Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtääkö kukaan mua, kun haluaisin olla yksin keskellä ei- mitään
29.01.2012 |
ja minusta on surullista katsoa, miten koko ajan rakennetaan lisää. Rapistuminen ja rakennusten rauniot tuovat sen siaan tyydytystä. Haluaisin olla yksin keskellä ei-mitään. Lohdullisempaa olisi tietää, että olen ainoa ihminen neliökilometrilla kuin että joku/joitain olisi lähetyvillä.
Kommentit (4)
...kun sattuu jotakin ja tarvitset apua. Olin joku viikko sitten tosi kiitollinen ventovieraiden avusta, kun katkaisin jalkani...jossain korvessa olisin kuollut niille sijoilleni, nyt minut kärrättiin sairaalaan hoitoa saamaan ja sen jälkeenkin olen saanut arkeeni apua.
Erakkokaipuu on terveen ylellisyyttä, jonka arjen vastoinkäymiset kummasti tasoittavat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset toteuttaisi haavettasi? Minä olen sen tehnyt jo 8 vuotta sitten. Ostin itselleni pienen talon 20 km päästä kaupungista jossa olen työssä. Naapureita ei ole näköetäisyydellä, pieni maantie menee kyllä talon ohi. Ihanaa kun saa olla kuin ellen kanat, koiratkin saa rauhassa haukkua jne.
Töitä tietysti sinkkunaisella riittää ruohonleikkuut, lumenluonnit, pikku remontit mutta on tämä se arvoista! Ja netti ja puhelinyhteydet toimii täältäkin joten hätätilanteessa voi kyllä toki apua soittaa.
No, mä asun kans jotakuinkin korvessa. Kuuluuhan tuolta naapureista koirien haukunta ja traktorin jyräämiset ja sirkkelin soitto..
En tiedä miten korpeen tuota sais mennä, ettei naapurin kissat tulis pihaan kuseksimaan jne.
Täällä ne äänet kantaa kauas.
Ja haastavaa on, kun en yksin selviä pihatöistä, ja välillä ei vaan pääse kauppaan, kun on tie tukossa, tai auto ei käynnisty..
Ja jos jotain sattuu, niin ei mua kukaan täältä ajoissa löydä, jos en kykene soittamaan itse.
Mutta en mä silti muuta mihinkään, tai oikeastaan se ei ole edes mahdollista.
ymmärtää on mukava välillä ääretön hiljaisuus