Olen kummajainen

Lenkille lähtiessäni toivon, ettei kukaan tuttava kotitielläni tulisi vastaan. En jaksa jutella kenenkään kanssa, etenkään kun en tiedä mitä puhuisin.

En soittele kenellekään siitä syystä, etten tiedä mitä puhua. Äidilleni ja siskollenikin soitan vain, jos minulla on oikeasti asiaa.

Välillä huomaan ajattelevani, että jättäydyn tietoisesti takavasemmalle naapureista, tuttavista, niistä harvoista ystävistä joita minulla on. Katsotaan, missä vaiheessa ihmiset alkavat kysellä perääni. Jos alkavat.



Shy