ja vähitellen tehdä tukevampaa. Kun lapsi oli 7 kk:n ikäinen, pääsimme aloittamaan kiinteiden kokeilut. Siihen asti olimme etsineet sopivaa korviketta ja odottaneet, odottaneet, odottaneet.

Jos teidän lapsellanne on kyseessä allergia, niin pitää oikeasti olla lehmän hermot testaamisessa ja pidettävä hyvin kirjaa oireista.