Häpeän laihdutustani

Mitä se edes muille kuuluu. Kahvipöydässä otat vaan jonkin jutun jonka arvioit kevyimmäksi, jos joku utelee jotakin niin kerrot ett oot ollu kipeänä/ päänsärkykohtaus tms joten ei oo ruokahalua.

olin normaalipainoinen, eikä ollut tarkoituskaan päästä omaa kokoani pienemmäksi vaan takaisin siihen entiseen kokoon, josta olin lihonut. Mistään isosta painon pudotuksesta ei ollut kyse, alle 10 kilosta.



Ahdistavinta oli se, että joku huomasi laihtumisen. Kylässä ja muiden nähden söin normaalisti enkä muutenkaan kertonut laihdutuksestani kenellekään. En edes tajua mikä siinä hävetti.



Ei enää kukaan huomauttele, kun tuosta on vuosia ja olen onnistunut pysymään painossani.

Ja mulla sitä pudotettavaa onkin vähän enemmän, lähtöpaino 103kg kun pituutta on vain 166cm. En tiedä mikä siinä hävettää, jotenkin mua inhottaa se kun ihmiset kehuvat että "oletpas laihtunut, vähänkö näytät hyvältä!" Ihan kuin en olisi ennen ollut tämä sama ihminen, ihan kuin ennen ihmiset olisivat joutuneet kovasti peittelemään inhoaan minut nähdessään.

että yritän kovasti onnistua. Tuntuu uskomattomalta, että joku huomaa kymmenen kilon kadonneen. Se on niin vähäinen osuus siitä mitä pitää saada pois. Kiitän kuitenkin, minusta yllättynyt kysely on ystävällistä.



98kg nyt

mutta rasvaa kehossa ihan liikaa. Pyrin siis tarkkailemaan syömisiäni, koska alttiutta lihomiseen on (jo kun katsoo sukua..) ja haluaisin mahdollisimman paljon terveitä elinvuosia. Omppuvartalohan voi olla terveysriski myös normipainoiselle, ja onhan se ulkonäkökysymyskin. Minun täytyy olla aika normipainon alarajoilla, jotta uumaa näkyisi edes hiukan..



Pyrin kyllä syömään herkkuja kylässä kahvipöydässä, suurin ongelma tämä tuntuu olevan miehelleni. Hän haluaisi syödä viikonloppuisin rennommin ja minä taas vähentää herkkujen määrää. Olen sanonut että hän saa aikuisena itse päättää mitä syö, eikä minua tarvitse vetää siihen mukaan. Haluaa kuitenkin "rikoskumppanin" eli ei osta herkkuja jos minäkin en niitä syö ja jaksaa sitten olla siihen pettynyt. Lapsellista. :D

Lähipiirini itseäni pyöreämmät ovat jatkuvasti tunkemassa herkkuja tarjolle ja kun kieltäydyn, siitä seuraa silmien pyörittelyä ja taivastelua siitä, etteihän minun pitäisi laihduttaa. Joku jo kerkesi varoittamaan ettei laihdutukseni mene liian pitkälle.

Luulen, että nämä pyöreämmät haluaisivat itsekin laihduttaa, mutta eivät pysty siihen. Siksi heistä on kamalaa, että he näyttävät entistä isommilta sinuun verrattuna. Jep, vedin kateuskortin saman tien esille. En keksi muutakaan syytä miksi joku haluaisi pilata toisen ihmisen laihdutuksen.

t. 15 kg laihduttanut ja kitinää kuunnellut mama :)

tuputtavat väkisin syötävää ihmiselle, joka laihduttaa. Suurimmalle osalle laihis on yhtä tuskaa ja vaikea olla syömättä mitään hyvää ja sitten jotkut idiootit oikein tyrkyttävät syötävää, vaikka tietävät tilanteen.

Mä laihduttanut lihavana sekä normaalipainoisena enkä koskaan ole sanonut kovinkaan monelle laihiksestani mitään. Jos olen etukäteen tiennyt, että joudun syömään jossain jotain ylimääräistä, niin olen ottanut sen aikaisemmin huomioon ja syönyt vaikka pienemmän aamupalan, jättänyt lounaan väliin jne.

ihan sama tilanne, nyt oon lihonnut vielä ns. normaalipainoni ylärajan ylikin, mutta ruumiin rakenteeni on niin hassu, että olen 168 cm pitkä ja painan 76 kg, mutta silti mulle menee vaatekoko 36 - 38/M.

Ja kukaan ei ole huomannut, että olen viimeisen vuoden aikana lihonnut 7 kiloa, eikä myöskään usko. Sitten jos koittaa olla syömättä jne., niin saa pelkkää höpö höpöä ja kummastelua vastaan otoks, tällainen ns. piilolihavuus on tosi vaikeaa.

Kaikkein eniten inhoan sitä, kun sanotaan "Oletpa laihtunut, näytät tosi hyvältä!"

Toisin sanoen minulle sanotaan, että aikaisemmin olen näyttänyt tosi rumalta ja kamalalta.

Eipä mitenkään nosta tunnelmaa eikä kannusta.



Miksi toisen painoa täytyy kommentoida ollenkaan?

Laihdutin itseni hoikaksi (bmi 21) muutama vuosi sitten (-10 kg) ja hoikat ihmiset ihastelivat, pyöreämmät eivät joko sanoneet mitään tai muutama varoitteli että "kannattaa varo, ettei lähde käsistä". Ei ollut lähtemässä käsistä. Ihan tuskaa oli koko laihdutus.



Itse myös omppuvartaloinen ja oli ihanaa, kun vihdoin vyötäröltä mahtuivat kaikki vaatteet ja kehtasi pitää muitakin kuin jotain löysiä paitoja, jotka peittävät kahvat ja röllykän.



Jotkut näyttävät upealta, vaikka bmi olisi 24. Toiset taas pullukoilta. Riippuu niin paljon siitä, minne se rasva menee.

tulee mieleen entinen anoppi, joka sanoi kerran (emme nähneet kovin usein) että oletpas laihtunut, olitkin aika pullukka viimeksi kun nähtiin. En ollut laihtunut lainkaan, en edes lisännyt liikuntaa tms. En myöskään ollut pullukka, ihan normaalipainoinen. Siitäpä vasta hyvä mieli tulikin.

hoikalta, jos painoindeksi on 26?

Miksei voi laihduttaa ihan ilman erityisiä tunteita suuntaan tai toiseen, niin kuin Kutri kertoo tällä videolla:

Mutta kun painoon liittyy niin paljon asenteita. Kehonkuva, arvoja, ruoka, liikunta jne.



Hoikkia pidetään helposti "parempina" ja aktiivisempina ihmisinä. Siksi laihdutus herättää tunteita.

normaalipainoisen laihdutus on pyöreälle rankkaa, kun itse painii luultavasti huonon itsetunnon kanssa joka johtuu kiloista mutta ei saa mitään itse aikaiseksi. Sitten toinen, joka on jo siinä painossa joka itselle kelpaisi, onkin niin tomera että ottaa ja laihduttaa itsensä vielä hoikaksi niin kyllähän se harmittaa.

Kaikkein eniten inhoan sitä, kun sanotaan "Oletpa laihtunut, näytät tosi hyvältä!"

Toisin sanoen minulle sanotaan, että aikaisemmin olen näyttänyt tosi rumalta ja kamalalta.

Eipä mitenkään nosta tunnelmaa eikä kannusta.

Miksi toisen painoa täytyy kommentoida ollenkaan?

On aika vaikea olla kommentoimatta, jos toinen kovasti on muuttunut ulkoisesti. Ja mitäpä muuta sitä voi sanoa, kuin että näyttää hyvältä? (Vrt. uusi kampaus, uusi auto, uudet vaatteet) Eihän se sitä tarkoita, että on ennen näyttänyt rumalta! Vai tarkoittaako "onpa sulla kivasti leikattu tukka" mielestäsi "onpa sulla ollut kamala tukka aikaisemmin"?

Itsetuntoa peliin, kaikki laihat, lihavat ja siltä väliltä!!