Lue keskustelun säännöt.
Onko minussa jotain vikaa, kun en kaipaa ollenkaan parisuhdetta ja seksikin...
29.01.2012 |
... ajatuskin seksistä kuvottaa. Taustatietona kerrottakoon, että oon ollut naimisissa, huono liitto, kelvoton mies. Kaksi lasta. Sen jälkeen vaihtuvia suhteita erilaisten miesten kanssa, seksihurjastelua irtosuhteita... Seurustelut kaatuneet minun aloitteesta, kun oon halunnut olla yksin ja miehet jotenki takertuu muhun. Nyt vaan kertakaikkiaan tuli kyllästyminen ja sellanen olo, että ei kiitos. Oon niin pettyny miehiin ja elämään muutenki. En haluu, että kukaan koskee muhun, miehet ällöttää ja pelottaa. Haluun olla yksin, annan pakkeja miehille heti, kun ees ehdottavat treffejä. Onkohan mulla nyt loppuelämä tällanen olo? Nyt haluun olla yksin KAUAN, ei seksikään huvita, en haluu enää irtosuhteita. Elän sit ilman. Oon tosi tyytyväinen. Mietin vaan, että onko normaalia tuntea näin? Äitiydestä nautin kyllä paljon.
Kommentit (20)
Niin eipä halua enää samaan vankilaan. Miehistä on aina ollut mulle enemmän vaivaa kuin iloa. Juuri ne miehen odotukset ja tarpeet ahdistaa. Koko ajan pitäisi olla halailemassa ja kuuntelemassa romanttista Olet maailman ihanin - löpinää. Kun ite kumminki tunnen itseni, enkä todellakaan maailman ihanin oo. Seksiäkin on ihan liikaaki ollu, tiedän kyl mitä se on. Ja rehellisesti sanoen, mieluummin nukun yöni pitkästi ku alan vääntään seksiä. Yliarvostettua touhua. Lapset on tehty. Enkä missään nimessä halua mitään uusioperhekuviota itelleni. En ikinä vois tehdä lapsilleni sitä, että joku vieras mies muuttaisi meille. Tyttökin kohta murrosiässä, ei ois hänelle helppoa. Eikä muutenkaan huvita, miehet on niin omistushaluisia, enkä haluu olla kenenkään oma enkä omistettavissa. Haluun olla riippumaton ja oma itseni, minä. En tarvi siihen miestä. Lapset hoidana hyvin ja kannan vastuuni. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin eipä halua enää samaan vankilaan. Miehistä on aina ollut mulle enemmän vaivaa kuin iloa. Juuri ne miehen odotukset ja tarpeet ahdistaa. Koko ajan pitäisi olla halailemassa ja kuuntelemassa romanttista Olet maailman ihanin - löpinää. Kun ite kumminki tunnen itseni, enkä todellakaan maailman ihanin oo. Seksiäkin on ihan liikaaki ollu, tiedän kyl mitä se on. Ja rehellisesti sanoen, mieluummin nukun yöni pitkästi ku alan vääntään seksiä. Yliarvostettua touhua. Lapset on tehty. Enkä missään nimessä halua mitään uusioperhekuviota itelleni. En ikinä vois tehdä lapsilleni sitä, että joku vieras mies muuttaisi meille. Tyttökin kohta murrosiässä, ei ois hänelle helppoa. Eikä muutenkaan huvita, miehet on niin omistushaluisia, enkä haluu olla kenenkään oma enkä omistettavissa. Haluun olla riippumaton ja oma itseni, minä. En tarvi siihen miestä. Lapset hoidana hyvin ja kannan vastuuni. ap
Tosi hauskaa, miten monessa kohdin ajattelet tismallisesti kuten minä :-). Minulle myös riittää lasten vaatimukset, en halua enää kuulla kenenkään muun tarpeita ja vaatimuksia. Ja parisuhteen voisin vielä ottaa, mutta en halua kenenkään muuttavan minun kotiini. Ja uusperhekuvio on se vihoviiminen vaihtoehto - siitä ei ole kuin harmia, ja samoilla sanoin olen sanonut, etten voisi tehdä sitä lapsilleni.
Ainoa ero meissä on se, että minä en pidä seksiä yliarvostettuna. Se on ainoa syy, miksi miestä kaipaan. Mitään muuta en keksi.
Ehkä olemme molemmat toista mieltä, jos eteen tulee joku, joka vie jalat alta... Mutta kun järjellä ajatellaan, niin näin mennään.
2
että eiköhän tää maa ole täynnä naisia, jotka on täysin tympääntyneet sekä mieheensä että seksiin. :D
Onhan elämässä muutakin. Hyvä vaan jos on onnellinen siinä elämässä jota elää.
Minulla ollut jo monta vuotta suhde mieheen joka ei myöskään halua perinteistä parisuhdetta. Itseäni se ei voisi vähempää kiinnostaa.
Aikoinaan olin naimisissa ja 2 lasta jotka kohta aikuisia.
Olemme päivittäin yhteydessä, käymme ulkona yhdessä silloin tällöin, joskus leffassa ja matkoillakin ollaan oltu, yhteisiä tuttuja ja ystäviä riittää eli ei siis mikään salasuhde. Kumpikin kuitenkin elää omaa elämäänsä tahoillaan eikä toiselle tarvitse menemisiään tai tekemisiään selitellä. Seksi on mahtavaa ja sitä on riittävästi :) ja sitä harrastamme vain toistemme kanssa.
Suosittelen jos perinteinen parisuhde ei ole sitä mitä haluat. Ihan joka oksalla ei tietty sellaista tyyppiä kasva joka oikeasti tähän tyytyy ja on myös luotettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avioliitossa mutta seksiä ja läheisyyttäkin on vähän. Mun mies on mulle tärkeä mutten pidä fyysisestä kosketuksesta oikeastaan kenenkään kanssa. Lapsia toki sylittelin kun olivat pieniä, nykyään jo vähemmän (ovat koulussa). Mullekin kotona hellyyttä osoitettiin juttelemalla ja tekemällä yhdessä asioita.
Kaipa me ihmiset ollaan vaan erilaisia.
Minulla ollut jo monta vuotta suhde mieheen joka ei myöskään halua perinteistä parisuhdetta. Itseäni se ei voisi vähempää kiinnostaa.
Aikoinaan olin naimisissa ja 2 lasta jotka kohta aikuisia.
Olemme päivittäin yhteydessä, käymme ulkona yhdessä silloin tällöin, joskus leffassa ja matkoillakin ollaan oltu, yhteisiä tuttuja ja ystäviä riittää eli ei siis mikään salasuhde. Kumpikin kuitenkin elää omaa elämäänsä tahoillaan eikä toiselle tarvitse menemisiään tai tekemisiään selitellä. Seksi on mahtavaa ja sitä on riittävästi :) ja sitä harrastamme vain toistemme kanssa.Suosittelen jos perinteinen parisuhde ei ole sitä mitä haluat. Ihan joka oksalla ei tietty sellaista tyyppiä kasva joka oikeasti tähän tyytyy ja on myös luotettava.
Ja siis tuo 7 vastaus viittasi 5 viestiin ei aloittajan, osasin kyllä lukea että häntä ei seksikään kiinnosta, miksi pitäisi?
Välillä on aikoja meillä kaikilla kun ei tee mieli, hormonit jne + mielentila vaikuttaa.
Tuohon aseksuaalisuuteen asti en menisi kun kerran seksiä harrastanut aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla aika normaalia tuo ap:n tilanne. Minulla oli avioliitossa seksiä paljon ja se oli minulle tärkeää. Nyt eron jälkeen muutamaa miestä kokeiltuani ei enää seksi tunnukaan tärkeältä. Ja myös olen tottunut parissa vuodessa olemaan ilman parisuhdetta - en jaksa sitä toisen huomioon ottamista, vaativuutta ja mustasukkaisuutta mikä on tullut näissä kokeiluissa eteen. Omien lasten seurasta nautin.
Mun seksielämä oli hyvää. Ja kaikki miehet ylisti mua sängyssä. Sain monta orgasmia peräkkäin. Mutta aina hetken huuman jälkeen tuli kyllästyminen. Voiko koko touhuun vaan kyllästyä? Mua ei nyt huvita ees mitkään erilaiset parisuhteet kuin ns normit. Aika menee hyvin lasten kanssa ja työelämässä. Kyllä joskus kaipaan seksiä, harvoin, mutta kaipuu menee äkkiä ohi, kun tiedostan asiat joita sitten voi tulla, ihastumista, takertumista... Mulla ei ole aikaa suhteelle. Miehet on aina halunneet ja tarvinneet enemmän kuin mä. Ja se alkaa pidemmän päälle suoraan sanoen vituttaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ajattee näin. Ap:n teksti on kuin minun näppiksestä. Minulla kolme lasta ja tässä on puuhaa ja vaatimuksia ja kompromisseja yms. ihan riittämiin.
En tahtoisi enää alkaa komprommisseja jonkun miehen kanssa tekemään. Seksikään ei liion kiinnosta.
Enkä tahdo lapsilleni enkä itsellenikään mitään uusperhekuvioita. Liian monimutkaiselta tuntuu minusta. Vaikka on toki varmasti toimiviakin uusperheitä, mutta se ei taida olla minua varten.
En osaa kuvitella, että tekisin lapsilleni (tai itsellenikään) sen, että ottaisin jonkun miehen meidän elämään. Ei kiinnosta. Yksinkertaisesti vaan ei voisi vähempää kiinnostaa.
Näin on hyvä nyt :) Olen tyytyväinen ja onnellinen tämän hetkiseen elämääni. En kaipaa mitään tähän sekoittamaan pakkaa.
sanot etta olet kyllastynyt koko elamaan, ja toisaalla sitten etta olet tosi tyytyvainen.
Hyvaksy itsesi sellaisena kuin olet alaka mieti mita muut ihmiset mahdollisesti ajattelevat. Jos et halua parisuhdetta, niin miksi sita pitaisi vakisin yrittaa tai edes ajatella etta se pitaa olla? Jos tunnet itsesi tyytyvaiseksi sinkkuna niin silloinhan sulla ei ole mitaan ongelmaa kun kerran olet sinkku jo valmiiksi! Elamasi on juuri sinun mittapuun mukaan taydellista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on eri asia. Mulla on ollut tosi vaikee ja raskas elämä. Nyt oon jonkinlaisen tasapainon löytäny, siihen on eniten vaikuttanu se, ettei oo miestä elämässä. Hyvä näin. ap
Olen asunut erillään miehestäni yli 6 kuukautta ja kyllä on ollut mukavaa!!! Siis se yksinolo ja lasten kanssa oleminen on ollut ihan ok. En vain ole kaivannut miestä rinnalleni. Mutta pelkään jotenkin ajatusta että mitä jos alan elämään tämmöistä elämää pidemmän aikaa? Onko se merkki jostain masennuksesta vai mistä ihmeestä? Eikö ihminen ole luotu sellaiseksi että kaipaa parisuhdetta, toisen ihmisen seuraa ja läheisyyttä? Vai johtuuko nämä tunteet ja ajatukset vain siitä että oma päättynyt liitto on ollut tosi vaikea ja ahdistava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sairauksia, en ala tässä niitä sen enempää setviin. Avioero oli iso pettymys ja epäonnistumisen kokemus. Mua on tosi paljon ihmiset kiusanneet ja lytänneet. Oon joutunu tappeleen tieni eteenpäin kovassa vastatuulessa. ap
millasessa kuosissa olet? Mulla on samantyyppiset fiilikset ja kokemukset. olen ylipsinoinene ja uskon sen vaikuttavan pettymyksen tuntuun myos.
Kuulun itse samaan ryhmään, samoin ystäväpiirini naisia.
En halua riippuvuutta, omien menojen rajoittamisia, seksiehdotuksia, miehen sukulaisvierailuita, kompromisseja jne. Seurustelen, mutta en halua asumaan saman katon alle. Omistaudun lapsilleni, jotka ovat pian aikuisia. En halua jakaa huomiotani ja aikaani muitten kuin lasteni kanssa.
Minulle on tärkeää päättää omista menoistani, siivouksista, ruuanlaitoista ja ystävieni tapaamisista ilman kysymyksiä mieheltä.
Tällainenkin suhde voi toimia, etenkin kun olen seksuaalisesti innokas ja seksi sujuu.
Tosin en ole koskaan edes seurustellut. Yhden lapsen olen silti (tietoisesti ja tarkoituksella) saanut.
En vaan jaksa edes kuvitella jakavani kotiamme miehen kanssa, tykkään elämästämme juuri tällaisena. Huono puoli on vain se, että yhteiskunta on rakennettu kahden aikuisen tuloihin perustuen. Yhdelle aikuiselle kaikki on kalliimpaa. Kk-tulot ovat pienemmät ja se kuuluista "naisen euro" on muutenkin vain n. 80 senttiä :(
Mutta tätä olotilaa ja elämäntapaa en silti vaihtaisi.
Mulla on kymmenisen kiloa ylimääräistä, mutta kilot on onneksi oikeissa paikoissa. Olen sopusuhtainen ja vyötäröäkin löytyy. Olen varmaankin sievä ja mukava luonne, ystävällinen, koska saan usein treffikutsuja ja miehet lähestyy. Oon oppinut antamaan pakkeja :-) Voihan se olla niin, että kun tarpeeksi paljon pettyy miehiin, niin ei vaan enää halua pettyä. Kyl mulla on usko miehiin menny. Monet hakee musta turvaa, tukea, ymmärtäjää ja elämänsä sisältöä. Siinä vaiheessa viimeistään, ku huomaan, että oon miehen elämän tärkein asia ja kaikki mielenkiinto ja tarpeet kohdistuu vain minuun, mä oon lähteny lätkimään. En haluu olla kellekään niin tärkee, koska ei miehetkään oo mulle. Ennen ajattelin, että tarvin miehiä vaan seksiin. Nyt oon tajunnu, etten tarvi siihenkään. Kukaan mies ei liikauta mussa minkäänlaisia fiiliksiä. Ihan ok kavereita, mut ei muuta. Oon mä varmaan jotenki masentunukin ym tunnevammanen. Mutta näin mun on paras olla :-)
Erostani ei ole kauaa, mutta nyt alkaa tuntua hyvältä tämä yksin lasten kanssa oleminen. Avioliiton viimeiset vuodet oli sanalla sanoen yhtä helvettiä ja varmaan siksikin tämä kotona oleminen tuntuu nyt hyvältä, kun täällä on niin helppo hengittää nyt.
Ei näin pian voikaan parisuhdetta kaivata, mutta sen sijaan tuo sinun elämäsi kuulostaa siltä, että sitä voisin hyvinkin jossakin vaiheessa haluta. Vapaa seksisuhde. Mistäs sellaisen löytäisin?
minulla ole ollut eron jälkeen muita miehiä.
Yksi mies on mukava ja olen häneen yhteydessä, mutta nyt alkanut ahdistaa hänen odotuksensa. Juuri se tunne, että mitä jos tämä takertuu. Haluan vapautta, riippumattomuutta. En halua tehdä kompromisseja enkä kinastella turhanpäiväisistä asioista.
Minulla on monta ystävää, jotka ovat samassa tilanteessa. Eli eiköhän tämä ole ihan normaalia.