Minulla on ihana suhde äitiini.

Hän on ollut huono äiti ja hyvä äiti. Olen saanut rakkautta ja hellyyttä lapsena. Toisaalta olen saanut myös ruumiillista kuritusta, syyllistämistä, huutoa ja pahoja sanoja.

Lasteni ollessa pieniä, hän ei koskaan hoitanut heitä, henkisesti tuki kyllä.

Puutteineen ja vahvuuksineeän hän on kuitenkin minun äitini. Hän ei ole sitä mitä haluan tai mitä odotan, hän vain on oma itsensä. Voisin odottaa häneltä enemmän ja pettyä. Voisin verrata häntä muihin äiteihin hänen tappiokseen. Se ei kuitenkaan muuttaisi häntä, tekisi ainoastaan minusta katkeran.

Äitini on tehnyt parhaansa niillä eväillä, jotka hän on elämään saanut. Aina hän on rakastanut, siitä olen varma, aina hän ei sitä vain osannut osoittaa.Haluan olla häntä kohtaan armollinen, koska odotan samaa armoa omilta lapsiltani mahdollisia epäonnistumisiani kohtaan.



Olen saanut äidiltä elämän ja siitä olen aina kiitollinen.