Narsistin otteessa?
Olen kamppaillut vaikeassa parisuhteessa 6 vuotta. Kaksi yhteistä lasta 2 ja 4 vuotiaat, sekä minun ed.liitosta 14v tytär. Riitaa tulee miehen kanssa milloin mistäkin, milloin häntä ei huomioida tarpeeksi (pitäisi halailla tarpeeksi), milloin tyttäreni ei puhu hänelle, milloin hänelle ei kerrota perheen asioista esim. kuka meillä on käynyt, soittanut jne... Syitä siis saa aikaiseksi vaikka mistä.
Yleensä miehen kierrokset alkaa nousemaan jostain syystä, mikä lopulta päättyy räjähdykseen: tavarat lentää, ovet paukkuu, nyrkkiä isketään seinään, josta seuraa päivien mökötys. Ja lopulta kun asiaa selvitellään, hän on sitä mieltä että hänellä on ollut täysi oikeus ko. käytökseen, kerran häntä ärsytetään. Anteeksi hän ei voi pyytää, kun ei kerran ole mitään aloittanutkaan.
Isän raivo/mökötyspäivinä kaikki ovat varpaisillaan, kun tunnelma on niin kireä. Olisin niin paljon halunnut antaa pienemmille lapsilleni ehjän kodin. Mutta minua alkaa pelottamaan, mikä merkitys tällaisella tulehtuneella ilmapiirillä on meille kaikille. Vanhinta tytärtäni mieheni on kertonut inhoavansa, ja hänelle on sitä parempi mitä enemmän tytär on poissa kotoa. pelottaa milloin tyttäreni huomaa tuon ajatuksen. Päätöksen tekeminen lähtemisestä tuntuu niin vaikelta, milloin on aika luovuttaa... Olemme käyneet vuoden parisuhdeterapiassakin, ja vaikka kuinka yritän itseäni muuttaa, asiat ei parane: aina löytyy uusi aihe raivareille.
Nyt mieheni totesi, että olisi syytä erota, kun minä ja tyttäreni ahdistamme häntä päivittäin. Luovuttaminen tuntuu vaan niin pahalta, miten jaksan yksin niin pienien lasten kanssa? Apua, erosta selviytyneet?
Kommentit (11)
oma isäni oli samanlainen, paitsi mukana fyysistä väkivaltaa. Koko lapsuus ja nuoruus oli pelossa elämistä, ja epätoivon tunnetta siitä, miksi äiti ei lähtenyt liitosta ja pelastanut meitä lapsia. Äidille oli tärkeämpää pitää kulissit kunnossa kuin se, että olisi antanut lapsille turvallisen lapsuuden.
Narsisti ei parane koskaan ja meno vain kiihtyy kun ikää tulee lisää. Oman isäni kanssa välit menivät lopullisesti poikki, kun uhkasi hakata minut raskaana ollessani. En päästä isää lasteni elämään millään tavalla, koska väkivallan uhka on päällä jokaisella tapaamisella, siis ihan aina, ja isä saa "oikeutuksen" väkivaltaan vaikka siitä että joku on jostain asiasta eri mieltä kuin hän, tai sanoo hänelle vastaan.
Isäni on nyt siis elämästäni ulkona, ja ikävä kyllä samalla myös äitini. Isä ei anna äidin lähteä tapaamaan minua ilman häntä mihinkään, joten en siis ole missään tekemisisissä vanhempieni kanssa eivätkä he tapaa ainoita lapsenlapsiaan.
Toivottavasti ymmärsit mitä kirjoitin rivien väliin. Sinulla on suuri vaara siihen että kohtalosi tulee olemaan sama, eli jäät itse narsistin kynsiin ja lapsuudesta katkerat lapsesi katkaisevat välit lapsuudenkotiinsa.
Voi hyvä ihminen, ota ne lapset kainaloon ja pakene!! Se on suurin rakkauden teko mitä voit lapsillesi tehdä!!
Kyllähän sitä mielessään tietää mikä on oikein ja mikä väärin, mutta jokainen ns. narsistin kanssa elänyt varmasti tietää, miten taitavia he ovat puhumaan asiat niin, että toinen alkaa epäilemään itseään.
Narsistin lapsi: ymmärsin kyllä mikä oli kirjoituksesi pointti: kun antaa paholaiselle pikkusormen se vie koko käden. Jotenkin sitä on kuitenkin halunnut uskoa parempaan huomiseen, mutta silmien aukaisu nyt lienee paikallaan.
Lapset ovat olleet aina minulle tärkeintä maailmassa, ja senpä takia päätös onkin kai ollut niin vaikea. Kyllähän pienimmäiset ovat saaneet viettää isänsä kanssa välillä niitä hyviäkin hetkiä, mutta elämää varjostaa jatkuva epävarmuus siitä, mitä äiti tai isosisko on tehnyt väärin. Eniten minua loukkaa juuri tuo tyttäreni halveksiminen, siitä en varmasti pääsisi ikinä yli vaikka kuinka saataisiin raivarit kuriin.
Nyt on siis syytä alkaa noukkimaan viimeisiä itsetunnon ja voiman rippeitä, ja laitettava iso pyörä pyörimään... Pelottavaa on hypätä tyhjän päälle, mutta luulen että minulla ja lapsilla on jossain enkeleitä, jotka kannattelevat.
Minä en antaisi kohdella itseäni noin tiskirättinä yhtä ainoaa päivää! Missä on ap itsekunnioituksesi? Miksi viitsit katsoa tuollaista lapsellista pelleilyä? Etkö arvosta itseäsi ja lapsiasi?
ainakaan kirjoituksen perusteella.Narsisti ei koskaan suostu terapiaan koska hänessä ei ole mitään vikaa.
Taitaa olla vaan kusipää joka ei jaksa enää teeskennellä.Mies inhoaa lasta joka ei ole hänen ja purkaa sen sinuun.Muuta pois tyttären kanssa.
ainakaan kirjoituksen perusteella.Narsisti ei koskaan suostu terapiaan koska hänessä ei ole mitään vikaa. Taitaa olla vaan kusipää joka ei jaksa enää teeskennellä.Mies inhoaa lasta joka ei ole hänen ja purkaa sen sinuun.Muuta pois tyttären kanssa.
uhrautumaan sen "hullun" puolison parantamiseksi terapiaan. Kiillottaakseen omaa sädekehäänsä. Mutta tosiaan, lapsesi elävät helvetissä kun joutuvat pelkäämään ja varomaan isäänsä. Hän ei ole heille luotettava isä johon voi turvata vaan hirviö joka vaurioittaa heidän turvallisuudentunnettaan ja kykyään rakastaa ja arvostaa itseään- ja he tarvitsevat aikuisena apua saadakseen itsensä takaisin. Samoin vanhempi tyttäresi kärsii; joutua omassa kodissaan vihatuksi..miten lapsi voi sellaista edes kestää? Todellakin on tarpeeksi syitä lähteä. lapset menevät rikki eivätkä välttämättä koskaan korjaannu. Jos he elävät sun kanssa he eivät ehkä mene niin pahasti sisältä rikki vaikka tiukkaa oliskin. Eikös se olisi aika tärkeä juttu sulle? Voimia, kauhea tilanne. Mut älä jää yksin erossa vaan hae apua ja tukea kaikkialta, uskalla ottaa apua vastaan.
ainakaan kirjoituksen perusteella.Narsisti ei koskaan suostu terapiaan koska hänessä ei ole mitään vikaa. Taitaa olla vaan kusipää joka ei jaksa enää teeskennellä.Mies inhoaa lasta joka ei ole hänen ja purkaa sen sinuun.Muuta pois tyttären kanssa.
...Niin, me menimme terapiaan siitä syystä, että mies ei kokenut saavansa riittävästi huomiota ja läheisyyttä. Siihen myös terapeutti keskittyi... Narsisti on taitava...
en kuuntelisi mieheltä, joka ei ole lapseni isä yhtään kielteistä sanaa lapsestani.
Olet tyypillinen narsistin uhri. Alistut. Ilman uhria ei ole narsistia.
Jos et halua pelastaa itseäsi, pelasta edes lapsesi. Miehesi harrastaa perheessäsi vakavaa henkistä väkivaltaa.
sen että miehesi halveksuu omaa lastasi? Luuletko tosiaan ettei tyttäresi sitä huomaa? Lapset aistivat asioita, vaikkeivät siitä aina puhu. Varsinkin vaikeat asiat jäävät kertomatta. Mutta jos äiti hyväksyy sen ettei isäpuoli rakasta - saatikka että inhoaa - häntä niin se syö lapsen itsetuntoa. Se voi jättää lähtemättömät arvet tyttäreesi. Jos et sinä suojele lapsiasi niin kuka sitten?
ei muuta kuin että suojele lapsiasi. maailma on täynnä lapsia jotka tuhoavat elämänsä siksi ettei kukaan suojellut heitä. OIkeesti. Suojele ja puolusta lapsiasi!!
Hei! Voimia Sinulle! Itse erosin narsistista. Kiusasi vielä eronkin jälkeen, kunnes asetimme rajat. Kävimme mutkan turvakodissa, sain apua rikosuhripäivystyksestä. Luin narsisti-aiheisia kirjoja - helpottaa, kun oppii tietämään syitä ja seurauksia. Lapset olivat erotessa 1,5v ja 3,5v. Tarhapaikkojen ja asunnon saaminen oli vaikeaa. Mies piinasi soittamalla, tekstiviestein (lopetti, kun otin salaisen numeron) jatkoi kiusaamista, vaihdoin s-postit... kaikki. Vaikeaa oli mutta kyllä kannatti! Nyt yh perhe tasapainisempi kuin silloin ja se on paljon!.
Mielummin yksi täyspäinen vanhempi, kuin kaksi sekopäistä. Eroseminaari voi auttaa käsittelemään eroa ja saamaan vertaistukea. Kun pidät itsestä huolta, sinulla on voimia huolehtia myös lapsiata.
Kivan mallin lapsesi saavat, että tuo olisi muka normaalia. Nyt herrajesta tartu itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy!
Tuo mies ei tuosta muutu, ja miksi sinun itseäsi pitäisi muuttaa jos et noin käyttäydy kuin hän?