Lue keskustelun säännöt.
En JAKSA uhmaikäiseni kanssa!!
07.01.2007 |
Yritän olla kärsivällinen ja hyvä äiti mutta välillä en vaan jaksa, itku tulee kun menee niin hermo tuon kakaran kanssa!!!
Tässä yksi esimerkki, ollaan oltu hereillä nyt tunnin verran ja tämä oli jo kolmas " tilanne" ! Heti alkajaisiksi siis aamupottailusta, poika saa aina tarran kun on suoriutunut pottailusta (hän siis vasta opettelee kuivaksi). Yleensä tämä on kiva juttu ja poika on ylpeä kun saa liimata tarran tauluun. Nyt sitten tämmöinen kohtaus:
" pisu tuli pottaan" , poika kertoo innoissaan ja pyytää tarraa. Kehun häntä ja annan tarran. Annan sen kuitenkin hänelle kai väärinpäin tai jotenkin " huonosti" (vaikka hymyilen ja olen iloinen), jolloin poika saa raivarin ja huutaa: " EN HALUU TARRAA, en haluu, en haluu sitä, laita se pois!!!" .
Sanon ihan rauhallisesti, että okei, se voidaan laittaa pois jos et tällä kertaa halua, ensi kerralla sitten, ja olen laittamassa tarraa takaisin tarralevyyn. Poika tottakai saa vielä hirveämmän hepulin ja alkaa karjua kyyneleet poskilla: " HALUUN tarran, MINÄ HALUUN, HALUU-UU-UUUUUUUUUN!!!" .
Vauva herää huutoon, siinä siis oli meidän kahdenkeskinen aamutuokiomme pojan kanssa.
Ymmärrän, että tämä on normaalia ikään kuuluvaa käytöstä, ymmärrän, että pojan ei ole helppoa olla iso-mutta-pieni (meille syntyi vauva 3 kuukautta sitten), ymmärrän, että moni raivohepuli kertoo vain läheisyyden kaipuusta mutta pojalla ei vielä ole keinoja pyytää läheisyyttä vaan hän kiukkuaa. Kyllä minä ymmärrän.
Mutta kun meidän päivästä vähintään puolet menee noihin täysin järjettömiin jankkauksiin ja raivoamisiin, minä en jaksa. Tätä vaihetta on nyt ollut parin kuukauden ajan, ja tosiaan samaan aikaan jaan huomioni ja energiani pikkuvauvan kanssa. Olen itse halunnut tähän tilanteeseen ja rakastan lapsiani - en vaan jaksa välillä noita hepuleita sitten ollenkaan. Minulle ei lapsena sallittu voimakkaita tunteenpurkauksia ja huomaan, että oma historiani pyrkii esiin.
Tämä helpotti, jonnekin piti saada purkaa.
Nyt taas jaksaa ;)
Tsemppiä muille 2,5-vuotiaiden vanhemmille!
Kommentit (2)
väärin on koko ajan....välillä tekis miele sanoa, että mitä sitten jos ketchuppi on vasemmalla kun halusitkin oikealle jne....meillä poika jo yli kolme, mutta näitä jaksoja tulee ja menee....sitten menee monta päivää ihanan helposti. Mulla ei ole muita kuin tämä yksi lapsi, onneksi....joululomalla oli erityisen paljon näitä juttuja, nyt kun viikko päiväkotia takana, meillä ollut helpompaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olevansa itsellinen ihminen, hänellä on tunteita, joita hän ei kuitenkaan osaa vielä käsitellä. Hän käy niitä läpi ja sinun suhtautumisesi kautta peilaa niitä. Jaksuja. :)