Uskooko ja toivooko joku muu, että kantasoluista saataisiin apu diabetekseen?
Edes joskus hamassa tulevaisuudessa. Oi se olis ihanaa..
Kommentit (9)
Lue Hesarista, että ensimmäisiä hoitoja on nyt tehty, silmänpohja rappeumaan.
jos ei omia lapsiani auta, niin sitten lastenlapsia
t. kahden pikku diabeetikon äiti
Itsellä D1 lapsi ja monesti mietin häntä katsoessani, etten mitään muuta toivoisi enempää kuin että hän olisi terve. Vaikka eihän tuo kaikkein vaikein sairaus tuo diabetes ole, niin paljon se kyllä rajoittaa pienen lapsen elämää ja hän tuntee olevansa erilainen kuin muut ikäisensä... Pian kun löytyisi apu, niin olisi meillekkin apu, mutta taitaa kestää vielä tuo avun löytyminen sen verran että vasta tuleville sukupolville saadaan.
kuulostaapa pahalta sanoa näin, mutta muista painottaa lapsellesi että voi elää normaalisti kuin muut, jos hoitaa itseään.
itselleni hoettiin kun olin pieni että olen aivan kuin kuka tahansa muu, tottakai he uskoivat että hoidan itseäni.
sinne meni se hoitaminen, en nykyäänkään enään osaa hoitaa itseäni, ei tule rutiinin omaisesti vaikka diabetestä sairastanut jo 20vuotta.
silmänpohjakuvauksissa ramppaan, jaloista lähtenyt tunto. odotan vain päivää kun näköni lähtee kokonaan ja jalat pitää amputoida, tää on nyt menossa siihen suuntaan.
mutta uskon kumminkin että lapsesi on fiksumpi kuin minä, joten en halua pelotella kumminkaan:)
rahastivat sillä ja mitään ei auttanut. tällainen mielikuva jäi. älkää uskoko kaikkea paskaa. Sairailta on helppo viedä kaikki rahat.
tai edes pillerihoidon.
Ihan teini-ikäisen tyttäreni takia. Hänkin toivoo sitä eniten maailmassa.
On vaikea ikä olla erilainen kuin kaverit, yrittää muistaa laittaa insuliinit ja miettiä hiilarit. Menee välillä niin häränpyllyä kuin olla voi.
Hän on sairastanut jo 14-vuotta tätä tautia, minua pelottaa lisäsairaudet, joita korkeilla pitkäaikaissokruilla kenties saa.
Nyt puhutaan ihan amerikkalaisesta ja suomalaisesta tutkimuksesta ja kehittämisestä.
Ja
uskon, että ratkaisu voisi tulla hyvinkin pian.
yrittävät kehitellä pillerin, joka ei hajoaisi vatsassa.
yrittävät kehitellä pillerin, joka ei hajoaisi vatsassa. Eikä puoliintuisi niin nopeasti
Itsellä D1 lapsi ja monesti mietin häntä katsoessani, etten mitään muuta toivoisi enempää kuin että hän olisi terve. Vaikka eihän tuo kaikkein vaikein sairaus tuo diabetes ole, niin paljon se kyllä rajoittaa pienen lapsen elämää ja hän tuntee olevansa erilainen kuin muut ikäisensä... Pian kun löytyisi apu, niin olisi meillekkin apu, mutta taitaa kestää vielä tuo avun löytyminen sen verran että vasta tuleville sukupolville saadaan.